Vaahteranlehtiä pistelemässä poskipäitä, S

[Audrina]

Nimi: Vaahteranlehtiä pistelemässä poskipäitä
Genre: fluff, femme, one-shot, romance?
Ikäraja: S
Paritus: Millicent/Tracey
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä leikin.
A/N: Osallistuu random10 -ja Vuodenaika - haasteisiin.

Vaahteranlehtiä pistelemässä poskipäitä

Aurinko paistoi harsomaisen pilviverhon takaa. Ruskan johdosta oranssin ja keltaisen sävyiseksi muuttunet lehdet nauttivat syyspäivän auringon säteistä parhaansa mukaan.

Tracey ei sen erityisemmin välittänyt syksystä; oikeastaan hän välillä vihasi sitä. Se katosi hänen mielessään vuodenaikana, jolloin vartalo piti telkeä ärsyttävän villapaidan, tai paksun takin alle - ja siltikin vaikka nuo toimet olisi tehnyt, oli kylmä! Hän vihasi sitä, kuinka kylmyys tunkeili kuokkavieraana vaatekerroksen läpi iholle, ei sitä oltu kutsuttu, ei koko matalaa lämpötilaa (jota Tracey ei voinut olla vihaamatta) oltu kutsuttu.

Tummahiuksinen luihuistyttö katsoi hänen vieressään istuvaa täydellistä vastakohtaa; Millicent piti syksystä. Hän rakasti oranssinkeltaiseksi muuttuvia lehtiverhoja, ja kuinka ne varisivat alastomiksi, syksyn tullessa päivä päivältä lähemmäksi talvea. Kaatosateen löytäessä linnan tilukset ei ollut hänelle mikään ongelma - päinvastoin hän piti sateesta.

“Tänään piti olla lämmin.”, Tracey totesi, hän ei ollut huomannut lämpötilassa mitään eroa eilisen melkein pakkaslukemille mennyttä ilmaa.

Millicentin katse hukkui epäsäännöllisen väriseen lehtikasaan, kuin uimataidoton pikkutyttö mereen. Hän käänsi katseensa toiseen penkillä istuvaan osapuoleen, Traceyyn. Hän tarkasteli luihuistytön sydämen muotoisia kasvoja, kuin olisi löytänyt taideteoksesta kauniin yksityiskohdan. Hän jatkoi löytöretkien etsimistä Traceyn kasvoista, ja väläytti omille huulilleen vinon hymyn. Tyttö hautasi molempiin käsiinsä vaahteranlehtiä, ja viskaisi niitä Traceyn päälle. Tummaverikön huulilta kuului kirkaisi, kun hänen päälleen heitettiin lehtiä - vastahyökkäykseen.

Hetken päästä lehtisota oli sodittu - kaksi luihuistyttöä makasivat maassa vaahteranlehtien seassa pitäen käsistään kiinni. Traceyn ajatukset karkailevat, kuinka oli tähän edes päätynyt että Millicentin kämmenselän silittäminen oli arkipäivää. He molemmat aikoinaan olivat jahdanneet samaa luihuispoikaa. Kun mahdollisuudet osoittautuivat olemattomaksi ja poika ääliöksi, ei voinut molemmat tytöt tehdä kuin unohtaa. He ystävystyivät ja minuuttien vieriessä askel askeltaan he tunsivat vahvempaa vetovoimaa toisiaan kohtaan, jota ei edes vahvimmallakaan magialla saatu tuhahdettua. Kun he lopulta alkoivat noudattamaan vetovoiman lakeja; päätyivät rakastavaiset yhteen. 

Millicent tuijotti pilviharson valtaamaa taivasta ajatellen kuinka kuukauden päästä hän katsoisi ensilumen lumihiutaleita leijailemassa hänen poskipäillensä.. ja kuinka hän silloinkin hänellä olisi tilaisuus puristaa Traceyn kättä - ainakin hän niin toivoi.


//Luci muokkasi ikärajan otsikkoon.

