Kirjoittaja Aihe: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 25/25)  (Luettu 7830 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, hienoa jos tunnelma ja Jonin hämmentyneet fiilikset ovat välittyneet hyvin! Tämä tarina etenee kyllä tosi surullisissa merkeissä, ehkä vieläkin surullisemmissa kuin mitä osasin aluksi arvioida. Mutta onneksi tosiaan on pieniä valonpilkahduksia! Alli on ehdottomasti yksi niistä. :) Kiitoksia sinulle! :-*

Altais, ihana kuulla, että olet nähnyt tässä surullisessa tarinassa myös kauneutta. Olen todella otettu siitä, että toteutus on ollut mielestäsi onnistunut! Pikkuhiljaa alan itsekin olla tyytyväinen päätökseeni kirjoittaa tällainen kalenteri, vaikka silloin aluksi epäröin aika paljon. Minäkin todella toivon, että Joni pystyy pitämään musiikin elämässään jatkossakin! Lämpimät kiitokset. :-*



21.

Osa Jonista oli uskonut tai ainakin toivonut, että hautajaisten jälkeen arki kevenisi. Todellisuudessa juuri mikään ei kuitenkaan muuttunut. Tavallaan hänen olonsa oli tukalampikin, kun hän ajatteli tulevaisuutta, elämää kuoleman jälkeen. Enää ei tarvinnut pelätä yksittäistä pimeää päivää, mutta sen sijaan Joni joutui kantamaan huolta tulevien päivien loputtoman harmaasta massasta.

Joni mietti miettimästä päästyäänkin, oliko uusi todellisuus tullut jäädäkseen – todellisuus, jossa hän soittaisi pianoa isältä salaa, ja jossa hän ei ikinä uskaltaisi pyytää kavereita kylään, koska isä oli niin vihainen. Todellisuus, jossa juominen iltakuuden jälkeen oli kielletty, jottei kävisi vahinkoa.

Todellisuus, jossa Joni ei ollut kummajainen pelkästään koulussa, vaan myös kotona.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
22.

Joulujuhlapäivänä Joni pukeutui kauluspaitaan ja pääsi isän kyydillä kouluun ja takaisin kotiin. Juhlan jälkeen he kävivät perinteiden mukaisesti pizzabuffetissa ja karkkikaupassa, jossa Joni sai käyttää todistuksesta saamansa taskurahan. Päivä eteni suunnilleen samoin kuin aiempinakin vuosina, mutta silti jotain tuntui puuttuvan.

Joni kaipasi sitä, miten äiti oli katsonut hänen todistuksensa läpi kaikessa rauhassa ja pörröttänyt hänen tukkaansa ylpeyttä hymyssään. Hän kaipasi sitä, miten he olivat sykertyneet sohvannurkkaan katsomaan elokuvaa ja herkuttelemaan karkeillaan. Äiti oli tykännyt vaaleanpunaisista vaahtosienistä, joita Joni inhosi.

Sen kaiken tilalla oli pelkkää tyhjää. Isä hädin tuskin vilkaisi Jonin todistusta, ja Joni tiesi kysymättäkin, ettei isä haluaisi katsoa elokuvaa.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
23.

”Pittääkö näitä joulufilmejä nyt jo syytää?” isä puuskahti, iski oluensa sohvapöydälle ja hapuili kaukosäädintä.

Oli aatonaatto. Joni odotteli keittiössä, että hänen iltapalaleipänsä pomppaisivat paahtimesta. Hän vilkaisi televisiota, jossa levittäytyi talvinen katukuva. Kaksi mieshahmoa kohtasi toisensa jouluisen näyteikkunan edustalla.

”Ja helevetin hinttejä”, isä äyskähti ja vaihtoi kanavaa juuri, kun toinen mies tarttui toisen käteen hymyillen, ”niitä on nykyään joka paikka täynnä… Katokin, ettet rupea sellaiseksi.”

Yhtäkkiä Jonia kylmäsi.

