Nimi: Kultaisia hahtuvia kesäyössä
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Genre: fluff, het
Paritus: Arthur/Molly
Hahmot eivät ole omiani, vaan kuuluvat ihanalle naiselle nimeltä J.K. Rowling. En saa myöskään rahallista korvausta tuotoksistani.
A/N: Tuli vain valtava hinku kirjoittaa jotakin Arthur/Molly söpöstelyä tähän iltaan, joten tämä pikkuinen ficci sitten syntyi. Oikeastaan tämä idea on ollut päässäni jo jonkun aikaa, ja nyt sitten viimein sain sen kirjoitettua. Täytyy vielä sen verran mainita tähän alkuun, että tämä tosiaan siis sijoittuu jonnekkin Arthurin ja Mollyn kouluajoille. Kommentteja arvostan suuresti. Mutta anyways, hope you enjoy!
Haasteita: One True Something 20, Kerää kaikki hahmot henkilöllä Molly Weasley, Genrehaaste vol. 2 genrellä hetMustajärven pinta väreili hopeisena kuun valossa. Tähdet tuikkivat kirkkaasti lähettäen kultaisia hahtuvia tanssimaan taivaalle. Pienellä hiekkaisella pientareella istui kaksi hahmoa. Vaikka oli jo yö, kevyt tuulenvire oli silti lämmin. Toukokuu oli juuri vaihtunut kesäkuuksi.
”Tule Arthur, mennään kahlaamaan tuohon rantaan”, Molly sanoi noustessaan seisomaan. Hiljaa hän asteli rantaan ja kosketti varpaillaan vettä. Se oli vielä melko viileää, mutta hän ei antanut sen haitata.
Arthur seisoskeli epäröivän näköisenä rannalla. ”Eikö vesi ole vielä kovin kylmää?”
”Ei tämä kovin kylmää ole. Sitä paitsi, tähän tottuu pian. Pian viileyttä ei edes huomaa”, Molly vastasi kipristellessään varpaitaan hiekkapohjaa vasten. Kun poika ei näyttänyt vieläkään uskovan, Molly käveli tämän luokse, tarttui kädestä ja veti tämän nauraen kanssaan veteen. Hetken Arthur näytti säikähtäneeltä, mutta tottui pian veden kylmään kosketukseen.
”Näetkös?” Molly sanoi hieman voitonriemuisena. Lopulta Arthur nyökkäsi vastaukseksi. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin veden kevyt lainehdinta ja kauempana sirittävän heinäsirkan ääni. Vaivihkaa Arthur katseli Mollya. Tyttö näytti kovin kauniilta kuun valossa kylpevine punaisine hiuksineen. Sitten poika sai pienen päähänpiston.
Varovasti hän laski kätensä alas ja roiskaisi vettä tytön päälle. Säikähtäneen äännähdyksen jälkeen Molly katsoi poikaa ilkikurisesti. Hän päätti kostaa tälle. Nopeasti hän heilautti kättään vedessä saaden pisaroita lentämään pojan housuille, ja lähti sitten juoksemaan karkuun. Molly juoksi rantaan poika kannoillaan ja kaatui nauraen nurmikolle makaamaan. Arthur kävi tytön viereen istumaan nauraen vielä itsekkin. Hetkeen kuului vain naurun helähdyksiä, jotka kulkeutuivat tuulen mukana ympäriinsä, kieppuivat ilmassa. Perhonen laskeutui Mollyn kastuneelle hameen helmalle.
”Täällä on kovin kaunista”, Molly henkäisi naurukohtauksen loputtua. Hän kipristeli hiekkaisia varpaitaan nurmikon seassa.
”Mm, niin on”, Arthur vastasi nyppiessään ruohonkorsia. Pojan käteen osui pieni keltainen kukka. Varovasti poika poimi sen ja pyöritteli sitä hetken sormissaan. Sitten hän kumartui Mollyyn päin pujotten kukan tytön korvan taakse. ”Mutta niin olet sinäkin.”
”Voi kiitos”, Molly sanoi hymyillen noustessaan istumaan. Hän tarttui poikaa kädestä ja painoi kevyen suukon pojan poskelle. Arthur punastui kevyesti, mutta sitä ei juuri hämärässä erottanut. Hitaasti hän hivuttautui lähemmäs tyttöä ja kietoi kätensä varovasti tämän ympärille. Molly nojasi päätään pojan olkapäätä vasten.
”Kuule Arthur, lupaatko olla minun kanssani loppuun saakka? Sinun kanssasi on vain niin hyvä olla”, tyttö huokasi.
Hetken Arthur oli hiljaa ja silitteli tytön hiuksia. Lopulta hän vastasi. ”Lupaan.”
