Ficin nimi: Vihoviimeinen unelma
Kirjoittaja: Meldis
Fandom: Noituri (loppusijoituspaikka Toinen ulottuvuus)
Genre: romance, fluffy, hieman hurt/comfort, AU
Ikäraja: K-11
Paritus: Valvatti/Geralt
Tiivistelmä: Valvatti joutuu hankkimaan henkivartijan keikoilleen joulujuhlakauden ajaksi.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Ensimmäinen Noituri-ficcini! Pitää sanoa, että oli haasteita, varsinkin Valvatin kirjoittaminen kangerteli, toivottavasti onnistuu silti ilostuttamaan.
Hyvää joulua,
Kelsier, joka toivoi joululahjaficcitopsassa Noituria, tyydyttävää loppua, romanssia ja hurt/comforttia ja niitä yritin tähän taiteilla. ^^ Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!
Vihoviimeinen unelma
Vessan ovi kävi. Valvatti tukahdutti murahduksen.
”Jäätä?”
Valvatti pyöräytti silmiään, mutta ojensi kätensä, johon laskeutui keittiöpyyhkeeseen kääritty jääpussi. Hän veti t-paidan helmaa ylös enemmän ja painoi kylkeään vasten jääpussin. Oli vähän vaikea osua oikeaan kohtaan.
”Voinko auttaa?”
Valvatti katsoi Geraltiin peilin läpi. Hän nyökkäsi.
Geraltin sormet olivat yhä lämpimät, vaikka tämä oli kantanut jääpussia ja nyt puristi sitä Valvattia vasten. Valvatti piteli kiinni t-paidan helmastaan ja itsehillinnän rippeistään. Geralt oli niin lähellä ja tämän sormet hipaisivat välillä Valvatin ihoa.
”Tahdotko lähteä käymään ensiavussa?” Geralt kysyi.
”En halua”, Valvatti vastasi.
”Oletko varma? Jos olet murtanut kylkiluitasi”, Geralt sanoi.
”Olen varma”, Valvatti sanoi tiukasti. Geralt nyökkäsi hiljaa. Valvatin teki mieli peruuttaa, ettei olisi niin lähellä Geraltia. Hän oli liian kännissä olemaan näin lähellä Geraltia, kun tämä oli juuri pelastanut hänet selkäsaunalta ja näytti siltä kuin aina näytti. Mutta sitten toisaalta hän ei halunnut peruuttaa yhtään.
”Anteeksi, en ollut tilanteen tasalla.”
”Kuulostaa aika mahdottomalta sinulta”, Valvatti sanoi. Geralt rypisti otsaansa ja katsoi Valvatin punoittavaa kylkeä ja katsoi sitten kaikkialle muualle kuin tämän kylkeen.
”Keskityin siihen naiseen. Ja minä...yllätyin”, Geralt sanoi.
”Edelleen kuulostaa mahdottomalta”, Valvatti sanoi ja otti askeleen pois päin Geraltista, enempää hän ei sietänyt. Hän laski t-paidan helmansa. Hän näki väärin, koska Geralt ei voinut näyttää pettyneeltä.
”Anteeksi”, Geralt toisti ja laski pussin lavuaarin reunalle. ”Jos haluat keskeyttää työsuhteeni, ymmärrän hyvin. Puhuin jo managerisi kanssa ja hän sanoi, että sinä päätät.”
Valvatti virnisti toispuoleisesti Geraltille. ”Anna olla. Itsepähän perseelleni tipuin”, hän sanoi. ”Sitä paitsi”, hän jatkoi ja hänen hymynsä pehmeni, ”en missaisi hetkeäkään kanssasi.”
