Rating: S
Paring: Zoro/Sanji
Fandom: One Piece
Warnings: Slash! Lievä AU! Fluff, slice of life.
Summary: ”Sanji äännähti unissaan, kuulostaen hieman uniselta koiralta.”
Beta: Ei tällä kertaa, virheet ja ajatuskatkokset ovat omiani.
A/N: Mie en nyt tietä miten ihmeessä tähän päädyttiin. Tai no tiedän, fb:ssä vastaan tulevat fanikuvat on vaarallisia, ja se syöpyi mun verkkokalvoille. Ja mun oli pakko saada kirjoittaa se jotenkin ulos. Vaikeinta ja kamalinta on se, etten edes oikeastaan ole One pieceä itse katsonut kuin muutamia pätkiä sieltä täältä, ja no nyt tässä ollaan. Olen jo pahoillani etukäteen, jos (ja kun) hahmot eivät tunnu omilta itseiltään.
Kiitos ja anteeksi.
Fanarttia pääsee kurkkimaan
täältä. Kunnia taiteilijalle, tää oli mulle vain inspiraation lähteenä!
---
Oli pimeää, aamun valkenemiseen oli vielä muutamia tunteja aikaa. Laivan runko natisi ja keinui kevyessä aallokossa. Kannen alla oli hieman tunkkainen ja samaan aikaan merellinen tuoksu. Siltä aina laivoissa tuoksui. Mereltä, suolalta, merilevältä, joskus kalalta. Paitsi silloin kuin Pervokokki hääräsi keittiössä. Ei Zoro sitä kenellekään myöntänyt, mutta hän nautti torkkujen ottamisesta keittiön ovea vasten sen idiootin kokatessa keittiössä. Keittiöstä kuuluva kolistelu, pauke, ja hyräily yhdistettynä ruuan tuoksuun oli Zoron mielestä rauhoittavaa.
Zoro usein nukkui päivällä. Hän usein valvoi öisin, vahtien laivaa ja pitäen näin muut turvassa. Tämä tarkoitti pakollisia päiväunia päivällä, aina silloin kun se oli mahdollista. Tämä ei häntä haitannut. Hän teki osansa, samoin kuin muutkin.
Zoro hiippaili tottuneesti ohi Luffyn ja Ussopin riippumattojen. Luffy kuorsasi tapansa mukaan, mutisten kuorsausten välissä jotain lihaan liittyvää. Zoro hymähti itsekseen, pysähtyen hieman empien vaaleahiuksisen kokin vuoteen ääreen. Zoro vilkaisi taakseen, kuin varmistaakseen ettei kukaan näkisi. Olisihan se mahdollista, että Pervokokki potkisi hänet pois vuoteestaan, mitä Zoro ei varsinaisesti odottanut innolla. Hän ei varsinaisesti halunnut mutkistaa asioita pienellä laivalla, mutta mikäli kumpikaan heistä ei koskaan tekisi minkäänlaista aloitetta, ei mikään koskaan muuttuisi. Ja Zoro tavallaan toivoi asian muuttuvan parempaan suuntaan. Ei pieniksi epämääräisiksi hetkiksi joita kumpikaan ei uskaltanut viedä pidemmälle. Ja ainahan hän voisi esittää erehtyneensä sängystään. Olihan Zoron auttamattoman huono suuntavaisto kaikkien tiedossa, eikä kukaan voinut sitä kiistää.
Nuori mies haroi vihreää lyhyttä tukkaansa, laski miekkansa kätensä ulottuville riippumaton läheisyyteen ja alkoi kipuamaan riippumattoon Sanjin viereen. Sanji äännähti unissaan, kuulostaen hieman uniselta koiralta. Zoro sai kömmittyä riippumattoon kokin viereen ennen tämän havahtumista. Riippumatto natisi ja heilui miehen kömpiessä makuulle.
Hetken aikaa Zoro tuijotti vain takaisin Sanjin tummiin hämmentyneisiin silmiin. Hän ei tiennyt mitä nyt oli tarkoitus sanoa tai tehdä. Zoron kuvitelmissa Pervokokki ei olisi herännyt Zoron kiivetessä sänkyynsä. Unelmatilanteessa Sanji ei olisi herännyt ollenkaan, vaan he olisivat voineet nukkua autuaan onnellisina koko loppu yön toistensa syleilyssä. Nyt kuitenkin nuo tummat silmät tuijottivat häneen ensin hämmentyneenä, muuttuen pikkuhiljaa ärsyyntyneiksi. Zoro oli varma, että kohta tuo idiootti potkisi hänet alas sängystä.
”Turpa kiinni Sanji.” Zoro kuiskasi käskevään sävyyn, saaden Sanjin silmät leviämään hämmästyksestä. Zoro ei koskaan kutsunut Sanjia nimeltä.
Hän ei uskaltanut, koska pelkäsi äänenpainonsa paljastavan hänen tunteensa tuota blondia kokkia kohtaan.
Ei sillä, että hän voisi sitä enää kohta kieltääkään, kiipeillessään sydänyöllä toisen riippumattoon.
”Älä herätä kaikkia huutamalla Homepää.” Sanji mutisi yllättävän pehmeällä äänellä, kääntäen selkänsä Zoroa vasten, ja vetäen tämän toisen käden omalle vatsalleen.
Zorolla meni muutama hetki ennen kuin hän uskalsi hengittää ja rentouttaa lihaksensa. Sanji ei ollut potkinut häntä pois sängystään. Pieni hymy nousi nuoren miehen kasvoille. Zoro siirsi allaan olevaa kättä parempaan asentoon, limittäen samalla sormensa Sanjin vapaan käden sormien kanssa.
”Jos et anna minun nukkua sinä kokkaat aamiaista Luffylle.” Sanji varoitti, saaden Zoron hymähtämään huvittuneena. Ihan kuin Sanji laskisi häntä hänen keittiöönsä sotkemaan kaiken ja pilaamaan ruoka-aineita. Sanji oli ylpeä kokin taidoistaan, eikä suotta. Eikä Luffyn ruokkiminen ollut mikään helppo homma. Kapteenilla tuntui olevan pohjaton vatsa. Zoro painoi kasvonsa Sanjin niskaan. Sanji tuoksui ruualta, mereltä ja lämpimältä. Turvalliselta. Kodilta. Perheeltä. Sanji tuoksui kaikelta tuolta. Zoro hymyili, sulki silmänsä ja puristi vaaleatukkaisen nuoren miehen syliinsä tiukemmin.
