Ficin nimi: Taskuhirviöitä velhomaailmassa
Fandom: Harry Potter, tämä
ei ole crossover!
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Teddy, Harry, Victoire
Genre: draama
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä. Mainitun Pokémon Go:n omistaa Niantic ja poksut kuuluvat Nindendolle.
A/N: Koska Pokémon Go-villitys niin jotenkin sitten syntyi tämä. Olen hetkeen ollut kirjoittamatta ja päätin, että nyt raapaloin hieman ja tällaista sitten tuli. Pitihän velhojenkin päästä mukaan tähän villitykseen. Tänään, 26.7.2016, Teddy on 18-vuotias eli oikein mainiossa iässä siihen, että innostuisi Pokémonista eli tässä ei ole aikalinjoja sotkettu eikä mitään. Kuten sanottua tämä ei ole crossover vaan puhtaasti Potterfic, joka ottaa kantaa nykymaailmaan oikeassa ajassa. Kerään tällä Teddyn ja osallistuu Vuosi raapalehtien V.
Taskuhirviöitä velhomaailmassa
1.
"Harry! Minä sain Pikatchun!" Teddy huusi riemuissaan juostessaan Pottereiden olohuoneeseen. Poika oli tullut koputtamatta ja niin yllättäen, että Harry hätkähti nähdessään nuorukaisen, jonka hiukset loistivat sillä hetkellä keltaisina mustalla raidalla. Selvästi oman tuvan edustaminen oli tänään pinnalla, vaikka kouluajoista oli jo reilu vuosi.
"Teddy, mitä?" Harry kysyi naurahtaen, kun toinen ei vaikuttanut pysyvän nahoissaan.
"Pikatchun!" Teddy toisti ottaen esiin älypuhelimen, jonka oli käynyt ostamassa jästi-Lontoosta. Harry oli yllättynyt, miten nopeasti poika oli oppinut käyttämään sitä, vaikka oli kasvanut velhomaailmassa. Todisteeksi Teddy näytti kuvaa keltaisesta taikaolennosta – tai jostain sen tapaisesta. Teddy paineli näyttöä, mutta mitään ei tapahtunut.
"Se jumitti. Taikuus sotkee sen", Teddy nurisi ja lähti sen enempää selittämättä kohti ulko-ovea. "Oli hauska nähdä, kummisetä!" poika huikkasi vielä lähtiessään ja mutisi jotain taskuhirviöistä, eikä Harrylla ollut aavistustakaan, mistä kummasta oli puhe.
Parin päivän päästä hänelle selvisi, käydessään Dudleyn luona, että kyseessä oli peli. Se oli villinnyt kaikki lapset ja nuoret jästimaailmassa.
2.
"Taikaolentoja
on oikeasti olemassa. Lohikäärmeitä ja yksisarvisia! Sinä metsästät niitä tuolla jästikapineella", Victoire nurisi Teddyn tuijottaessa jälleen kerran puhelintaan kävelyretkellä.
Victoire oli ilahtunut, kun Teddy oli pyytänyt häntä romanttiselle kävelylle rannalle, mutta totuus oli varsin toinen. Pojan siniseksi muuttuneet hiukset liehuivat tuulessa ja hymy kasvoilla leveni koko ajan. Victoire ei voinut muuta kuin seurata kasvojen ilmeiden kirjoa siinä hänen vieressään kulkien.
Heidän kuljettua jonkun matkaa pitkin rantaviivaa Teddy hihkaisi ja viuhtoi hetken aikaa sormellaan näyttöä.
"Mitä?" Victoire kysyi kulmiaan kurtistaen.
"Nappasin Dewgongin", Teddy esitteli ja Victoiren kasvoille kohosi tahtomattaan ihastunut ilme. "Onhan se varsin suloinen..."
"Eikä tuollaisia ole edes meidän maailmassamme. Sitä paitsi nämä ovat pokémoneja, eikä yksisarvisia ja lohikäärmeitä. Charichard ja Ponyta –", Teddy aloitti, mutta Victoire kohotti kätensä hiljentämisen merkiksi.
"Minun on kai vain totuttava uuteen villitykseesi. Saanko minä kokeilla?" Victoire hymyili ja suukotti poikaystäväänsä.
Teddy näytti riemastuneelta ja Victoiren oli myönnettävä, että toisen innostuksessa oli jotain hyvin herttaista.
3.
Kahdessa viikossa Victoire oli yhtä innoissaan jästipelistä kuin Teddykin, eikä Harry voinut olla nauramatta, kun kaksi nuorta juoksivat pitkin hänen ja Ginnyn pihamaata. Lähettyvillä oli kuulemma jokin harvinaisuus, jonka nimen Harry oli ennättänyt jo unohtaa. Kiitos Dudleyn selityksen, Harry oli sentään hieman perillä, mistä oikein oli kyse.
Harrylla oli ollut aluksi epäilyksensä, että mitähän tuosta tulisi. Hänen kokemuksensa peleistä olivat ainoastaan ne, jotka hän oli saanut nähdä lapsena. Dudleyn pelit olivat sisältäneet väkivaltaa niin pelissä kuin sen ulkopuolellakin, kun Dudley oli menettänyt hermonsa Playstationiin. Tuo uusi villitys kuitenkin tuntui olevan täysin erilainen kuin ne.
Teddy oli tutustunut muutamiin nuoriin jästeihin ja vaihtoi innoissaan kuulumisia heidän kanssaan pelin tiimoilta. Jästien ja velhojen välinen ystävyys ilahdutti aina Harrya, mutta erityisesti Hermionea, joka oli tietysti saanut kuulla myös pelistä. Hänen mielestään Teddy toimi hyvänä esimerkkinä muille velhoille, että heillä voisi olla jästien kanssa jotain yhteistä.
Innokkaat hihkaisut saivat kuistilla istuvan Harryn hymyilemään. Kun Teddy oli syntynyt, velhomaailmaa ja jästimaailmaa oli yhdistänyt Voldemortin uhka, vaikka jästit eivät tienneetkään, mistä katasrofit johtuivat. Nyt kahdeksantoista vuotta myöhemmin heitä yhdisti, ainakin yhden velhon ja noidan osalta, jästien keksintö.
Alle kahdessakymmenessä vuodessa kaikki oli muuttunut, eikä Harry voinut muuta kuin hymyillä ja vilkuttaa lähtöä tekeville nuorille, kun he ilmoittivat saaneensa Arcaninen. Teddy kertoi heidän menevän jästi-Lontooseen kerämään Poképalloja. Harry ei voinut muuta kuin toivottaa hyvää matkaa ja katsoa, kun nuoret kaikkoontuivat peliensä kanssa.
"Sait juuri paketin Ronilta", Ginny sanoi saapuessaan kuistille.
Harry kohotti kulmiaan, eikä voinut olla nauramatta, kun huomasi uuden älypuhelimen ja lapun:
Milloin lähdetään metsälle, kamu?