Geralt rypisti otsaansa. Rypisti otsaansa samalla tavalla kuin oli tehnyt kuluneet kolmisen viikkoa oltuaan Valvatin henkivartija joulujuhlakauden aikana, mitä Valvatin manageri Vespula oli ehdottanut heti ensimmäisen keikan päättyneen yleisöstä lentäneeseen kaljapulloon ja reissuun ensiapuun. Rikkinäinen silmäkulma ei ollut hauskaa, mutta Valvatista tuntui hänen suosionsa saavuttaneen jonkinlaisen merkkipaalun, kun yleisö reagoi häneen tämän tyyppisellä väkivallalla. Viime kesänä julkaistun levyn suosio oli jatkunut joulukuulle saakka ja tuonut runsaasti joulujuhlakeikkoja sekä myös sellaisia kuuntelijoita, joiden mukaan Valvatti oli liian suosittu ja ilmaisivat tämän mielipiteen sekä kailottamalla asiansa hänen laulunsa päätteeksi sekä viskomalla lasisella kaljapullolla.
Oikeastaan siksi Valvatti oli ollut ehdotusta henkivartijan hankkimisesta vastaan. Sehän oli suuren suosion merkki, että sai palautetta kaljapullojen muodossa. Tai hän oli ollut ideaa vastaan siihen saakka, kun näki Geraltin ensimmäisen kerran. Sitten hän oli pistänyt suunsa suppuun ja ihan hemmetin nopeasti. Pitkä, harteikas, käsivarret kuin puunrungot, leuka kuin lasilla leikattu ja se kaunis, pitkä, vaalea tukka solmittuna siististi taakse. Valvatti oli ollut sulaa vahaa välittömästi. Oli ollut, vaikka minkäänlainen keskustelu –, joka ei sisältänyt puhetta baarin tarkastamisesta, taksin hankkimisesta tai seuraavan päivän aikataulusta – Geraltin kanssa oli yksipuolista. Mutta lopulta Valvatti ei välittänyt, koska oikeastaan Geraltin murahdukset ja vähäeleinen käytös sopivat Valvatille, joka rakasti omaa ääntään. Miksi muuten hän olisi ryhtynyt laulajaksi? Ja sitten Geralt oli erehtynyt paljastamaan, että piti Valvatin musiikista.
”Mistä erityisesti?” Valvatti oli kysynyt tiedonjanoissaan. Geralt oli ehtinyt olla töissä hänellä muutaman keikan ajan ja he istuivat takahuoneen sohvalla Valvatin bändin pakatessa tavaroita.
”Lähinnä akustisista”, Geralt sanoi. ”Stars above the Path on kaunis”, hän lisäsi ja Valvatti ei hetkeen sanonut sanaa suustaan. Geralt oli kertonut jotain itsestään ja tehnyt sen vieläpä kehumalla hänen musiikkiaan.
”Romantikko siis”, Valvatti kommentoi sen sijaan ja Geraltin huulille kohosi häivä harvinaisesta hymystä.
”Yksi toisen tunnistaa”, hän sanoi.
Hitaasti Geralt oli alkanut lopultakin jutella enemmän. Kertoa armeijavuosistaan ja Afganistanista, ei kauhean monisanaisesti, mutta kuitenkin. Että oli ollut Ed Sheeranin henkivartijana yhden illan tuuraamassa työtoveriaan. Että piti viskistä. Että Valvatti ei ollut missään nimessä kamalin asiakas, joka hänellä oli ollut. Sen jutun kertomisen jälkeen Valvatti muisti hyvin, miten vaikeampaa oli keskittyä keikkaan, kun hän näki Geraltin kaikkialla yleisössä, tämä tuttuun tapaan skannatessa väkijoukkoa lentävien kaljapullojen varalta.
