Ficin nimi: Kumisaapasraportti
Kirjoittaja: Odo
Genre: hyväntuulista draamaa
Hahmot: Oliver Wood & Marcus Flint
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Tähän tuli idea, kun heitin vitsillä
nominalille, että minun pitäisi rueta kirjoittamaan kumisaappaista.
Ja inspishän siitä iski kuin salama kirkkalta taivaalta ja tätä oli hauska kirjoittaa. Kirjoitan aina parituksellista Marcus/Oliverista, joten oli kiva kirjoittaa nyt sellaista, jossa paritusta ei vielä ole. (Mutta tuleman pitää, sen verran kovat Marcus/Oliver-vibat on.) Osallistuu Vuosiraapalehtien V ja FF100: Puhdasveriset (026. Toverit). nominalille menee myös omistukset ja kiitokset. <3
Kumisaapasraportti
Huispauksen maailmanmestaruuskisat vaativat joka vuosi käsittämättömän määrän työtä ja se aiheutti enemmän stressiä kuin riemua suurimmalle osalle. Silti Oliver oli välttämättä halunnut, hakenut kerta toisensa perään talkootyöläiseksi, että voisi toteuttaa unelmaansa huispauskisojen kulisseissa ja haaveilla. Haaveilla siitä, että vielä jonain päivänä tätä kaikkea tehtäisiin häntä varten.
Porttiavainyksikössä oli viime hetken kiire, kun niiden lähettämistä, viemistä ja tuomista kirjattiin ylös kymmenenteen otteeseen, että kaikilla olisi mahdollisuus tulla kisoihin. Kisat järjestettiin tänä vuonna Saksassa ja Irlannin joukkueen kilpaillessa jälleen mestaruudesta oli sieltäkin suunnalta tulossa paljon velhoja ja tietysti Oliver oli juuri siinä yksikössä. Hän varmisti kaikkien porttiavaimien kunnon ja tarpeettomuuden jästien varalta.
*
Oliver harppoi läpi työvoiman rakentaman telttakylän kohti porttiavainmestarin suurikokoista päätelttaa, jossa hallittiin koko työryhmän toimintaa. Hän oli saanut raportin viimeisteltyä eräästä viallisesta kappaleesta tai oikeammin – liian ehjästä ja hyödyllisestä kapistuksesta. Tarkemmin kumisaapasparista, jotka oli tarkoitus laittaa samaan paikkaan kahdelle ryhmälle, mutta Oliverin tutkittua asiaa, hän päätteli, että ne olivat liian houkuttelevat poimittavaksi. Sellaisille kumisaappaille voisi olla tarvetta ja lopputulos olisi kaaottinen, jos joku laittaisi ne jalkoihinsa juuri väärällä hetkellä. Hän ei halunnut edes ajatella, mitä tapahtuisi, jos kumisaappaat päättäisivät kiitää halki paikkojen eri suuntiin, kun ne olisivat jonkun jaloissa ja halkeamisesta aiheutuvat mielikuvat puistattivat häntä. Päästyään teltalle Oliver koki yllätyksen.
*
”Mitä
sinä täällä teet?” Se kysymys pamahti molempien huulilta yhtä aikaa, ja Marcus oli nopeampi korjaamaan hymynsä pilkkaavaksi. Oliver tuhahti suurieleisesti ja heilautti kumisaapasraporttia toisen edessä erityisen tärkeän näköisenä, sillä Marcus puolestaan ei näyttänyt tekevän mitään tähdellistä. Ainakaan sillä hetkellä, mutta kai mies oli jotain tehnyt, kun oli kerran päässyt ennakkoon paikan päälle.
”Minäkin teet töitä.” Marcusin vastaus oli virnistelevä ja Oliveria melkein ärsytti. Hänen intonsa oli läikehtinyt jo tammikuusta lähtien, kun hän oli saanut ilmoituksen pääsystään kisojen työvoimaan. Hän ei olisi kaivannut Marcusia, vaikka ilahtuikin pienestä haasteesta, jonka toinen antoi hänelle pelkällä olemassaolollaan.
”Tarkastan raportteja. Anna
se raportti tänne.”
*
Marcus oli tutkinut kumisaapasraporttia pitkän tovin ja kurtistellut kulmiaan suurieleisesti. Oliver oli naputtanut jalallaan lattiaa, sillä paikallaan pysyminen ei vain sopinut hänelle, saati odottaminen toisen etsiessä pienintäkin syytä romuttaa hänen pohdintansa. Oliver muistutti itseään, että hän tiesi raportin olevan aiheellinen. Ne kumisaappaat olisivat täysi kaaos väärissä jaloissa.
”Luulenpa, että tässä on kirjoitusvirhe”, Marcus lopulta päätti. ”Kumisaappaat kirjoitetetaan kumisaapakset.” Oliver ei voinut mitään sille, että hänen suunsa loksahti auki ja hän purskahti hillittömään nauruun. Marcus piti joko häntä todella tyhmänä tai oli puolestaan sitä itse, eikä Oliver tiennyt, kumpiko oli hauskempaa. Kaiken lisäksi hän ei muistanut milloin viimeksi oli nukkunut yli kolme tuntia.
”Herra Älynväläys voisi sitten varmaan kirjoittaa sen puhtaasti”, Oliver puolestaan virnisteli toisen peikkomaisuudelle, vaikka se olikin vain kuittailua ja yritys saada hänet ansaan.
He mittailivat toisiaan hetken katseellaan, ja Marcus tajusi, että Oliver ei mennyt helppoon. Hän olisi saanut hyvät naurut nähdessään toisen ilmeen venähtävän.
”Hyvä on, herra Oikeinkirjoitus, tämä on ihan hyvä. Mietin kyllä mitä sinä täällä teet, mutta toisaalta kumisaappaat sopivat sinulle. Olet yhtä nokkela, huispausveli”, Marcus piikitteli ja Oliver vastasi samalla mitällä takaisin. ”Voi sentään, unohdin, että osaat lukea. Siksi yllätyin paikallaolostasi.”
Ja sitä makeaa kettuilua jatkui, kunnes kumpikin lähti takaisin hommiinsa poikkeuksellisen hyväntuulisena hetkestä.
*
Kun kaikki katsojat olivat saapuneet Oliver sai lomaa ja pääsi katsomaan kisoja loistopaikalta, tietysti muun porttiavainryhmän kanssa. Marcus otti hänen viereisen paikkansa ja he vaihtoivat muutaman mittailevan katseen.
”Kukaan ei tainnut halkiintua.”
”Eipä tainnut, Marcus. Odotin kyllä sitä sinun jäljiltäsi.”
”Minä luulin, että sinä sekoitit porttiavaimet.”
”Olet typerys, tiesithän?” Hyväntuulinen virne sekoittui pian innostukseen, kun maskotit tulivat kentälle. Oliver ja Marcus unohtivat keskinäisen vääntönsä ja keskittyivät peliin, joka lähti nopeasti käyntiin maskottien esiinmarssista.
Oliver vilkaisi syrjäsilmällä Marcusia, kun huomasi toisen tehneen samoin. Heidän molempien sydämet jyskyttivät riemusta, ja Oliver tiesi heidän intohimonsa huispaukseen voittavan kaiken kettuilun, vaikka oli siinäkin puolensa.
