Kirjoittaja Aihe: One Piece: Parasta merellä • S • Olkihatut, blokinpurkuficci  (Luettu 547 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 685
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ficin nimi: Parasta merellä
Fandom: One Piece
Kirjoittaja: Odo
Genre: höhöö huumori
Hahmo(t): Olkihattupiraatit, OC
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Kunnia Eiichiro Odalle. Lainaan ja rakastan. ♥
A/N: Tämä on blokinpurkuteksti, josta kiitos kuuluu Kaatosateen (2019 antamalle) Inspiraatiorohtoja promptille, ja Sokerisiivelle joka muistutteli rohdostani.♥ Sain purettua valkoisen paperin kammoa ja kirjoitettua vähän ääliömäisen, mutta ficin kuitenkin, joten silkkaa voittoa. Kiitos teille.

Lainaus käyttäjältä: Kaatosateen antama prompti
Skenaario: ryhmän jäsenillä on erimielisyyksiä toimintatavoista
Tunne: uupumus
Sanat: hame, kuvata, kamala, sinnepäin


Kuningatar oli nimittäin luvannut kultaa merirosvojoukolle, joka olisi hänen armonsa mieleen. Ja viihdyttäisi häntä kertomuksillaan Grand Lineltä.


Parasta merellä

Nami oli uupunut. Olkihattupiraatit olivat kiistelleet aamusta asti siitä, kuka esiintyisi heidän edukseen, kun Luffy jätettiin heti pois laskuista. Tämä oli tärkeä tapaaminen ja Nami hoitaisi sen mieluiten itse – tai ehkä hän voisi kannattaa Robinia. Kapteenina Luffy tietenkin vastusti ajatusta, ettei hän olisi se, joka tapaisi tämän toistaiseksi mystisen kevätsaaren Kuningattaren.

Oli mahdotonta kuvailla sitä soppaa, minkä Kuningattaren kutsu oli saanut aikaan. He olivat ainoastaan yksimielisiä siitä, että tämä kutsu tulisi ottaa vastaan. Mutta kukaan ei halunnut, että se menisi sinne päin, koska panoksena oli kasa kultaa. Kuningatar oli nimittäin luvannut kultaa merirosvojoukolle, joka olisi hänen armonsa mieleen. Ja viihdyttäisi häntä kertomuksillaan Grand Lineltä.

Kukaan ei tiennyt, miksi. Kuningatar oli kuitenkin esittänyt kutsunsa varsin selvästi. Lähettäkää yksi edustamaan miehistöä ja minä palkitsen teidät, jos olette mieleeni. He eivät tietenkään tienneet, mistä nyt tuuli ja kuka Kuningatar oikeastaan oli. Saattoihan se olla ansakin, mutta heistä jokainen kyllä pärjäisi sellaisen kanssa, jos tarve vaatisi.

Miehistössä kukin oli jo esittänyt tusina kertaa kantansa. Sanji oli sitä mieltä, että hän menisi, sillä hän hurmaisi Kuningattaren. Zoroa ei oikeastaan kiinnostanut, mutta hän vastusti silti Sanjin valintaa. Kukaan ei uskonut tehtävää Zorolle, joka eksyisi matkalla, kun Kuningatar vaati vieraansa saapuvan yksin. Usopp ihme kyllä, oli yksi vapaaehtoisista, mutta kärsi samaan aikaan perinteisestä kauhukohtauksesta – joka oikeastaan jätti hänet sittenkin pois laskuista. Chopper kannusti (lähes) kaikkia, kunhan ei itse joutuisi menemään, mutta sekään ei varsinaisesti auttanut ketään. Eniten Nami oli äimistynyt siitä, että Robin kannatti Luffya, joten Namista tuntui, ettei mikään mahti maailmassa ratkaisisi kiistaa. Hän voisi tietysti itse lähteä, mutta –

Kukaan ei kannattanut Namia (edes Chopper), osin siksi, että hän oli ilmaissut haluavansa tuntuvan osuuden Kuningattaren suopeudesta, jos hän lähtisi. Kuinka Nami olisi osannut arvata, että kutsusta tulisi tällainen soppa? Hän jopa mietti, että tarjoutuisi ilman osinkoja lähtemään Kuningattaren luokse. Kiista kuitenkin yltyisi vain entisestään, jos hän nyt asettautuisi uudestaan ehdolle, kun kaikki olivat jo lopen uupuneita.

Kun Nami oli jo valmis kilahtamaan koko joukolle, että hän navigoisi laivan takaisin sinne, mistä tulikin – ilmestyi rantaan hahmo, joka ei voinut olla kukaan muu kuin Kuningatar. Tämän hame oli niin valtava, että jo sen alle olisi kätkenyt kokonaisen omaisuuden ja korsetti niin kireä, että kuvaukselliseksi häntä ei saattanut sanoa. Kasvoilla tällä oli tyytyväinen ilme, vaikka Namin teki mieli vajota maan alle, koska Kuningatar oli varmasti kuullut metelin. Tämän kruunu hytkyi paksuilla kutreilla, varsin valtavana ja rönsyilevänä kokonaisuutena timantteja, kultaa, hopeaa ja jostain syystä myös näkinkenkiä ja levää. Ihme, että se pysyi edes päässä. Namin uupumus painoi kahta kamalammin ja hän tiesi, että kulta oli vertauskuvallisesti vajonnut jo mereen ja Kuningatar ehkä ajaisi heidät kokonaan pois saarelta!