Valvatti oli tehnyt sen erheen, että oli mennyt ihastumaan Geraltiin, joka oli tyrmäävän seksikäs, mystinen ja ystävällinen, kun hänet tunsi paremmin. Erheen siksi, että tämä oli työsuhde, joka loppuisi kolmen päivän päästä. Erheen siksi, että Geralt ei tajunnut hänen ilmiselvimpiäkään flirttailujaan. Hän oli ostellut tälle drinkkejä, alun jälkeen alkoholittomia, koska Geralt ei juonut työajalla, ja näistäkin tämä oli kieltäytynyt. Hän oli nauranut tämän yksittäisille, mutta tarkasti veistellyille sutkautuksille. Hän kertoi nauttivansa tämän seurasta. Ihan hetkittäin hän kuvitteli, että Geralt voisi vastata hänen tunteisiinsa, kuten silloin, kun Valvatti oli ilmoittanut pitävänsä naisista ja miehistä ja Geraltin kasvoilla kävi pieni, mutta todistettava hymy. Tai silloin, kun Geralt oli napannut hänestä kiinni, hänen melkein läimähtäessä liukkaalla kadulla naamalleen noustessaan taksista ja Geralt pidellyt hänen vyötäröstään kiinni vähän liian pitkään kuin olisi ollut tarpeen ja kysynyt matalasti, oliko Valvatti kunnossa.
Tai tänä iltana, kun Valvatti oli suunnannut keikan jälkeen baariin joulujuhlijoiden joukkoon. Silloin Valvattia oli erityisesti ärsyttänyt Geralt. Valvatti oli päivän aluksi kysynyt tältä suoraan tämän romanttisesta elämästä ja Geralt oli vastannut murahtamalla ”sinkku”, eikä sanonut sen jälkeen mitään, joten Valvatti oli itsekin tokaissut olevansa sinkku, kun vastakysymystä ei kuulunut. Siihen Geralt nyökkäsi mykkänä. Joten Valvatti päätti nyreissään viedä jonkun juhlijan kotiinsa tänään, asia, jonka tekemisen hän oli lopettanut tavattuaan Geraltin. Hän jutteli erään naisen kanssa baaritiskin luona, tämän vaaleat hiukset oli kiinnitetty takaraivolle ponnarilla ja joulukuusipanta kilisi tämän päässä. Sitten joku oli kiskaissut naisen hänen luotaan ja tuo joku alkoi huutaa Valvatille olevansa naisen poikaystävä.
”Voidaan me lähteä kolmistaankin”, Valvatti oli ehdottanut ja hän ehti nähdä vain, kun jokin kipinöi miehen silmissä sekä miehen nyrkin nousevan ilmaan ja hän sulki silmänsä odottaen iskua. Sitä ei tullut, mutta ollessaan vähän kännissä ja säikkynä, hän kompuroi taaksepäin baarijakkaralla, jonka päälle romahti kylki edellä. Hän katsoi ylös silmät vetistäen kivusta ja näki Geraltin pitelevän miehen heilautukseen noussutta nyrkkiä ja alkavan retuuttaa tätä ulko-ovea kohti.
Geralt oli tullut huolehtimaan hänestä vielä paimennettuaan rähinöitsijän poistumaan, vaikka koko homma oli ihan Valvatin omaa syytään. Ja Valvatin oli todella vaikea muistuttaa itselleen, että tämä oli vain Geraltin työtä.
”Hyvä kuulla”, Geralt vastasi ja nyökkäsi. Valvatti katsoi häneen väsyneesti ja huokaisi syvään.
”Tahdotko lähteä kotiin?” Geralt kysyi ja hänen sanoistaan paistoi halu tietää, mikä muu oli vialla.
”Tahdon. Tule mukaan”, Valvatti paukautti.
”Vien sinut tietenkin kotiovelle saakka”, Geralt sanoi. Valvatti puri kieltään.
”Eikö henkivartijan pitäisi olla myös älykäs?” hän voihkaisi.
”Mitä tarkoitat?” Geralt kysyi ja Valvatti nauroi.
”Ai mitäkö tarkoitan?” hän sanoi, lopultakin heittäen romukoppaan vähäisen itsehillintänsä, sulki etäisyyden heidän välillään ja kiskaisi Geraltin niskasta suudelmaan.
Valvatti huokaisi vaimeasti saadessaan vihdoin Geraltin huulet omilleen. Sähkö levisi koko hänen kehoonsa ja se välitti sydämeen uudenlaista värettä. Geraltin huulilla oli hikeä, tämän keho oli lämmin ja tämä jähmettyi suudelmaan. Valvatti olisi halunnut jäädä siihen pidemmäksi aikaa, mutta hän vetäytyi irti ja jäi katselemaan Geraltin ilmettä. Tämä näytti yhtä ällistyneeltä kuin oli tuntunut suudelmassa.