Hän meni huoneeseensa syömään ja miettimään, miksi elokuvan kohtaus oli läikäyttänyt hänessä uteliasta lämpöä. Sitten hän mietti, miksi isän sanat olivat huuhdelleet sen pois jääveden lailla.

Hän vakuutti itselleen, ettei hän rupeaisi sellaiseksi.

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 250
Hetken aikaa olin Jonin puolesta onnellinen, kun hän oli saanut taskurahaa ja karkkeja, ja kaikki tuntui tosiaan pienen hetken melkein normaalilta ja aika mukavalta koululaisen elämältä joululoman alkaessa. Mutta sitten tuli hirveän surullinen olo, kun tajusin, miksi Jonilla oli niin tyhjä olo. Tuollaisten pienten hetkien merkitystä ei edes kunnolla ymmärrä ennen kuin ne menettää, ja ymmärrän hyvin, miksi Jonilla oli niin ikävä yhteisiä leffahetkiä äidin kanssa. 💔

Tuosta aatonaaton hetkestä isän kanssa jäi tosi kylmäävä olo Jonin puolesta, kun muistelin taas, miten vaikea hänen oli aikuisenakaan elää sen kanssa, että oli ihastunut mieheen. Voi kun hän olisikin saanut pitää äidin elämässään pidempään. Ehkä Joni silloin olisi voinut uskaltaa avautua äidille suuntautumisestaan jossain vaiheessa, ja varmaan hän olisi äidiltä saanut ymmärrystä ja kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta sellaisena kuin on. Vaikka ehkäpä äitikään ei olisi voinut vaikuttaa miehensä asenteisiin kovin paljon, niin ihanalta ihmiseltä kuin hän vaikuttikin.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 478
Äh, Jonin isä on kyllä ihan tyhmä! Harmittaa tuollainen vaikka toisaalta ajattelinkin että osittain tuossa käytöksessä on varmasti takana myös puolison menettämisen tuska. Hän ei oikein osaa olla Jonin tukena vaan on uppoutunut omaan suruunsa :(

Toivottavasti Jonin aatto ei ole aivan sysimusta!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Hyvää joulua kaikille! ♥ Tähän kalenteriin onkin muuten tulossa vielä yksi osa, jonka pyrin julkaisemaan huomenna. Tuntuu, että tämä vaatii vielä sen yhden palasen ollakseen kokonainen. :)

Altais, ihan totta tuo, ettei sitä oikein tahdo todella ymmärtää pienten hetkien ja yhteisten juttujen merkitystä ennen kuin ne ovat jo mennyttä. Rutiinit ja kivat perinteetkään eivät tunnu aivan entisenlaisilta, kun tärkeä osa niistä on poissa. :-\ Minäkin ajattelen usein, että kunpa Joni olisi saanut pitää äitinsä pidempään. Uskon, että äiti olisi voinut ja osannut tukea häntä myös myöhemmissä seksuaalisuuskamppailuissa, ja Joni olisi luultavasti saanut paremmat valmiudet aikuiselämään ja terveeseen itsetuntoon. Kiitos paljon kommentista! :-*

Vendela, jaan fiiliksesi Jonin isästä. Minäkin luulen, että hänen tylyytensä ja etäisyytensä takana on osaksi menetystä ja suruakin, mutta on turhauttavaa, miten hän ei oikein osaa käsitellä tai kanavoida sitä. Ihan sysimusta ei Jonin aatto onneksi kuitenkaan ole! Kiitos paljon sinulle. :-*



24.

Jouluaatto kului kyläillessä. Joni ja isä kävivät molemmissa mummoloissa, ja Joni oli liki ähkyssä riisipuurosta, karjalanpaistista ja joulutortuista. Henkinen tyhjyys ei hellittänyt, sillä äidin puuttuminen oli ilmeistä – kukaan ei hyräillyt joululauluja tai halunnut ottaa perhepotretteja –, mutta seura tyynnytti Jonin oloa.