Kamala hökötys Kuningattaren päässä ei riittänyt sytyttämään kapteenin kelloja. Luffy huudahti kovaan ääneen, kuka olet. Nami toivoi voivansa upota mereen kullan mukana.

”Mikä on parasta merellä?” Kuningatar kysyi kuuluvalla äänellä. ”Teistä kukaan ei tullut tapaamiseen, joten tulin tapaamaan teitä. Vastatkaa siis, mikä on parasta.”

Kaikki vaikenivat, ja he tuijottivat toisiaan, kuka vastaisi. Luffyn suun he tukkivat heti, kun R-kirjain oli putkahtaa suusta, jatkuen todennäköisesti u-o-k-a. Ruoka. Kuningatar naputti kengällään tahtia, joka kuulosti siltä kuin aika loppuisi pian.

”Kai kapteeninne osaa vastata, vai mitä Monkey D. Luffy?” Kuningatar lopulta sanoi ja tämä nauroi niin, että sekä hökötys, että rönsyilevä hame hytkyivät. Ihme, että Kuningatar pysyi edes muuta kuin pihisemään kivuliaan näköisessä korsetissaan, mutta silti hän nauroi. Namilla tai muillakaan ei ollut mahdollista kuin päästää kapteeninsa irti.

”No, ystäväni. Mikä on parasta merellä?”

”Rakastaa seikkailua. Meidän unelmamme”, Luffy sanoi kantavalla äänellä, joka ei kuulostanut lainkaan siltä, että hän epäröisi. Vastaus tuli sydämestä ja hetkessä Namin uupumus oli tiessään, sillä kerrankin Luffy näytti parhaansa – oikealla hetkellä.

”Oivallinen vastaus, kapteeni Monkey D. Luffy!” Kuningar sanoi ja nauroi. ”Vai rakastaa seikkailuja. Unelmat. Olette kummallinen joukko, Olkihattupiraatit.”

”Sinun päässäsi on kummallinen hökötys.”

”Mitä?”

”Päässäsi.”

”Se on minun kruununi, senkin –”

”Onko takamuksesi niin iso, että tarvitset noin suuren hameen?” Luffy jatkoi pää kallellaan, silmissä tuikkien puhdas uteliaisuus. Hän ei vaikuttanut olevan lainkaan pahoillaan. Miksi olisikaan ollut, koska hän teki omalla tavallaan tuttavuutta, jonka vain Olkihattupiraatit saattoivat ymmärtää. Kuningatar punehtui silmin nähden. Ja kun Nami kiirehti selittämään, huusi Kuningatar: ”Päät poikki”, ja samaan aikaan Luffy purskahti nauruun ja huusi: "Äkkiä karkuun, toverit!". Eikä miehistöllä ollut muuta mahdollisuutta kuin paeta, sillä sotilaita kiirehti jo rantaviivalle.

Nami sanoi mielessään hyvästit kulta-aarteelle, kun Going Merry kiirehti takaisin merivirtojen vietäväksi ja kohti uutta seikkailua. Hyvästeistä huolimatta, hän oli ylpeä kapteenistaan.
« Viimeksi muokattu: 05.08.2024 22:42:49 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 947
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Ihana huomata, että oot saanut kirjoitettua, ku just eilen tulit maininneeksi siitä, että takkuaa. Toivottavasti tämä auttoi blokin purkamiseen ja muukin kirjoittelu sujuu helpommin! (Höhöö huumori on kans ihan paras genre :D)

Pakko kertoo heti tähän alkuun, että lukemisen alkuvaiheessa kuvittelin kunigattaren sun näköiseksi ;D Ennen kuin hän siis itse pelmahti tarinaan mukaan. Kuvauksen jälkeen hän alkoi muistuttaa mielessäni enemmänkin jotain Herttakuningattaren, Pimennon ja Ursulan sekoitusta :D Erikoinen kuningatar kyllä, kun haluaa ehdottomasti Olkihatut itseään viihdyttämään (tai vain yhden heistä). Mutta sehän on toki selvää, että hänen kutsuunsa vastatataan! Vaikka ei olekaan helppoa päättää, kuka sinne lähetetään.

Lainaus
Chopper kannusti (lähes) kaikkia,
Lainaus
Kukaan ei kannattanut Namia (edes Chopper)
Reilua XD Nami parka.