Tietenkin oli se mahdollisuus, että Geralt ei vastannut Valvatin tunteisiin ja siksi ohitti hänen flirttailunsa. Se alkoi tuntua hyvin todennäköiseltä syyltä nyt, kun Valvatti katsoi Geraltin hieman suurentuneisiin silmiin ja raolleen jääneeseen suuhun. Ja Valvatti kun oli luullut Geraltia vain hidasälyiseksi. Tai pikemminkin toivonut niin.
”Tuota minä tarkoitan”, Valvatti sanoi ja peruutti pois Geraltin luota. Jotain tehdäkseen hän nappasi jääpussin lavuaarin vierestä, mutta ei painanut sitä takaisin kyljelleen, vaan tuijotti sitä. Hän halusi käskeä Geraltin lähtevän, mutta tämä ei varmaan voisi, kuului tämän työhön olla koko ajan Valvatin lähellä.
”Valvatti”, Geralt aloitti huokaisten ja Valvatti nyrpisti nenäänsä. Tätä hän ei halunnut kuulla. ”Minä olen töissä ja -” Geralt sanoi, mutta hänet keskeytti auki paukahtava ovi. Valvatti käännähti ympäri, ovella oli Vespula.
”Anteeksi, keskeytänkö jotain?” hän kysyi ja jatkoi vastausta odottamatta, ”baarinpitäjä haluaa esittää anteeksipyynnön”, hän viittoi päällään taakseen. Hänen silmänsä kävivät Valvatin ja Geraltin välillä uteliaasti.
”Joo”, Valvatti sanoi, ”haluan sitten kotiin”, hän sanoi katsoen Geraltiin niin ilmeettömästi kuin kykeni.
”Taksi odottaa takaovella”, Geralt vastasi, mutta ei ilmeettömästi. Katseessa oli hämmennystä ja ehkä toiveikkuutta, mutta Valvatti näki varmaan väärin.
Kun kapakoitsija oli pitänyt pitkän ja polveilevan anteeksipyyntönsä, Valvatti suuntasi takaovelle Geralt seuraten häntä. Juuri ovilla hän hoksasi unohtaneensa kitaransa ja lähti hakemaan sitä käskien Geraltin odottaa. Hän kävi hakemassa ”vahingossa” unohtuneen kitaransa pukuhuoneesta, luikki baarin kautta etuovelle ja viittoi taksin itselleen kadulta. Hänen puhelimensa värisi hänen taskussaan, mutta hän sammutti sen. Kun hän vihdoin pääsi kotiin ja sulkemaan oven takanaan, hän romahti suoraan eteisen lattialle mytyksi itkemään.
Harkitessaan jatkaisiko parkumista siinä vai hakisiko vodkapullon seurakseen vai suuntaisiko sittenkin pullon kanssa kylpyammeeseen vollottamaan, hänen ovikellonsa soi. Valvatti pohti vain pienen hetken, kuka se mahtoi olla, mutta kauhean montaa vaihtoehtoa ei ollut. Se oli käynyt äkkiä, hän oli ehtinyt olla kotona hädin tuskin kymmenen minuuttia. Hän nousi ylös, pyyhkäisi nopeasti kasvojaan, veti syvään henkeä ja avasi oven. Geralt seisoi oven takana, kuten Valvatti oli ehtinyt monta kertaa unelmoida, mutta tämä oli totta, eikä varmasti päättyisi samoin kuin Valvatin unet.
”Mitä?” hän tokaisi hampaat irvessä, mieli mustana. Geralt huohotti pari kertaa syvään, astui askeleen lähemmäs ja veti Valvatin suudelmaan.
