Ficin nimi: Kultaa ja mustia timantteja
Kirjoittaja: Naksu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Vox/Val
Genre: Slice of draama ja pieni romanssi
Summary:
“Rubiinisormuksiakin sinulla on jo melkoinen kokoelma, joten ajattelin tämän olevan astetta ainutlaatuisempi”, Vox virkkoi ja ojensi kätensä. “Pujotanko sen sormeesi?”A/N: Tästä piti alun alkaen tulla tuiki kepeää hömppää, mutta sitten tähän eksyi jokunen feelskin mukaan. 😄 Ovat nämä torvelot kyllä vallan suloisia. Jonkin verran näistä on tekstiä luonnoksen tasolla, mutta tämä pätkä näki päivänvalon ensimmäisenä. Suurimmat syyt kirjoittaa tämä olivat näkemäni hieno sormuskuva, trope jossa Vox käyttää Valentinosta muuta lempinimeä kuin Val ja halu toisintaa kuutosjakson Valin yllättynyt reaktio, joka on jo itsessään ihan kultaa. 😂 Sormussormesta sen verran, että Hellaversessa se näyttää olevan vasemman käden viimeinen, joka on teknisesti neljäs sormi, mutta koska animaatio ja yleinen nelisormisuus, niin näppärää laittaa sitten pikkusormeen.
***
Vox pyyhki ruutunsa alareunan lautasliinaan ja nojasi tuolissaan tyytyväisenä taaksepäin. Korkean aseman hyvistä puolista yksi oli ehdottomasti se, että pöytävarauksen sai tehtyä minkälaisella varoitusajalla minne vain ja niin suurelle seurueelle kuin halusi. Sillä kertaa he olivat Valentinon kanssa kahdestaan liikkeellä ja juuri viimeistelleet neljän ruokalajin illallisen eräässä yhtiön kärkilistan ravintoloista.
“Enpä ole aikoihin maistanut yhtä hyvää suklaakakkua”, Vox totesi keskustelua viritellen. Jälkiruoan herkullisuus oli luonut hiljaisen hetken heidän välilleen.
“En minäkään. Menee suoraan reisiin”, Valentino huokaisi autuaasti.
“Antaa mennä vain”, Vox hymähti, ja Valentinon kultahammas välähti somasti.
“Tuskin se sinua haittaisikaan, kun niin innolla olet niitä aina palvomassa.”
“Pakko se on tunnustaa. Minä niin palvon tuhmaa ja hekumallista puoltasi... ja reisiäsi.”
“Oh, senkin imartelija”, Valentino virnisti ja livautti tottunein liikkein savukkeensa esiin. “Olisiko tulta,
mi amor?”
“Toki, mutta sitä ennen... minulla on sinulle jotain.”
“Ai? Jotain erityisen kivaako?”
“Uskoisin niin”, Vox tokaisi ja otti povitaskustaan esiin pienen mustan rasian. “Gemma esitteli minulle muutama päivä sitten uutta katalogiaan ja arvelin, että tämä viehättäisi sinua erityisesti...”
“Hmm, Gemmalla pyyhkiikin erityisen hyvin korubisneksessä. Kysyi itse asiassa juuri minua ja paria tyttöäni mainoskasvoiksi.”
“Sepä sattui. Suostuitko?”
Valentino kohautti harteitaan. “Pitää harkita kaiken muun kiireen päälle ja antaa vastaus tiistaina.”
“Ymmärrän.”
“No jaa, aivan sama tässä kohtaa. Mitä täällä on?” Valentino intoili ja otti ojennetun rasian uteliaiden siritysten kera vastaan. Vox virnisti näyn herttaisuudelle.
“Jaa-a, kuka tietää? Kannattanee avata ja ottaa selvää.”
“Oiii!” Valentino päästi yllättyneen henkäyksen, kun rasian sisällöksi paljastui kultainen sormus, jonka keskelle oli upotettu neliönmuotoinen timantti ja sen ympärille kaksi pienempää kolmionmuotoista timanttia, kaikki väriltään pikimustia. “Tämähän on ihan... uskomaton! No mutta kiitos!”