Äidin vanhempien luona mummi kutsui Jonin makuuhuoneeseen ja viittasi tämän viereensä sängynlaidalle. Mummilla oli kädessään kirjekuori – kuori, jossa luki tutulla viistolla käsialalla Jonille.

Mummi kiersi käsivartensa Jonin ympäri ja sanoi hiljaa: ”Myö sovittiin, että minä annan tämän sinulle jouluna, jos…” Hän rutisti Jonia, silitti olkavartta. ”Avvaa se vaikka sitte kotona omassa rauhassa.”

Joni otti kuoren ja katseli tekstiä sumennein silmin.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 478
Olipa kaunis lahja Jonille! Onneksi Jonin äiti pystyi varautumaan kuolemaansa vaikka ei siihen koskaan voi varautua aivan sataprosenttisesti. Toivottavasti tuo kirje antaa Jonille lohtua!

Viimeistä osaa odotellen :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, onneksi tosiaan Jonin äiti pystyi varautumaan ennalta ja halusi jättää jotain taakse jäävälle. Uskon kyllä, että kirje tuo Jonille lohtua ja turvaa vielä monet kerrat. Kiitoksia kovasti sinulle, kun olet kulkenut matkassa mukana! :-*



25.

Rakas Joni,

kun sinä synnyit, yksi suurimmista unelmistani kävi toteen. Sitä seurasi koko joukko muitakin unelmia – unelma ensimmäisestä koulupäivästä, peruskoulun päättäjäisistä, siitä kun täyttäisit kahdeksantoista. Osaa niistä hetkistä en surukseni saa kokea, mutta haaveista suurimman – arjen sun kanssa – sain.

Olet mun valo, väsymätön ja ehtymätön. Olet upea tyyppi – viisas, tarkkanäköinen, oikeudenmukainen, lempeä. Ethän koskaan lakkaa olemasta sinä. Jos joku yrittää mahduttaa sua muunlaiseen muottiin, pysy ylpeästi omassasi. Mitä ikinä teetkin, olen susta ylpeä, kunhan seuraat sydäntäsi – se tietää.

Kukaan ei koskaan ole kokonaan poissa niin kauan kuin on joku, joka hänet muistaa. Minä olen täällä aina, kun tarvitset.

Rakkaudella,
äiti



Ajatus siitä, ettei ihminen ole kokonaan kuollut, kunhan joku vain vielä muistaa hänet, on inspiroitunut Sue Blackin loistavasta muistelmateoksesta Kaikki mitä jäljelle jää: Oikeusantropologin elämä kuoleman parissa. En itse usko kuolemanjälkeiseen elämään tai muuhun sellaiseen, mutta minusta on kaunis ja lohdullinen ajatus, että kuollutkin voi jäädä elämään jopa sukupolvien ajaksi muiden ihmisten muistoissa tai tarinoissa. :)

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 478
Olipa hienoa että viimeinen luukku tähän kalenteriin oli tuo kirje :) Nyt jäi semmoinen hyvä olo vaikka tämän kalenterin aihe olikin todella raskas. Kiitos että kirjoitit tämän! Oli hienoa kulkea tämän mukana ja muistaa myös samalla ettei joulu ole aina iloinen juhla.

Sanoit alussa että oma joulusi ei tänä vuonna ole kovin hyvä, tai en nyt ihan tarkkoja sanoja muista mutta tällaisen kuvan sain. Toivottavasti joulusi on ollut siedettävä ja oikein paljon parempaa ensi vuotta sinulle Walle ❤️