Valvatilta lähti jalat alta. Kirjaimellisestikin melkein, kun Geralt kietoi kätensä hänen selkänsä ympäri niin, että Valvatti kurottautui varpailleen. Geralt ei ollut jähmettynyt yhtään, hän oli voimakas, lämmin ja kiihkeä Valvatin huulilla. Geralt kävelytti heidän sisälle ja paiskasi näppärästi toisella jalallaan oven kiinni takanaan. Valvatti kietoi kätensä Geraltin niskaan ja otti kiinni noista vaaleista hiuksista, jotka olivat kiusanneet häntä kolme viikkoa. Geralt liikutti huuliaan, imaisi Valvattia alahuulesta ja Valvatin sydän roihusi.
Lopulta Geralt irrottautui suudelmasta huohottaen ja posket punoittaen.
”Olen pahoillani”, hän sanoi ja sipaisi Valvatin edelleen vähän kyynelistä märkää poskea höyhenenkevyesti. Valvatti olisi halunnut tämän nipistävän hän mieluummin, että tietäisi, ettei uneksinut. ”Meitä on käsketty olemaan tekemättä mitään asiakkaiden kanssa työaikana”, hän sanoi ja Valvatin pää oli liian pyörällä, että olisi ymmärtänyt, mistä Geralt puhui.
”Työaikani loppui vasta äsken”, Geralt jatkoi.
”Ai”, Valvatti totesi. Jokin alkoi paisua hänen rinnassaan kadottaen viimeisetkin rippeet äskeisestä murheesta tai epäilykset siitä, että näkisi unta.
”Teknisesti pomo on kehottanut, että asiakkaiden kanssa ei tehdä mitään työsuhteen aikana, mutta en jaksa enää odottaa”, Geralt sanoi. Valvatin silmät suurenivat.
”Ai, sinäkö et jaksa odottaa? Minä olen tuhlannut parhaimmat iskurepliikkini sinuun vaikka miten monta viikkoa -”
Geralt keskeytti hänet syvällä suudelmalla. ”Kolme viikkoa ja kolme päivää”, hän korjasi suudelman jälkeen.
”Ikuisuuksia!” Valvatti huudahti, mutta naurahti sitten.
”Et sinä ole tuhlannut mitään”, Geralt sanoi. ”Anteeksi, että en voinut vastata. Minulla oli aikomus tehdä näin, tai jotain, vasta aatonaattona, mutta -”
”Mutta ihan sama”, Valvatti täydensi ja painoi huulensa jälleen Geraltin huulille. Tämä suuteli taitavasti, kuin olisi tehty Valvatin huulia vasten. Tämän kädet sivelivät Valvatin selkää ja hapuilivat t-paidan helmaa. Valvatti huokaisi suudelmaan ja raotti huuliaan. Geraltin kieli oli kuuma hänen kieltään vasten ja Valvatti kallisti päätään sormet sekoittaen vaaleita suortuvia.
”Mitä se jotain piti olla, mitä aioit tehdä aatonaattona?” Valvatti kysyi huohottaen suudelman lomaan. Geralt naurahti matalasti, mikä aiheutti pieniä sykähdyksiä, jotka matkasivat joka puolelle Valvatin kehoa. Geralt jatkoi pienten suudelmien jakamista Valvatin huulille ja sitten leualle ja korvan juureen.
”En tiedä. Ehkä olisin pyytänyt sinua treffeille. Ehkä olisin ilmestynyt näin ovellesi”, Geralt vastasi ja hänen sormensa hipaisivat Valvatin alaselän ihoa, ”ehkä olisin ottanut sinut takahuoneen vessankopissa.”
”Ohhoh”, Valvatti kommentoi ja livautti sormensa Geraltin paidan kauluksesta sisään. Yläselän lihakset olivat ihastuttavan tiukat. ”Voidaan mielestäni kokeilla kaikkia niistä. Ja kun tuo toinen on jo testattu ja ensimmäinen on vaikeaa, kun kaikki paikat ovat jo kiinni…” Geralt naurahti taas ja se sai veren pakenemaan alemmas.
”Toivoinkin, että sanot noin”, hän hymyili ja suuteli Valvattia lujaa.
