A/N: Hups, tästä seuraavasta tuli ihan liian pitkä spurttiin, mutta en halunnut alkaa karsimaan. Joten kirjoitan myöhemmin tänään toisen, raapalemittaisen osan. Halusin kuitenkin saada tämän mehukkaan kohtauksen mukaan. Sain idean tähän jo pari päivää sitten.
6
(475)
MENNYT
Anttu toi Viljolle trooppisen cocktailin ja istui alas loosiin miestä vastapäätä. Viljo ohjasi pillin suuhunsa, mutta hän näytti kärttyiseltä. Anttu kääntyi katsomaan, mitä Viljo oikein tuijotti noin murhaavasti. Hän näki Rasmuksen, joka jutteli tummatukkaisen kaunottaren kanssa. He seisoivat lähekkäin, ja nainen nauroi paljon. Rasmuksella ilmeisesti riitti hauskoja juttuja.
”Ei kai tuo vaivaa sua?” Anttu kysyi.
”Eikö sua sitten?” Viljo tuhahti ja imi aggressiivisesti juomaansa. ”Sehän iskee naisia ihan meidän nenän edessä.”
”Ei Rasmus tosissaan ole. Se vain flirttailee.”
”Kerro se tolle muijalle”, Viljo huomautti. Anttu huomasi, kuinka nainen hivuttautui entistä lähemmäs ja katsoi Rasmusta sen näköisenä kuin olisi toivonut miehen suutelevan häntä. Ja Rasmuksella oli aivan samanlainen ilme kasvoillaan. Antun kulmat kurtistuivat.
”Niinpä”, Viljo sanoi. ”Ja siis, toi olisi aivan okei, jos me oltaisiin puhuttu ja sovittu asiasta. Se oli kuitenkin
Rasmus, joka sanoi meille, että ”vaan me kolme, ette sitten tsiigaile muita”, mutta ilmeisesti samat säännöt eivät päde siihen itseensä.”
Anttu toivoi, että hän olisi keksinyt Rasmuksen käytökselle jonkin hyvän ja viattoman syyn, josta ei kannattanut huolestua. Hän näki kuitenkin tänne asti, että Rasmus oli kiinnostunut. Viljo oli oikeassa. Kai Rasmus periaatteessa voisi tapailla ihmisiä myös heidän suhteensa ulkopuolella, mutta näistä asioista piti puhua ensin. Anttu tunsi ilkeän mustasukkaisuuden piston, kun hän näki Rasmuksen puristavan naisen olkapäätä ja kumartuvan ja kuiskaavan jotain tämän korvaan.
”Me ollaan näköetäisyyden päässä, saatana sentään”, Viljo murisi ja pureskeli pilliään. Aivan kuin Rasmus olisi kuullut tai sitten vain muistanut heidänkin olemassaolonsa, sillä hän kääntyi ja luovi tiensä pubin läpi heidän luokseen.
”Mikä meno, jätkät?” Rasmus sanoi aivan liian rennosti. Viljo vain mulkoili häntä. Rasmuksella oli pokkaa näyttää häkeltyneeltä.
”Taisit käydä vähän liian tuttavalliseksi äsken”, Anttu sanoi kuivasti. Rasmus virnisti kuin kyse olisi heidän yhteisestä vitsistään.
”Kunhan testasin, onko taidot tallella”, Rasmus naurahti. Hän kääntyi Viljoon päin ja yritti lepytellä tämän äkäisyyttä. ”Muru, ethän sä ole mustis?”
”Tunge noi muruttelut perseesees”, Viljo sähähti. Rasmus ei ollut moksiskaan. Anttu ei pitänyt siitä huvittuneesta katseesta, jonka Rasmus loi Viljoon. Hän ei selvästikään ottanut Viljon mielipahaa tosissaan.
”Toi ei ole okei”, Anttu täräytti. ”Jos sä haluat tapailla muitakin –”
”En mä ketään halua
tapailla”, Rasmus tyrskähti. ”Teissä kahdessa on työtä ihan tarpeeksi.”
Sävy, jolla Rasmus sen sanoi, oli kaikkea muuta kuin vitsikäs.
”Jos sun mielen päällä on jotain, sun pitäis puhua siitä meille eikä purkaa sitä näin”, Viljo huomautti.
”Turpa kiinni”, Rasmus ärähti niin vihaisesti, että sekä Viljo että Anttu säpsähtivät. ”Sä haluat aina vain puhua, puhua ja saatana puhua vielä vähän lisää. Onko sun pakko olla tollainen joka asiasta nalkuttava
akka?”
Viljon silmät laajenivat yllättyksestä. Anttu tunsi suuttumuksen kuuman roihahduksen rinnassaan ja käsissään.
”Mitä vittua sä just sanoit?” Anttu ärisi. Rasmus vilkaisi häntä nopeasti. Anttu näki säikähdyksen miehen katseessa.
”Just”, Rasmus tuhahti ja nousi. ”Jos te kaksi ette pysty viihdyttämään toisianne mun poissaollessa, niin mitä järkeä tässä ees on?”
Sen pommin pudotettuaan Rasmus häipyi.
”
Vau”, Viljo muodosti äänettömästi huulillaan ja ryysti juomansa loppuun.