Nimi: Nyrkin voima
Fandom: Kuroko no Basuke
Hahmot: Aomine Daiki, Shogo Haizaki + muita (Kise, Momoi, Kagami)
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Tadatoshi Fujimakille. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Aomine on toisinaan pelottava, mutta vain silloin kun hän puolustaa läheisiään
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu haasteeseen
”Kerää 10.” ja
Valloita fandom IV. Tällä tekstillä kerään Aomine Daikin. Fikki perustuu aika pitkälle kolmoskauden jaksoihin 1-3. Spoilaannu tai katso sarja.
Nyrkin voima
Aomine ei ollut luonteeltaan väkivaltainen, vaikka kiivas olikin. Hän osasi purkaa kiukkunsa ja turhautumisensa oikein ja ketään vahingoittamatta. Hän ei kuitenkaan estäisi, jos joku oli niin tyhmä, että kävelisi päin hänen nyrkkiään. Ja niin siinä oli käynyt. Haizaki Shogo, tuo ylimielinen paska hänen yläasteaikojen joukkuuensa mätäpaise, joka Akashi oli erottanut joukkueesta, oli palannut pelikentille entistä ärsyttävämpänä ja aggressiivisempana.
Winter Cup eteni kohti semifinaalia. Fukudan joukkue oli hyvä, yksi parhaita. Pelien aikana vastustajan joukkuueen jäsenistä ainakin joku sai rajuja vammoja ja Fukudan Haizaki Shogun nimi nousi aivan liian usein esille. Haizakista oli tullut taitava, eivätkä hänen aiheuttamansa vahingot näkyneet tuomarien silmiin. Aomine oli joutunut Haizakin silmätikuksi ja hän oli mustelmilla pelin jälkeen ja ontui vähän.
”Mitä täällä tapahtuu?” Aomine kysyi kohattuaan Kagamin, Kisen, Tatsuyan ja Alexandran. Pimeässä näkyi loittoneva selkä joka kuului Haizakille. Tatsuyan silmäkulma sinersi.
”Haizaki Shogu kävi rähjäämässä”, Kagami totesi kuivasti.
”Se paska”, Kise murahti.
”Seuraava ottelu ei lupaa hyvää. Pidä varasi Kise”, Aomine sanoi Kiselle joka nyökkäsi. ”Hän aiheuttaa vammoja aivan tahallaan”, hän lisäsi.
*
Aomine oli todistanut jo yläasteaikana muutaman tilanteen, jossa Kise oli lattialla haukkomassa henkeään ja Haizaki vierellä ilkkumassa. Kise ja Haizaki eivät koskaan ehtineet pelata otteluissa yhdessä. Kise tuli joukkueeseen ja Haizakin oli aika lähteä.
Kise. Kise oli reilu pelitoveri. Yllättäen Aomine oli saanut huomata, että hän taisi olla vähän ihastunut Kiseen. Se oli uutta, sillä hän oli ajatellut, että oli ehdottomasti tissimiehiä ja nimenomaisesti naisten perään. Kauniskasvoinen Kise oli kuitenkin jotenkin onnistunut luikerrella Aominen paksuun kalloon aiheuttaen hänessä erinäisiä reaktioita sydänalassa. Sitä enemmän Aomine purki vieraita tunteitaan palloon haluten näyttää Kiselle, että voittaisi tämän koripallossa. Silloinkin kun he olivat samassa joukkueessa.
Oli selvää, että Kaijon ja Fukudan välisessä ottelussa toisistaan ottivat mittaa Kise ja Haizaki. Kise oli luvannut että Kaijo voittaisi, mutta se oli työn takana. Se mitä ottelun aikana tapahtui, sai Aominen varpailleen. Katsomossa muutamat olivat kiinnittäneet huomiota Kisen toiseen jalkaan, joka oli selvästi voimaton. Loppupelissä Haizaki oli tarkoituksellisesti vielä astunut Kisen jalkapöydälle. Aominen mielessä kuohui. Hänen suojeluvaistonsa heräsi edelleen äärimmilleen, kun Kiselle aiheutettiin tahallaan vammoja ja kipua. Ottelu päättyi Kaijon ja Kisen joukkueen niukkaan voittoon. Haizakin mustanpuhuva olemus huokui kostoa.
”Menen edeltä”, Aomine sanoi vieressään ottelua seuraavalle Momoille.
Aomine päätti pitää Haizakia silmällä. Pitkään hän oleili joukkueitten pukuhuoneittein lähistöllä ja ja totesi Fukudan joukkueen pitävän kiirettä pois lähtemisellä. Kaijon joukkueesta ei ollut lähtenyt vielä ketään, mikä oli hyvä. Aomine saattoi seurata Haizakia. Haizakia ei kiinnostanut liittyä muun joukkueensa seuraan vaan hän hakeutui ulos tupakalle pimeään nurkkaan, josta näkyi valaistulle ulko-ovelle. Aominen epäilykset vahvistuivat, kun Haizaki näytti siltä, että ei ollut lähdössä mihinkään vaan kyttäsi herkeämättä ovelle. Hän odotti jotakuta.
”Sinä hävisit. Turhaan haudot kostoa”, hän sanoi Haizakille lähestyessään tätä takaviistosta.
”Sinä!” Haizaki murahti.