Lainaus
Luffyn suun he tukkivat heti, kun R-kirjain oli putkahtaa suusta, jatkuen todennäköisesti u-o-k-a.
No mut hei, ruokahan olis ollut hyvä vastaus! Vaikka no, en toki tiedä, onko merellä seilatessa kovin kummoisia gourmet-elämyksiä tarjolla :D

Lainaus
”Vai rakastaa seikkailuja. Unelmat. Olette kummallinen joukko, Olkihattupiraatit.”
”Sinun päässäsi on kummallinen hökötys.”
Eli tasoissa ollaan, vai? ;D Voi apua Luffya, mikä toope. Naureskelin hänen jutuilleen, ja varsinkin sille kun hän alkoi tiedustella kuningattaren takamuksen kokoa XD Ymmärtää kyllä hyvin mikseivät muut halunneet häntä edustamaan koko joukkoa! Vaikka kapteeni onkin. Harmi että kulta-aarre jäi saamatta mutta sentään saivat pitää päänsä. Parempi niin päin (kuin että kultaa olisi mutta päät poikki :D)

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 685
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Voi jumpe, tämähän tuli luetuksi ja vieläpä kommentoiduksi. ;D Kiitos Larjus näin heti ensialkuun, että hulvatonta, kun viihdyit ja jätit vieläpä puumerkkiä käynnistä. ♥

Itken vähän, että Kuningatar ois ollu meikäläinen. ;D Mutta toisaalta, se ei olisi ollut mahdotonta sekään, vaikka lopullinen Kuningatar oli vaan dumbbaus, mitä mieleen juolahti. Takamuksineen kaikkineen, ja ehkä se "Pää poikkineen" olikin vähän Herttakuningatar(mainen). :D

Luffy on kyllä supertauno, mutta silti Kapteeni, jota seurata. ♥ Musta on surkuhupaisaa ja vähän puhdasta hupaisaakin, että kirjoitan Luffysta aina uunoimman, vaikka tykkään hahmosta just sen takia, kun se on juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa cool (esimerkki bannerissani ;D kun Luffy antaa Namille hatun, ja silloin kaikki kääntyy hyväksi, eikä Nami joudu ennee yksin taistelee). Mutta ehkä se on osa hahmon viehätystä, että se on uunoin ja rokkaa vaan tositoimissa.

Kiitos kertaalleen, vaikka olen eri mieltä, etteikö Grand Lineltä saa gurmettia - onhan niillä Sanji, joka taikoo vaikka laivakorpusta kakkua, jos (neidit) haluaa. Luffylle ja muille ei ehkä niin hyvästi tarjoudu, mutta ei ne nälkäisiksikään jää, kun on maailmanparas laivakokki. ♥ Ja sekin, että just ku eilen puhuttiin, kitisin samaa seikkaa myös Discossa. Best, että Sokru tosiaan veti pakasta tuon rohdon, ja siitä se sitten tajunnanvirtamaisesti ja höhötellen lähti!! Kyllä tää tästä, toivottavasti... ;D
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 947
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Pitihän sitä tulla lukemaan, mitä oot saanut aikaiseksi, kun juuri valitit blokistasi! Ja hyvää höhöötä olikin :D

Musta on surkuhupaisaa ja vähän puhdasta hupaisaakin, että kirjoitan Luffysta aina uunoimman, vaikka tykkään hahmosta just sen takia, kun se on juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa cool
Mun mielestä ainakin on ihan parasta, kun fanifiktiossa voi vähän (tai aika paljonkin) lyödä yli hahmojen persoonia ja tehdä niistä just niin toopeja tai cooleja kuin itse haluaa. Varsinkin huumorissa toimii mun mielestä hyvin karrikoidut piirteet hahmoilla ja sekin että ovat normaalia tyhmempiä :D

Kiitos kertaalleen, vaikka olen eri mieltä, etteikö Grand Lineltä saa gurmettia - onhan niillä Sanji, joka taikoo vaikka laivakorpusta kakkua, jos (neidit) haluaa.
No joo, Sanji itsehän se on koko laivan paras herkku onkin 😂 Häntä ku kattelee niin kaikki maistuu :D (ihan sama mite hyvää oikeasti olis.)


// Joo kirjota ehdottomasti lisää! Ihanaa jos inspiroidut ♥
« Viimeksi muokattu: 06.08.2024 15:06:55 kirjoittanut Larjus »

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 685
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Lainaus
No joo, Sanji itsehän se on koko laivan paras herkku onkin 😂 Häntä ku kattelee niin kaikki maistuu :D (ihan sama mite hyvää oikeasti olis.)
Vai että paras herkku. ;D Harmillista (Sanjin kannalta), etteivät Nami ja Robin taida kokea samaa viehätystä, vaikka Sanji niin hurmaisi heidät ruualla ja rakkauvella. :D

Kiva, että höhööni maistui, ja mietin kirjoittaisinko sitten kuitenkin lisää höhöö One Pieceä. :D Tämä meidän pieni keskustelumme, kun inspiroi. ♥ Oot myös tosi oikeassa, että nuo piirteet voi tosiaan elää ficeissä, onhan ficit temmellyskenttänä mitä mainioin. :) Ja Luffy on varsin hyvin vedettävissä höhööksi. ;D
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me