Frac, kiitos innokkuudestasi. Kenties siitä on vielä jotain jäljellä. Onnea en vielä ainakaan voi antaa, mutta hauras Severus tosiaan on.
LaraLura, ihanaa, että pidät tekstistä! Tää on mun lempilapsia, joten on kiva kuulla, että myös muut eläytyvät siihen.
K/H: Hups ja anteeksi. Niin ne viikot, kuukaudet ja jopa vuodet vierii. Näköjään tarinan loppuun saattamisessa menee jopa kauemmin kuin Severuksella tunnustaa tunteensa. Elämä on tullut kirjoittamisen tielle, mutta lupaan kyllä edelleen saada tän tekstin valmiiksi. Meni siihen sitten aikaa kuinka paljon tahansa. Toivottavasti joku vielä lukee.
***
10
Severus voi kuulla paikalle tulleen parantajan äänen juuri ja juuri oven läpikin. Hermione oli hätkähtänyt hieman parantajan kutsuessa Severusta tämän sulhaseksi, mutta he eivät olleet ehtineet puhua asiasta, sillä Severus oli häädetty ulkopuolelle. Hoidoista keskusteleminen kuuluu vain Hermionelle.
Miehen on vaikea keskittyä. Vaikea olla. Niin monen vuoden jälkeen hän ei ensimmäiseksi ajattele omaa tuskaansa vaan jonkun muun.
Ja silti hän tietää, että tilanne on epäreilu. Hän ei voi tehdä tätä Hermionelle. Nainen on nuori, älykäs ja kykenevä mihin tahansa. Lähes kaikessa hänen vastakohtansa. Vaikka päätös on vaikea, Severus tietää, että se on oikea.
Kun Hermione on varmasti kunnossa, hän lähtee.
11
Hermionen karvoille on palannut väriä ja silmissä on tuttua itsepäistä pilkettä. Severus istuu nojatuolissa, jonka nainen on vaatinut nostamaan aivan sängyn viereen. Miehen sylissä on paksu kirja, jota hän on ollut lukemassa ääneen.
“Sinä olet erilainen kuin ajattelin”, Hermione yhtäkkiä sanoo. “Olet pehmeämpi ja huomaavaisempi.”
Severus kröhii hiukan ja kääntää sivua, jotta voi piilottaa katseensa kirjaan.
“Kerroit heille, että olemme kihloissa”, Hermione jatkaa. “Miksi teit sen?”
Severus ei osaa vastata. Hänen on keksittävä tekosyy. Jotain sellaista, joka ei paljasta mitään. Sillä jos Severus jotain tietää, niin sen, ettei Hermione luovuta koskaan, jos uskoo voivansa muuttaa asioita. Uskoo voivansa muuttaa häntä.
12
“Se oli typerä vale”, Severus pakottaa äänensä kylmän laskelmoivaksi. “Halusin tarkistaa, että saat kunnollista hoitoa. En ole aina itse ollut tyytyväinen Mungon parantajiin.”
“Eikä mitään muuta?” Hermione kohottaa kulmiaan ja naisen katse on haastava. Niin haastava, että Severuksen on vaikea muistaa, miksi hän ei voi antaa tunteidensa näkyä.
“Ei mitään muuta.”
Severus ei voi katsoa sängyssä makaavaa naista noustessaan ja poistuessaan huoneesta.
“Älä valehtele minulle”, Hermionen ääni on vakaa.
Severus ei käänny ovella.
Vasta kadulla hän pysähtyy. Ilma tuntuu tunkkaiselta ja koko kehoa jäytää kipu, jonka Severus yleensä antaa itsensä huomata vain öisin. Eikä se kipu tunnu miltään verrattuna uuteen.
14
Seuraavat viikot ovat hitaita. Severus palaa töihin ja arki on arkea. Samanlaista kuin se on ollut jo vuosia. Hän tuplaa unijuoman määrän, tiuskii onnettomille oppilaille, joista yksikään ei osaa vastata kysymyksiin, ja sulkeutuu iltaisin omiin tiloihinsa.
Neljän viikon kuluttua saapuu kirje. Paksussa kuoressa on Ministeriön sinetti. Severus murtaa sinetin, rypistää otsaansa ja lukee:
Hyvät herra Kalkaros ja neiti Granger,
Toivotamme Taikamisteriön puolesta onnea tulevalle avioliitollenne ja kiitämme hääpäivän ilmoituksesta. Lähetämme ohessa tietoja uusista lapsibonuksistamme. Toivottavasti onnelliset perheuutiset jatkuvat.
Ystävällisesti, Dorothea Charlton, Tulevaisuus-osaston ylinoitaSeverus kiroaa ääneen ja repii kirjeen. Hermione ei ole voinut tehdä tätä. Ei hän olisi näin tyhmä.