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Skorpioni

  • ***
  • Viestejä: 340
  • Ava&banner by Ingrid
Tätä äidin kirjettä oli ihana lukea, tuli ihan kyyneleet silmiin. Se toi vähän toivoa ja lempeyttä. Muuten viimeisistä luvuista tuli kyllä niin surku. Harmittaa tuo Jonin isän käytös ja tuntuu pahalta Jonin puolesta. Tulee sellainen tunne, että isä on ehkä keskittynyt käymään töissä ja hoitamaan tällaisia asioita ja lapsen hoitaminen on ollut äidin tehtävä, ja nyt kun äiti on kuollut ei isällä olekaan mitään taitoja olla lapsensa kanssa. Tuntuu aika kylmäävältä. Erityisesti nuo isän homofobiset tokaisut tuntuvat pahalta, ei mikään ihme että Jonin on ollut isompana niin vaikea käsitellä omaa seksuaalisuuttaan. Onneksi hänellä on kuitenkin ollut rakastava ja lempeä äiti joka on jättänyt noin ihanan konkreettisen muiston jälkeensä. Pidän itsekin siitä ajatuksesta, että poismenneet elävät muistoissa ja ajatuksissa ja kulkevat sillä tavalla mukana.
Kiitos kovasti tästä joulukalenterista, se oli kokonaisuutena kaikessa surullisuudessaan kaunis ja ajatuksia herättävä ❤️
Just some things to say,
things that looked good yesterday

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 250
Äidin kirje oli valtavan kaunis lopetus tälle kalenterille, ja sen myötä jäi kuitenkin toiveikas olo Jonin tulevaisuuden suhteen, vaikka tämä olikin hänelle valtavan raskas ja surullinen joulu, joka varmaan jätti jälkensä moniin tuleviin jouluihinkin. Toivoisin, että Joni löytäisi äidin kirjeen uudelleen joskus vuosia myöhemmin, silloin, kun hän on jo tavannut Eetun ja saanut tunteilleen vastakaikua, mutta kipuilee vielä sen kanssa, miten muu maailma ottaisi vastaan tiedon hänen suuntautumisestaan. Juuri sellaisella hetkellä nuo äidin kauniit sanat voisivat avautua hänelle ihan uudella tavalla, ja näyttää hänelle oikeaa suuntaa, johon kulkea. Tämä kalenteri herätti paljon ajatuksia, ja mietin sitäkin, miltähän Jonin isästä tuntui puolison menettäminen, ja olisiko hän ehkä osannut olla vähän lempeämpi isä Jonille, jos olisi ollut puoliso rinnalla ohjaamassa tarvittaessa häntäkin vähän oikeammille jäljille pojan kasvattamisen suhteen.

Isot kiitokset sinulle tästä kalenterista, joka antoi paljon lisää syvyyttä Jonin hahmolle, josta tykkäsin kovasti jo ennen tätäkin. Joni on ihana, inhimillinen ja aidon tuntuinen hahmo, ja uskon, että aika paljon on maailmassa hänen kaltaisiaan ihmisiä, jotka kantavat raskaita asioita yksin ja pitävät paljon sisällään. Tämän jälkeen taidan käydä lukemassa uudelleen Jonista ja Eetusta kertovat tarinat, koska haluaisin niin mielelläni nähdä ihanan Jonin saavan osakseen onnea ja lämpöä. :)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 668
Luin nyt loput luukut, kun ei aikaisemmin tuntunut olevan sopivaa hetkeä. Oli lohdullista lukea Jonista ukin kainalossa ja Tinosta pyytämässä leikkimään, kun sitä ennen oli ollut niin kurjia hetkiä. Surullista, ettei Jonin isä ymmärtänyt, että pianonsoitto olisi ollut Jonille paljon tärkeämpää kuin jääkiekko, toivottavasti jossain vaiheessa he saavat sovittua, että Joni saa harrastaa mitä ite haluaa! Ja ihanaa, että piano-ope lupasi, että hänen luokse saa kuitenkin tulla soittelemaan. Myös tarina lasienkelin taustalla oli koskettava ja olet kyllä selvästi osannut muutenkin tuoda omia kokemuksiasi tähän tarinaan<3 äidin kirje toi kyllä kyyneleet silmiin! Kiitos tästä, todella koskettava ja hyvin kirjoitettu, erilainen joulukalenteri.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 760
Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! :) Todella kiva, että voitto tuli tällä kertaa sinulle, kun olet jaksanut näitä arpajaisia meidän iloksemme järjestää. Valitsin tuotannostasi joulukalenterin, jonka kommentoiminen jäi minulta harmillisesti kesken joulukiireiden ja flunssan takia. Nyt kuitenkin haluan korjata tämän asian, vaikka onkin jo tammikuu, sillä tykkäsin tästä kalenteristasi valtavasti. Ehdin kommentoida lukuun 10 asti, joten jatkan nyt luvusta 11 eteenpäin. :)

