A/N: Unohdin ihan totaalisesti kirjoittaa lauantain rapsun, mutta tässä vielä loput.
4. TeatteriRakkaus ei ole helppoa on Akaashi ajatellut. Hän on katsonut perään, antanut omasta ruoka-annoksestaan, toivottanut turvallista kotimatkaa. Hän ja Kuroo, he olivat kaksi erilaista, mutta samanlaista.
Ensin häntä ärsytti. Ehkä hän oli nähnyt itsensä Kuroossa, sen epävarmuuden, joka piilotetaan ironian taakse. Akaashi oli aina ajatellut, ettei Kuroossa voinut olla mitään kiinnostavaa, mutta Kuroo oli enemmän kuin tyhmät päähänpistot Bokuton kanssa. Hän oli enemmän kuin huonot kemiavitsit, naurettava virnistyksensä tai provosoiva puhetapansa.
Hän on ollut lempeä, äärettömän kaunis ihmisenä myös sisältä. Hän on hauras, kaiken sen naurun takana. Se kaikki ei ole pelkkää teatteria, se on Kuroo, koko ihmisenä, kaikkine huonoine puolineen ja silti Akaashi tunsi vetoa häneen, kaikesta huolimatta.
Rakkaus ei koskaan tule helpolla on Akaashi saanut kokea ja itkenyt itsensä uneen. Sanat ovat juuttuneet kurkkuun, tunteista puhuminen on ollut vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on ollut pitää toisesta kiinni. Joskus olisi ollut helpompaa hylätä hukkuva laiva kuin yrittää tilkitä sen pohjaa, mutta Akaashi on purrut hampaansa yhteen ja pelastanut sen, minkä halusi pelastaa.
Nyt, neljä vuotta myöhemmin, hän on yhteisessä kodissa ja painaa päänsä yhteiseen tyynyyn, tutun shampoon tuoksun viereen ja Kuroon kädet vetävät hänet lähelle ja vieläkin lähemmäs.
(”Kenman kissa jää meille”, Kuroo ilmoittaa ja niin Pulla muuttaa heille.)5. KeltainenAkaashi ei ole tottunut kissoihin. Ei ole tottunut ylimääräisiin karvoihin vaatteissaan, ei yhtäkkiseen painoon, kun hän katsoo televisiota.
Kuroolle kissat sopivat. Hän levittäytyy sohvalle ja pian Pulla on tullut piilostaan ja siinä he kaksi kissaa köllöttelevät, ja kun Kuroo luulee, ettei Akaashi kuule, hän lepertelee toisen vaaleankeltaiseen turkkiin kaikkea turhaa.
Ehkä hän ei ole tottunut, mutta Pullaan on helppo tutustua. Hän ei ole nuori enää, ei heistä kumpikaan, ja vaikka Pulla ensin vierastaa, voittaa Akaashi hänen luottamuksensa lopulta.
(Kestää tottua uuteen. Uuteen asukkaaseen heidän talossaan. Siihen, että pitää ostaa lisää kissanruokaa.
Siihen, että yksi numero hänen puhelimessaan ei enää vastaa.) 6. Sarana Akaashin lempipaikka uudessa kämpässä on keittiö. Se on valoisa, ei suuri mutta tarpeeksi tilava. Ja Kuroo on siellä, joten ehkä se on yksi syy.
Akaashi istuu usein keittiötikkailla ja nojaa ikkunalautaan, kun Kuroo paistaa eilisen riisin jämistä jotain uutta. Hän usein hyräilee jotain pop-kappaletta ja lopulta ne jäävät soimaan Akaashillekin päähän.
”Koppi!” Kuroo saattaa huutaa yhtäkkiä, Akaashin käsi lipsahtaa ikkunalaudalta ja pian häntä päin kiitää ilman halki jotain. Tällä kertaa se on suklaavanukaspurkki, joskus se on ollut kananmuna tai nuudelipussi.
”Enkö sanonut, että ei heit—”
Kuroo nauraa hänelle ja huitaisee sitten kädellään, niin niin. Niin sanoit, hän sanoo ja Akaashi tuhahtaa, mutta astuu pois tikkailta ja istuu keittiön pöydän ääreen. Suklaavanukas sulaa kielelle ja hän saa viimeiset rippeet kaavittua pois purkista, kun Kuroo asettaa höyryävän riisiannoksen lautaselle hänen eteensä.
He jakavat hiljaisuuden ja ovat taas ymmärtämässä toisen rakkauden kieltä hieman paremmin. Kuroo, joka on kovaääninen rakkaudessaan, osoittaa sen sanoilla, lujilla ja kuuluvilla, ja Akaashi, joka suosii mieluummin tekoja, varmoja ja auttavaisia. He solmivat ne yhteen ja yrittävät parhaansa.
(”Pidä kiinni hänestä, Keiji, hän on hyvä ihminen”, Kenma on sanonut ja Akaashi katsahtaa toisessa huoneessa hääräävää Kurooa.
”Niin ajattelin”, on Akaashi silloin sanonut.)Hän on vieläkin sillä tiellä, pitämässä kiinni.
