Tekstin nimi: Sadesaari
Ikäraja: S
Genre: angst, hurt/comfort
Summary: Oli ihan tavallinen, sateinen heinäkuun yö.
A/N: toinen Saarilapset-teksti! Eka osa löytyy
tästä(S) Tämä on ilmeisesti pyörinyt pääkopassa jo pitempään, koska tajusin, että edellinenkin teksti taisi saada alitajuisesti inspiraatiota Kaarneen
etydihaasteesta. Joka tapauksessa, tämä teksti oli täysin haasteen inspiroima. Kaikenlainen palaute on tervetullutta!
Satoi.
Vettä tipahteli veteen, pisarat tanssivat tanssinsa järven pinnalla ennen kuin liittyivät aaltoihin. Tuuli humisi ylhäällä puissa, mutta myrskyksi tätä ei voinut kutsua. Oli ihan tavallinen, sateinen heinäkuun yö.
Timo nojasi kuistin reunaan ja katseli sateista järveä. Ilma oli raikasta ja kosteaa ja hän hengitti sitä ahneesti. He olivat lämmittäneet saunan illalla ennen sadetta, ja nyt sen ilmassa leijui tukahduttava sekoitus savua, märkiä laudeliinoja ja Maijan kuivaamia yrttejä. Timo oli epätoivoisesti yrittänyt nukahtaa mutta todettuaan yrityksen toivottomaksi hän oli kivunnut varovasti Maijan ja Aarneen yli ja tullut tänne kuistille hengittämään raitista ilmaa.
Hän muisti sateen tuoksun siltä ajalta kun äiti vielä eli ja isä ei vielä juonut. He olivat tulleet iltaisin veneilemään juuri tälle järvelle, puikkelehtineet saarien välistä ja antaneet vanhan moottorin huutaa. Äiti oli pakannut mukaan marjamehua ja voileipiä ja hyvällä säällä isä antoi Timon ajaa. Kun satoi, isä antoi Timolle oman öljykangastakkinsa. Sen hupun alla oli hyvä kuunnella sateen ropinaa.
Enää ei kuulunut moottoriveneen pauhua. Oli vain pisaroiden putoilu järveen, hylätty vanha saunamökki unohdetussa saaressa ja kolme lasta, jotka elivät viimeisiä vapauden hetkiä tietoisina siitä, että pian tämä kaikki päättyisi. Kesäsateista tulisi syyssateita, lehdet tippuisivat puista, sauna kylmenisi ja heidän olisi pakko lähteä.
Sade peitti oven narahduksen alleen ja Timo tajusi Maijan seisovan vieressään vasta kun tunsi tämän lämmön vieressään. Maija ei sanonut mitään, katseli vain järveä hänen kanssaan.
Kun Maija lopulta kosketti häntä, Timo hätkähti. Maijan käsi hänen olallaan oli lämmin ja vakaa, vaikka Timo tiesi, että lähestyvä syksy pelotti tyttöä yhtä paljon kuin häntäkin.
“Mennään sisälle”, Maija sanoi.
He menivät.