Minun suruani Jonin takia jotenkin lievitti hieman nuo lätkäharjoitukset. Vaikka suututtikin se, että hänen isänsä käytännössä pakotti hänet niihin ja vielä väkivaltaa käyttäen (todellinen pohjanoteeraus etenkin tuossa tilanteessa äitinsä menettäneelle pojalle >:(), tuntui silti, että ehkä Joni sai niistä hetkeksi vähän muuta ajateltavaa. Tosin taisi hän sittenkin ajatella äitiään ja valtavaa menetystä silloinkin ihan koko ajan. Kuitenkin valmentajan suhtautuminen oli jotenkin ilahduttavaa, vaikka Jonille tulikin sanomista, sillä se oli kuitenkin hyvin lempeää, ja tyyli oli paljon ymmärtäväisempi kuin Jonin isällä. :) Ja eihän valmentaja mitä ilmeisimmin tiennyt, miksi Joni oli niin poissaoleva.

Luku 12 itketti minua jälleen. Ihan hirveää, miten tyhjältä ja ikävältä Jonista tuntui omassa kodissaan. :( Samoin kuin tuo, että Joni joutui tekemään niin paljon isältään salaa, kuten äidin vaatekaapilla käymisen. Minusta oli niin koskettavaa, että äidin tuoksu oli ainoa, mitä hänestä oli jäänyt Jonille jäljelle, ja jonkin ajan kuluttua ei ollut enää sitäkään. Noin suuri suru ja vielä lapsella on jotain sellaista, jota on vaikea edes käsittää, ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta. :(

Sitten kun seuraavana aamuna Joni joutui vielä ahdistumaan siitäkin, kun sänky oli kastunut, minun sisintäni särki todella. :( Ei se mikään ihme ollut tuossa tilanteessa, eikä sitä olisi tarvinnut hävetä. Isovanhemmilla käyminen toi onneksi lohtua synkkyyteen, ja ajattelin tätä lukiessani, että toivottavasti Joni saa viettää siellä jatkossakin paljon aikaa. Nämähän olivat myös kokeneet saman menetyksen kuin Joni, ja jotenkin tuntui siltä, että ehkä siksi ja muistakin syistä mummi ja ukki ymmärsivät Jonia niin paljon paremmin kuin mitä tämän isä. He tuntuvat olevan paljon enemmän samaa maata Jonin kanssa kuin mitä tämän isä. :) Olen miettinyt tämän joulukalenterin aikana, mahtoiko Jonin isä surra vaimonsa poismenoa ollenkaan samalla tavalla kuin Joni ja isovanhemmat, ei ehkä ainakaan samalla tavalla. Silloin ei voi ymmärtää toistenkaan surua. :( Oli kuitenkin kiva, kun Joni sai viettää aikaa Tinonkin kanssa.

Luku 16 olikin sitten todellinen romahdus takaisin arkeen, kun Jonilta vietiin pianonsoittokin. Minun oli vaikea suhtautua tuohon Jonin isän kommenttiin miehekkäistä harrastuksista, kun teki niin kovasti mieli väittää vastaan. >:( Samalla tuo oli kuitenkin hyvin elävä ja hieno kohta, joka kertoi niin paljon Jonin isän luonteesta, joskaan ei mitään hyvää. En voinut muuta kuin olla samaa mieltä Jonin kanssa siitä, että jos kyse oli rahasta, isällä ei tosiaan ollut järjenjuoksu ihan kohdallaan. ;) Itse asiassa tuo Jonin ajatus ”jos kyse oli rahasta” oli minusta hyvin syvällinen viisaus. Minulle tuli mieleen, että ehkä Joni oli saanut siihen asti käydä soittotunneilla äitinsä ansiosta, ja nyt isä lopetti ne, kun siihen löytyi hyvä tekosyy, eikä ollut äiti enää estämässä. :(

