Kirjoittaja Aihe: Viivyttelijä | S | melankolinen draama  (Luettu 1891 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 587
Viivyttelijä | S | melankolinen draama
« : 14.08.2024 23:34:56 »
Ikäraja: S
Tyylilaji: melankolinen draama
Sanamäärä: 250
Haasteet: Etydejä XX (kuva), Otsikoinnin iloja II (yksisanainen otsikko) ja Originaalikiipeily (108. mitätön)

A/N: Etydi ja juoksu inspiroivat tähän. Tämän kirjoittamisesta aiheutui surumielisyyttä, mutta ehkä se tarkoittaa, että teksti onnistui?



Viivyttelijä

Kahvi on kylmennyt mukiin. Pitelen sitä silti käsissäni, kun en muutakaan osaa. Pelkään, että jos lasken mukin käsistäni, alkaa tutut mutinat myöhäisestä kellonajasta ja väsymyksestä. Haluan jäädä, mutta tuntuu sopimattomalta tunnustaa sellaista. Niinpä vain istun ja pitkitän uhkarohkeasti vierailuani. Täällä on vain niin lämmin ja hyvä olla, kun taas kotona on hämärää ja yksinäistä.

Heli näyttää vaivaantuneelta. Hetken hän puuhasteli ympäri keittiötä ja juttumme kulki. Sitten Heliltä loppui askareet ja minulta puheenaiheet. Hiljaisuus toisen kodissa kasvaa koko ajan suuremmaksi. Tiedän olevani surkea, kun yhä vain vitkutan lähtöä, vaikka näkeehän Helistä, ettei hän enää jaksa emännöidä. Lopulta, kun Helin tuskainen odotus alkaa ahdistaa minua liikaa, lasken mukin pöydälle ja nousen. Näen, kuinka helpottunut Heli on ja häpeän sitä, mikä olen.

Esitämme tutut vuorosanat matkalla eteiseen.

”Kiitos kahvista. Oli kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia.”

”Mitäpä tuosta. Niin oli, tosi kiva! Ihanaa, kun tulit käymään.”

Kengät jalassa ja takki päällä katson Heliä ja toivon, että jutustelisimme vielä muutamat sanat. Ihan hetken vain. Keittiön kurja hiljaisuus vaivaa minua. Tahdon, että meille kummallekin jäisi hyvä mieli.

Mutta Helin kärsivällisyys on ehtynyt loppuun. Hän hymyilee kireästi ja painautuu ohitseni. Hän avaa oven. Merkki on niin selvä, että minun on pakko astua ulos.

”Turvallista kotimatkaa!” Heli helähtää. Käännyn häntä kohti iloisen äänensävyn huiputtamana.

”Kiitos. Oli oikein mukava –”

Ovi sulkeutuu ennen kuin ehdin puhua loppuun. Tuijotan sulkeutunutta ovea. Eteisen lämmin valo sammuu. Kasvoni ovat tulessa ja minua itkettää. Laskeudun kiireesti portaita ja lähden. Pakotan märät poskeni hymyyn ja yritän kävellä kuin ihminen, jolla on kaunis syy palata kotiin.



Timli

  • ***
  • Viestejä: 18
  • Tähtitarhaaja
    • Kirjainkehrä
Vs: Viivyttelijä | S | melankolinen draama
« Vastaus #1 : 21.08.2024 15:04:59 »
Tämä on tosi kaunis. Surullinen, mutta kaunis. Ja samastuttava, eli kyllä tekstisi on kyllä onnistunut.

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 587
Vs: Viivyttelijä | S | melankolinen draama
« Vastaus #2 : 25.08.2024 14:32:42 »
Timli: Kiitos! Ihana kuulla, että tämä herätti tunteita ja tuntui onnistuneelta. Tykkään tästä itsekin kovasti. Kiitos kommentista!! (söpö nimimerkki sulla muuten! ^-^)

Ananasvichy

  • Nuuskamuikkunen
  • ***
  • Viestejä: 40
Vs: Viivyttelijä | S | melankolinen draama
« Vastaus #3 : 26.08.2024 15:31:29 »
Muistan ihailleeni tätä jo raapalejuoksussa! Surullisen kaunis kirjoitus. Noi opetellut vuorosanat, kertojan toivottomuus ja yhtaikaa toiveikkuus. Tulee painava olo rintaan tekstiä lukiessa, eli hyvin oot saanut ladattua tähän voimakkaan tunnekokemuksen.

Lainaus
Kengät jalassa ja takki päällä katson Heliä ja toivon, että jutustelisimme vielä muutamat sanat. Ihan hetken vain. Keittiön kurja hiljaisuus vaivaa minua. Tahdon, että meille kummallekin jäisi hyvä mieli.
^ Tää oli mun lempikohta tekstissä. Kiteytti koko tekstin tunnetilan muutamaan sydäntäraastavaan lauseeseen.

Lainaus
Käännyn häntä kohti iloisen äänensävyn huiputtamana.
^ Hieno paljon puhuva lause.

Kolmas mun lempijuttu on toi, miten taiteellisesti teksti loppuu. Lämmin valo sammuu. Kuvastaa kertomuksen tunnelmaa tarkalleen ja paketoi tekstin kasaan mielikuvan muodossa.

Olen vakuuttunut siitä, että on olemassa Satujen Maa.
— — —
Saatte nähdä, että tapaamme siellä.
- Akseli Gallen-Kallela