“Mielestäni kulta ja musta pukevat sinua suorastaan erinomaisesti. Rubiinisormuksiakin sinulla on jo melkoinen kokoelma, joten ajattelin tämän olevan astetta ainutlaatuisempi”, Vox virkkoi ja ojensi kätensä. “Pujotanko sen sormeesi?”
Valentino hymyili ja ojensi alemman käsiparinsa häntä kohti. “Tee se, mutta harkitse tarkkaan.”
Vox ymmärsi nopeasti, mitä Valentino tarkoitti. Molempien käsien sormet olivat jo peukaloa ja viimeistä sormea lukuun ottamatta kullan ja jalokivien koristamat. Niin ollen hänellä taisi olla kaksi vaihtoehtoa, ylemmissä käsissään Valentino kun ei tavannut suosia jalokiviä. Eivät kuulemma näyttäneet kultaisten kynsien kanssa hyviltä.
“Hmm-mm, mitä tehdä?” Vox hymähti pyöritellen sormusta sormissaan. “Sanoisitko minulle kyllä?”
“Sanoisin hyvinkin”, Valentino vastasi sen verran nopeasti, että Vox mietti, oliko tämä ehtinyt odottaa sitä nimenomaista keskustelua. Hän huomasi tarttuneensa Valentinon vasempaan käteen ja tapitti tämän sormuksetonta sormea ajatusten myllertäessä.
Jos hän tosiaan kihlaisi Valentinon... Miten jokin ajatus saattoi kuulostaa samanaikaisesti niin hyvältä ja huonolta?
Syntisten naimisiinmeno ei ollut Helvetissä mitenkään harvinaista, he olivat Valentinon kanssa erittäin näyttävä pari ja V-tornin vaikutusvalta olisi oletettavasti noususuhdanteinen heidän liittonsa myötä. Valentino oli hänen jääkylmän ja piinkovan sydämensä valittu, ja sormuksia vaihtamalla koko tuonpuoleinen tulisi asiasta tietoiseksi. Miksi he eivät kuuluttaisi onneaan kaiuttimien välityksellä kaikille? Eiväthän kynttilät vakkojen alla viihtyneet.
Vaan ehkä niiden piti nyt viihtyä, maltillisempi, järkevämpi ja liiketoimintaa ymmärtävä puoli Voxissa huomautti. Yllätyskihlat poikisivat kasapäin mediahuomiota, joka toisi mukanaan kaikenlaista turhanpäiväistä. Velvettekään tuskin ilahtuisi heidän tempauksestaan, sama se, miten vähän kaukaa haettu se lopulta olisi. Syntisten yleisön oli kuitenkin syytä keskittää huomiotaan muihin asioihin, etenkin kun enkeliarmeijan hyökkäyksen jäljiltä horjuva ja kyseenalaistettu valtatasapaino oli jättänyt ilmaan paljon kysymyksiä.
Jos he Veet vain olisivat... jos kaikki heidän ympärillään olisi... jos vain olosuhteet...
jos vain...
“Vox,
mi amor.” Valentinon ääni tavoitti hänet. “Me molemmat tiedämme, mikä on oikea ratkaisu tässä kohtaa.”
Vox kohotti katseensa ja kohtasi Valentinon apean hymyn, jollainen hänenkin ruudullaan häilyi.
“Taidamme tietää... Ja sekös vituttaa.” Vox hengähti syvään nielaisten pettymyksensä ja painoi hellän suudelman Valentinon vasemman käden rystysille. “Rakastan sinua niin paljon, Tino.”
“Minäkin sinua”, Valentino vastasi pehmeästi ja ojensi Voxille oikean kätensä, jotta tämä voisi pujottaa lahjansa sen viimeiseen sormeen. Mustat timantit kimmelsivät kauniisti hämärässä valaistuksessa. “Ja helkkari, sama se, vaikka olisikin väärä käsi, jos sormi on oikea?”
“Se kyllä näyttää todella hyvältä”, Vox kehaisi ja suukotti Valentinon oikeaakin kättä. “Yhtä uljas kuin omistajansa.”
“Hah, eikö vain?” Valentino hymyili ja kuljetti sormiaan hellästi hänen ruudullaan. Vox tarttui Valentinon käteen ja nojautui pöydän yli tätä vastaan pitkään, kiihkon täyttämään suudelmaan.