Lasienkelin saaminen oli hyvin kaunista ja aivan ihana juttu luokalta muistaa Jonia. Pidin tästä kovasti, ja se toi tähän vielä lisämerkitystä, kun kerroit että sinulle oli myös lahjoitettu sellainen. :) Minustakin tuntui hyvältä, että Jonin enkeli tässä säilyi, tuollaiset lasiesineet menevät kyllä hirveän helposti rikki ihan aikuisillakin ja etenkin lapsilla. Minun mieltäni myös lämmitti se, miten kiltti Alli oli Jonille, kun kutsui kylään ja soittamaan ihan muuten vain. :) Tässä kuitenkin varmistui se, että soittotunnit eivät olleet tosiaankaan olleet rahakysymys Jonin isälle.

Luvussa 19 kuvattiin hienosti sitä, miten erikoisesti aika välillä kuluu ja varsinkin silloin, kun elää noin raskasta aikaa. Se toisaalta katoaa, ja sitten välillä matelee, ja voi vain kuvitella, miten tulevat hautajaiset ahdistivat Jonia. Ne ovat aina raskaita tilaisuuksia, ja varsinkin näin valtavan menetyksen kanssa, ja lapselle. :( Tässä luvussa tosin Jonin isä suututti minua vielä entistäkin enemmän. Olihan se nyt ihan selvää, mikä Jonia vaivasi, eihän sitä olisi tarvinnut edes kysyä. Eikä varmasti asiaa parantanut se, että Joni näki vielä äitinsä kuolleena, siihen hänen ei olisi pitänyt joutua. Ukki ei varmasti tarkoittanut pahaa, mutta tuntui ihan hirveältä, että äidin näkeminen jäi ahdistamaan Jonia jollain tavalla loppuiäkseen. :( Paljon parempi olisi muistaa äiti pelkästään elävänä ja mieluummin terveenä. Minusta tuntui myös kamalalta, että edes hautajaisten jälkeen ei helpottanut, mutta kyllä tässä niin hyvin tuli esiin se, miksi näin oli. Eihän se menetystä miksikään muuta. Ihan kauheaa oli myös tuo, että kotona joutui pelkäämään kaikenlaisia asioita, kuten sängyn kastelua ja isää, joka oli vihainen milloin mistäkin, tai ihan muuten vain. :(

Koulun joulujuhlapäivä tuntui vielä oikein alleviivaavan Jonin suunnatonta menetystä, ja taas minulla kävi mielessä, että eikö isä olisi voinut edes vähän enemmän yrittää. Olisiko elokuvan katsominen yhdessä tai todistukseen perehtyminen ollut liikaa? >:( Ahdistaa ihan hirveästi, kun tätä lukiessa tuli koko ajan mieleen, että äidin vielä eläessä ei isän asenteella ollut Jonille samalla tavalla väliä. Mutta nyt kun äitiä ei ollut, Joni joutui kärsimään lisäksi vielä isänsä takia, ja se on niin uskomattoman epäreilua ja julmaa. :( Luvussa 23 en tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut, kun Jonin isällä tuntui olevan suurempana huolena poikansa suuntautuminen kuin tämän äidin menettäminen. Hirveän kurjaa, kun tuosta tuli Jonille tulevina vuosina yksi ahdistuksen ja salailun aihe lisää. :(