”Kaijo pelasi reilua peliä, päinvastoin kuin sinä. Minä ja monet muut näimme, kuinka runnoit Kisen jalan”, Aomine sanoi. ”Sietäisit hävetä.”
”Mikä sinä olet tuomaroimaan. Mitä ei nähdä, siitä ei koidu seurauksia”, Haizaki totesi kuivasti.
”Notkut täällä turhaan kostoa odottaen. Häivy niin sinun ei käy mitenkään”, Aomine sanoi kuulostaen hitusen uhkaavalta. Aomine osasi olla pelottava, mutta sillä ei juurikaan ollut vaikutusta Haizakin kaltaiseen ihmiseen.
Haizaki käänsi Aominelle selkänsä ollen sen näköinen että hän todella lähtisi pois. Hän kuitenkin kääntyi äkkiä tullen vauhdilla suoraan kohti Aominea täydessä kiukussa. Aomine oli osannut varautua siihen ja hän teki nopean väistöliikkeen. Kun Haizaki kääntyi uudelleen Aominea kohti, osui Aominen nyrkki suoraan hänen kasvoihinsa. Hän kaatui maahan menettäen muutamaksi sekunniksi tajuntansa. Aomine sen sijaan häkeltyi tajutessaan miten oli käynyt.
Mitä hittoa minun nyt pitää tehdä? Eikö hän nousekaan ylös? Eihän hän ollut edes kunnolla tapellut tai suunnitellut tainnuttavansa toista. Tuo tolvana oli yksinkertaiseksi itse syöksynyt hänen kohotettua nyrkkiään päin!
Aomine käveli pois, mutta huokaisi helpotuksesta kun huomasi toisen mutisevan ja nousevan pystyyn. Ja muutaman askeleen päässä häntä odotti Momoi säikähtänyt ilme kasvoillaan. Tyttö oli nähnyt kaiken. Haizaki ei lähtenyt heidän peräänsä, tuijotti vain ja lähti omille teilleen. Momoi seurasi pitkään Haizakin jälkeen ja otti lopulta juoksuaskeleita Aominen perään.
”Sinä löit häntä”, Momoi sanoi. Aomine ei ensin sanonut mitään, nosti vain vähän kättään, jota jomotti osumasta Haizakin kovaan naamatauluun. Käsi tärisi vähän. Aomine ei ollut ylpeä itsestään, mutta ei häntä kaduttanutkaan. Haizaki oli sentään noussut omin jaloin ylös, vaikka Aomine oli jo pienen hetken pelännyt että jotain pahempaa oli sattunut.
”Jep”, hän sanoi sitten ja laski tärisevän kätensä alas.
”Miksi hakeuduit hänen kanssaan samaan paikkaan?” Momoi kysyi.
”Kisen takia. Hän oli valmis kostamaan Kiselle, enkä voinut antaa sen tapahtua”, Aomine sanoi.
”Minusta Shogu näytti yllättävän tyytyväiseltä noustessaan ylös tällin jälkeen. Hän ei vaikuta siltä, että häiritsisi enää Kiseä”, Momoi sanoi.
”Hyvä niin”, Aomine totesi ja huokaisi. Adrenaliiniryöppy hänen veressään tuntui viimein tasoittuvan eikä hänen enää tehnyt mieli tintata ketään.
*
Kotona Aomine kääri kipeän nyrkkinsä ympärille kylmää. Hänen kätensä kärsi nyt seurauksia siitä, mitä hän oli tehnyt. Yhä uudelleen hän näki mielessään Haizakin kaatuvan maahan ja ne muutamat sekunnit kun toinen pelaaja oli maassa täysin liikkumattomana. Aominesta se hetki oli tuntunut kamalan pitkältä. Siinä pienessä hetkessä hän oli pelännyt aiheuttaneen toiselle jotain lopullista vahinkoa, aivovamman, luunmurtumia tai jotain muuta. Hän oli ollut helpottunut kun näki toisen nousevan ylös ja häipyvän. Jos hänen nyrkkinsä voima oli saanut aikaan sen, että Haizaki ei enää lähestyisi hänen lähipiiriään, se olisi iso voitto. Hän sai myös itse opetuksen käsittäessään, että hän olisi melkoisessa kusessa, jos jotain olisi sattunut. Haizaki oli kuluttanut vasta kaiken energiansa pelissä eikä ollut ottanut huomioon, että Aomine oli niskan päällä alun alkaenkin. Aomine käsitti myös, että hän olisi saattanut saada pahasti turpaansa, jos Haizakilla ei olisi ollut peliä allaan.
Sen piti mennä näin. Aomine sanoi itselleen yhä uudelleen.
Parin päivän jälkeen, kun hän käveli Momoin kanssa katsomaan seuraavaa ottelua, Momoi kertoi että oli nähnyt Haizakin. Toinen oli kaikin puolin kunnossa. Ja hän oli kaukaa vain nyökäynnyt Momoille kuin tervehtiäkseen.
”Aomine, kuinka minusta tuntuu että asioitten piti mennä niin kuin menivät. Kise ei olisi pelattuaan pärjännyt Haizakin voimille. Ja jollain lailla Haizaki tuntuu ymmärtäneen, että häntä ei kaivata sotkemaan enää meidän asioitamme”, Momoi sanoi.
”Kiitos”, Aomine sanoi. Se oli juuri sitä, mitä hänen tarvitsi kuulla. Hän voisi unohtaa Haizakin ja jatkaa omaa elämäänsä.
