Ficin nimi: Percival ja Ollivander
Kirjoittaja: Maissinaksu
Ikäraja: S
Paritus: Percy/Oliver
Genre: Slice of life, arkidraama
Summary: “Miten virallinen nimesi voi olla Percy, kun toinenkin nimesi on niin mahtipontinen?” Oliver ällisteli typertyneenä.
A/N: Lisää tätä shippiä, koska miksikäs ei. 😄 Tämä pätkä sai inspiraation oman olettamukseni ja erehdykseni pohjalta ja oli liian hupaisa jättää käyttämättä. Mietin myös että mille osastolle tämän heittäisi slice of lifen ollessa tapani mukaan pääosassa, mutta eiköhän Godrickin notko ole ihan mainio! Ja joo Linneltä lainasin nimen Oliverin siskolle. 😄
***
“Mitä mieltä olet, pitäisikö minun ottaa sinun sukunimesi?” Oliver pohdiskeli makuuhuoneen katon lautoja tapittaessaan. Hänen kylkeensä liimautunut Percy kohotti päätään hieman yllättyneenä, vaikka aihe olikin ajankohtainen.
“Se on... yksi vaihtoehto”, Percy totesi diplomaattisesti. “Vaikka olisi se vähän outoa, jos rehellisesti sanon.”
“Niin, asiahan olisi toinen, jos minullakin olisi punainen tukka”, Oliver kiusoitteli ja juoksutti sormiaan Percyn hikisten kiharoiden läpi. “Kunhan tuumin, että Weasleyn nimi toisi minulle mainetta ja kunniaa puhdasverisen historiansa ansiosta, hmm?”
Percy tyrskähti. “Tokkopa. Ei tässä mitään kuninkaallisia olla.”
“Vanhaa aatelia?”
“Niin kai, mutta käytännössä kaukana.”
“Ehkä punapää onkin sitten siniverisen vastakohta.”
“Haha”, Percy hymähti kuivasti ja mönki kyynärpäidensä varaan saadakseen häneen paremman katsekontaktin. “Mitä lie motiivisi sitten ovatkin, voit tehdä kuten haluat, mutten panisi pahakseni, jos olisit jatkossakin Oliver Benjamin Wood.”
“Jep, ehkä niin on hyvä”, Oliver tuumi. “Entä haluaisitko sinä minun nimeni?”
“Percy Wood”, Percy sanoi mietteliäänä. “Eipä sekään pöljä olisi.”
“Kuulostaisihan se aika komealta: herra Percy Wood. Tai vielä oikein virallisesti herra Percival Ignatius Wood... Ei sillä, etteikö Percival Weasleykin olisi vallan hyvä.”
“Se on itse asiassa Percy.”
“Aivan”, Oliver sanoi ja valpastui sitten. “Niin mitä?”
“Sitä että virallinen nimeni on Percy, ei Percival.”
Oliver oli hiljaa muutaman sekunnin. “Mutta siis... ja kun... mitäh?”
“Viitsitkö vähän avata aivotoimintaasi?”
“Miten virallinen nimesi voi olla Percy, kun toinenkin nimesi on niin mahtipontinen?” Oliver ällisteli typertyneenä.
“Elämän suuria mysteerejä”, Percy totesi. “Luulin minä tenavana itsekin, että se olisi oikeasti Percival, kuten Billin ja Charlien William ja Charles, mutta kappas kepponen.”
“Mutta minähän olen kutsunut sinua Percivaliksi ihan hemmetin monta kertaa, etkä ole koskaan korjannut minua! Johdit minua harhaan, liero! Kuka oikein olet? Kenen kanssa minä juuri lemmiskelin?”
“Voi Merlin...” Percy hengähti hänen puolivakavan sauhuamisensa väliin.
“Ei ollut kyllä Merlin!”
“Nyt kuuntelet.” Percy työnsi etusormensa Oliverin huulia vasten hiljentäen hänet. “Tietenkin vanhempani olisivat voineet ajatella nimiasiaa tuuman verran pidemmälle, mutta annettakoon olla. Joka tapauksessa minä pidin Percivalia antamanasi lempinimenä, enkä siksi kokenut tarvetta tarkentaa mitään!”