[Lils]

Paritus oli hyvin jännittävä; Millicent on hahmona vain etäisesti tuttu ja ehkä ainoastaan osittain selkeä, Tracey taas on minulle jotain täysin tuntematonta. Kaksikolla oli kuitenkin mielenkiintoisia luonne-eroja, samoja pyrkimyksiä (kuten tuo samaan kohteeseen ihastuminen, se oli jännittävä, tosin sitäkin olisi voinut ehkä pohjustaa enemmän - miksi ja mihin juuri, milloin, miten se heitä yhdisti), kaikkea tuollaista. Vuodenaikojen eriarvoistaminen toimi sekin, pienet ristiriidat ovat ihan kivoja tällaisissa.

Traceylla nyt ei ole vielä minkäänlaista persoonaa, tässäkään, mutta pelkästään tuo yksi älähdys huonota säästä oli sillä tavalla hauska, että kertoi hyvinkin paljon tytön normaalista käytöksestä ja puhetyylistä. Millicentin vaitonaisuus oli jällen omanlainen viittansa hänen ajatuksiinsa, ja näin kokosit hauskasti yhteen sen, millaiset välit tytöillä oli.

Häiritsevää oli ehkä se, että tasaisen ja hyvän kuvailun pilasi aikamuotojen hyppiminen ja sen vuoksi sekavuus. Välillä oli imperfektiä ja preesensiä, jotain muutakin, ei oikeastaan pysynyt mukana tarinassa tai mitään muutakaan. Keskivaiheilla kerronta oli vahvaa (alussakin oikeastaan, kunhan pääsi vain mukaan sanojen kietomaksi), mutta lopetus vilahti ohitse edes tajuamatta. Se oli sekava ja jätti vain suun auki, mitä siinä sanottiin, ja piti lukea uudelleen.

Kuitenkin, lopulta itse lopetuskin oli kauhean söpö ja ihana! Se ajatus oli vain niin suloinen, ja vielä toimikin kaiken tuon lehtipeuhauksen jälkeen. Aww, kiitos söpöstä ficistä. : )

[Claire]

Etsin syksyistä luettavaa ja tämä kiinnosteli monesta syystä - ensinnäkin supersöpö otsikko, ja toiseksi äärimmäisen mielenkiintoinen paritus! Mulle Millicent ja Tracey ovat jääneet melko etäisiksi hahmoiksi, mutta toisaalta on kiva lueskella näistä hahmoista ja tästä parituksesta ilman mitään omaa head-canonia. Ja musta oli ihanaa, että näinkin lyhyessä ficissä onnistuttiin tuomaan esiin kummankin hahmon luonteenpiirteitä ja mieltymyksiä. Tuli ainakin tämän perusteella fiilis, että Traceylla olisi vähän enemmän sellainen realistinen, käytännöllisempi tapa suhtautua asioihin, ja Millicent puolestaan vaikutti vähän optimistisemmalta ja haaveilevaisemmalta. Toki tähän mielikuvaan vaikuttavaa lähinnä tuo, että Tracey ei pitänyt syksystä, kun taas puolestaan Millicent rakasti syksyä, mutta itse tykkäsin tästä vastakohdasta todella paljon.

Musta oli myös tosi hauska ajatus, että tytöt olisivat olleet ihastuneita samaan poikaan, todenneet tämän ääliöksi, tulleet tätä kautta ystäviksi ja sitten lopulta ihastuneet toisiinsa. Se jos mikä on todellista girl poweria Musta oli myös ihanaa, että vaikka Tracey ei pitänyt syksystä, niin hän kuitenkin innostui lehtisotaan Traceyn kanssa. Ficillä oli myös söpö loppu, josta tuli toiveikas olo kaksikon tulevaisuuden osalta. Tykkäsin myös hirveästi ruskan yksityiskohtien kuvailemisesta tässä ficistä, ja tämän avulla pystyi todella uppoutumaan syksyiseen tunnelmaan, jota alunperin etsinkin.

Kiitos paljon tästä! <3