Ficin nimi: Rajanylityksiä
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: draama, romance, pieni polyamoria
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco, Harry/Draco/Astoria
Yhteenveto: Eteisestä on tullut paikka, jossa heidän välillään kytevä kipinä leimahtaa.Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Osallistuu
Sana/Kuva/Lause10 #3 haasteeseen
tällä kuvalla,
FFF1000 sanalla 603. Raja-arvo,
Tropes II troopilla
secret relationship sekä tietenkin
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #3 -haasteeseen. Kirjoittelin tätä eilen kirjoitusmiitissä ja yllätyin itsekin, että hempeän sävyisestä kuvasta tulikin synkähkö teksti, johon yhtäkkiä ilmestyi pieni polyamoria loppuun, kun en mitenkään halunnut onnetonta loppua tähän
Mutta oli ihanaa saada kirjoitettua ja kiitos miittiläisille inspiksistä.
RajanylityksiäLontoon yö on tummaa, keltaisten katuvalojen pehmeästi valaisemaa samettia. Puut ja pensasaidat hienon asuinalueen ympärillä ovat tarkasti leikatut, talven paljaaksi kaluamat. Harry palelee ohuessa takissaan, muttei välitä pysähtyä loitsimaan lämpöä ympärilleen. Askeleet ovat nopeat, päämäärä selkeä.
Sydän hakkaa yhä lujemmin, sillä Harry tietää, ettei hänen pitäisi olla täällä. Silti hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen, voimattomana vastustamaan kutsua muutamaa tuntia enempää. Pöllön tuotua hänelle kapean, pieneksi rullatun pergamenttiliuskan hän oli kävellyt asunnossaan ympyrää, juonut kolme kuppia kahvia, valvonut levottomana sängyssään ja lopulta lähtenyt. Niin kuin aina.
Hänen askelensa kulkevat kohti vanhaa, taiten kunnostettua kerrostaloa, jota hän vielä muutamia kuukausia sitten oli katsellut vaalenpunaisten lasien läpi, varmana siitä, että tulevaisuus järjestyisi parhain päin. Ehkä Astoria löytäisi jonkun muun, ehkä kihlaus purettaisiin. Draco on sanonut, että kaikesta huolimatta Astoriakin on hänelle tärkeä, rakas. Tätä ei saisi satuttaa. Niinpä Harryn rinnalla kulkee syyllisyys, joka lopulta kuitenkin aina jää kaikennielevän halun jalkoihin. Ehkä hänen rakkautensa Dracoon sitten jollain tapaa oikeuttaa tämän, sen lisäksi että Astoriaakin edelleen rakastetaan.
Oikean talon kohdalla Harry katsahtaa tottumuksesta ympärilleen. Aurorin valppaus ei jätä häntä edes nyt, kun katu on tyhjä ja ympärillä kaikki nukkuu. Hän kuiskaa ulko-ovelle alohomoran ja astuu sisään. Porraskäytävässä Harry koputtaa asunnon ovea sen sijaan, että soittaisi äänekästä ovikelloa. Draco katsoo häntä ovisilmästä, ennen kuin avaa.
Eteisestä on tullut paikka, jossa heidän välillään kytevä kipinä leimahtaa sillä sekunnilla, kun ovi Harryn takana sulkeutuu. Raja-arvo ylittyy, kun Harry riisuu takin ja antaa sen pudota lattialle. Draco painaa häntä vasten seinää, tönäisten peilin vinoon suudellessaan. Matkalla makuuhuoneeseen he hapuilevat toistensa hiuksia, paidannappeja ja vöitä. He puhuvat tuskin sanaakaan ennen kuin kaikki on riisuttu, polttavat sormet ja huulet painettu iholle.
Katuvalon ohut kiila pujottautuu sisään verhonraosta. Harry seuraa sen reittiä sormellaan pitkin lakanaa ja Dracon selkää. Yön hetket tuntuvat kallisarvoisilta, sillä päivällä he eivät voi olla näin, eivät muiden silmien alla. Kohtaamiset ministeriössä ovat tuskaa, kun Draco välttelee Harryn katsetta, pysyttelee kaukana jottei paljastaisi mitään. Vielä pahempaa on kohdata Astoria – kaunis, sydämellinen ja viisas Astoria, joka kuulemma oli kouluaikoina ihastunut Harryyn, ja jolla ei ole aavistustakaan mitä Dracon asunnossa tapahtuu silloin, kun hän on poissa. Harry työntää ajatuksen taka-alalle ja sulkee silmänsä, kun Draco nojautuu suutelemaan häntä jälleen.
Muutaman viikon kuluttua Draco saapuu vierailulle Harryn luokse Astoria mukanaan. Harry avaa oven sydän pamppaillen, tietäen ylittäneensä jonkin näkymättömän rajan, joka lopulta on paljastanut heidät. Kai se oli väistämätöntä, hän miettii auttaessaan takin Astorian yltä. Kiiltävissä hiuksissa tuoksuu ruusu ja vanilja. Astoria on tyyni ja lempeä, siinä missä Draco vaikuttaa jännittyneeltä ja hermostuneelta.
”Meillä on sinulle ehdotus”, Astoria menee suoraan asiaan. Hän ojentaa Harrylle pienen paketin, jonka sisällä on korurasia. Yksinkertainen valkokultasormus sopii täydellisesti Harryn nimettömään ja muistuttaa kovasti Dracon ja Astorian kihlasormuksia.
”Jos haluat, voimme elää näin”, Astoria sanoo, pujottaa sormensa Dracon sormien lomaan ja ojentaa toisen kätensä Harrylle.
Harry epäröi vain hetken, kunnes tarttuu käteen ja antaa Dracon vetää heidät halaukseen. He antavat rajojensa muotoutua uudelleen. Harryn syyllisyys sulaa, Astorian hymy tarttuu muihinkin.
Aamulla maailma on kirkas ja Dracon iho lämmin Harryn sormien alla.
Astoria on mennyt keittämään kahvia.