“Percy, jonka lempinimi on Percival”, Oliver naurahti. “Mikä ettei kai sitten.”
“Percival onkin oikeastaan suosikkini”, Percy sanoi. “Pari niin sanotuista lempinimistäni ovat osoittautuneet vähemmän mairitteleviksi, joskin valitettavan pitkäikäisiksi.”
“Kuten?”
“Perheeni kesken ainakin Percy McPP ja Huumorikeisari.”
“Huumorikeisari?”
Percy kohotti kulmiaan merkitsevästi. “Kuten voit arvata, nimen lähtökohta on sarkastinen ja epätodenmukainen.”
“Ilmeisesti.” Percy Weasleytä saattoi luonnehtia monella eri tavalla, mutta huumorikeisari tuskin tuli kenellekään ensimmäisenä mieleen. “Mikä se McPP sitten on?”
Percy hymähti kuivasti. “McPompöösi-Paskantärkeä tai McPöyhkeä-Päsmäri, riippuu vähän kontekstista. Ja – älä hirnu siinä.”
“Sori, sori! Auh, sisaruksesi ovat kamalia”, Oliver köhähti taltutettuaan naurunremahduksensa.
Ei toki sillä etteikö jokainen nimitysten p-alkuisista sanoista olisi pätenyt Percyyn tämän raivostuttavimpina hetkinä.
“Enköhän minä heidän kanssaan pärjää”, Percy virkkoi ja laski päänsä kotoisasti Oliverin rintakehälle. “Entä omat lempinimesi, Ollie?”
Oliver hymähti. “Ollien lisäksi... No, vaarini kutsuu minua joskus Kaalikorvaksi, eikä minulla ole mitään hajua, mistä hän on sen repäissyt. Yksi on myös Ollivander, mutta sitä en yleensä kuule kuin Viistokujalla. Se onkin ehkä enemmän nostalginen huulenheitto kuin lempinimi.”
“Kerro lisää.”
Oliver virnisti muistolleen. “Olin silloin 11-vuotias ja mennyt perheeni kanssa ensimmäistä kertaa Viistokujalle. Olivia, joka oli suunnilleen kuusi, luki Ollivanderin kyltin väärin Oliveriksi ja julisti, että minullahan on siellä oma kauppa. Siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän saanut kuulla asiasta aina Viistokujalle mennessäni.”
“Ja saat jatkossakin”, Percy tuumasi muikeasti.
“Huolehditko siitä henkilökohtaisesti?”
“Ilman muuta, Ollivander.”
“Pitäisikö vaihtaakin etunimi Ollivanderiksi vain jotta voisin rehennellä omistavani kaupan Viistokujalla?” Oliver tuumaili ja kutitti Percyä laiskasti kyljestä, joskaan tämä ei oletetun mukaisesti reagoinut mitenkään. Vielä jonain päivänä hän saisi selville tämän kutiavat kohdat.
“Se tuskin menisi kenellekään läpi ottaen huomioon, miten vankka ja ikiaikainen liiketoimi Ollivanderilla on”, Percy järkeili. “Sinä luultavasti aiheuttaisit vain mainehaittaa.”
“Hah, kiitti vain, pässi.”
“Toki jos oikein halajat sitä nimeä yleisesti hyväksyttävin keinoin, sen kuin marssit Ollivanderin putiikkiin, käyt yhden polven varaan ja kokeilet onneasi”, Percy jatkoi härnäilyään. “Kävihän sinun hyvin viime kerrallakin.”
“Ja jos käy paremmin, minun ei tarvitse koskaan enää miettiä sellaisia”, Oliver virkkoi, suukotti Percyä lyhyesti ja kohottautui istualleen hiestä viileneviä lakanoita pudistellen. “Nyt suihkuun, Percival.”
“Verraton idea, Ollivander.”
“Kannattaakin muuten olla tarkka, missä käyttää tuota nimeä, ettei tule outoja katseita ja kummia kysymyksiä”, Oliver huomautti, ja Percy hymähti kopeasti.
“Minä olen aina tarkka, kuten tiedät.”
“Niin, ei sinua suotta sanota Percy McPrikulleen-Pedantiksi”, Oliver virkkoi, ja Percy painoi päänsä naureskellen hänen olkaansa vasten.