Kirje äidiltä sai minut sitten itkemään ihan kunnolla. Onneksi äiti oli antanut sen omalle äidilleen Jonia varten, sillä hän olikin tainnut tietää, ettei Jonin isä olisi välttämättä antanut sitä pojalleen. Mikä on jo ajatuksena aivan kauhea, mutta onhan tässä tullut esiin moneen kertaan se, millainen Jonin isä oli. :( Kirje oli surullinen, mutta samalla lohdullinen, ja uskon että siitä oli Jonille tukea hänen koko loppuelämänsä. Ennen kaikkea siitä tuli esiin niin syvä rakkaus Jonin äidiltä poikaansa kohtaan, että pidin siitä ihan mielettömästi. :) Olin niin iloinen siitä, että Jonin äiti kannusti Jonia olemaan juurikin oma itsensä ja löytämään itse oma tiensä. Toivottavasti Joni pitää sen mielessään niin lapsuutensa ja nuoruutensa kuin myös aikuisenakin. Minustakin on hyvin kaunis ja lohdullinen ajatus, että poismenneet ihmiset elävät kuitenkin vaikka kuinka kauan ihmisten muistoissa. :)   

Suuri kiitos tästä todella kauniista ja koskettavasta joulukalenterista, jossa oltiin elämän suurimpien asioiden äärellä. Vaikka tämä oli surullinen, pidin tästä ihan mielettömästi. Toivottavasti ehdit ja inspiroidut kirjoittamaan lisää, tämä oli ihan uskomattoman hieno tarina. :)
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 756
Vaihdokkaista minä täällä hei! Muistan vilkuilleeni tätä kalenteria jo joulukuussa, mutta en silloin ollut valmis murheelliseen joulukalenteriin - näin juhannuksen jälkeinen ajankohta tuntuukin heti paljon paremmalta, joten kiva että tää osui mulle 😊 Joni on tietty jo Kovanonnenpotkusta tuttu hahmo, mutta olipa mielenkiintoista päästä kurkkaamaan hänen lapsuuteensa! Tai no, mielenkiintoista ja samalla ihan kauheeta, koska voi pientä Jonia </3

Lähtökohdat tässä oli tietysti jo heti tosi lohduttomat, mutta jotenkin kuvailit nuoren pojan tuntemuksia ja ajatuksia todella uskottavasti. Musta oli jotenkin hienoa, että Joni jo koulussa ollessaan aavisti mitä hänen äidilleen oli käynyt, vaikkei sitä oikeasti voinut tietääkään. Tai en mä tiedä, "hienoa" on väärä sana, ehkä se oli jollain mielenkiintoisella tavalla taianomaista, kuten joku muukin oli aiemmin sanonut.

Jonin isä kyllä... En tiedä. Noh, loppupeleissä varmaan aika tavanomainen suomalainen mies - kyllä me miehet pärjätään ja miehellä pitää olla miehen harrastus ja vaimon kuoleman jälkeen alkaa kalja maistua vähän enemmän kuin vaan lauantaisin saunan jälkeen. Tuli kyllä surku isän hintti-kommenttien jälkeen, koska tietää että Jonilla on edessään vielä paljon kamppailuja tämän lisäksi :<Ei auta kuin toivoa, että hänen isältään löytyisi ajan kanssa vähän enemmän ymmärrystä. Onhan hänkin kuitenkin traumaattisen kokemuksen juuri läpikäynyt ja selkeästi vieraampi poikansa kanssa, kuin mitä tämän äiti oli.

Alli oli aivan ihana <3 Pientä lohtua tuo tieto siitä, että Jonilla on sentään noin ymmärtäväinen ja ihana naapuri. Melkeinpä herkistyin tuossa, kun Alli juoksi kylpytakissaan ulos kertomaan Jonille, että pianoa saa sitten kyllä tulla soittamaan, jos siltä tuntuu :')) Pidin myös kovasti tuosta lasienkelistä, ihanaa että kerroit mistä idea oli peräisin ♥

En tiedä oliko tämä sulle epämukavuusteksti lapsihahmon vai aiheen vai molempien takia, mutta olihan tää tosi erilaista, kuin mitä sulta yleensä on tottunut lukemaan - mutta ei todellakaan yhtään huonompaa! Tämä kyllä riipaisi syvältä, hienosti kirjoitettu teksti. Kiitos tästä ja pahoittelut, etten ollut tätä aiemmin lukenut <3


© Inkku ♥