Free!: 3 kertaa kun Makoto sai Harun hymyilemään (S, Haru & Makoto, 3 x raapale)

[Larjus]

Title: 3 kertaa kun Makoto sai Harun hymyilemään
Author: Larjus
Chapters: 3 x raapale
Fandom: Free!
Characters: Nanase Haruka, Tachibana Makoto
Genre: Slice of life
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin. Kirjoitin tämän omaksi ilokseni ilman rahallista korvausta.
Summary: Vain harva asia saa Harun hymyilemään, mutta Makoto on yksi niistä.

A/N: Nää raapaleet osallistuukin aikas moneen haasteeseen: Idän temppelin paluu, 3 kertaa kun… VI, Valloita fandom III, Päähahmohaaste sekä Sana/kuva/lause10 #2 (lauseella Sinun hymyysi tiivistyy meidän tarinamme).

Kun parin vuotta sitten sain lausepakettini Sana/kuva/lauseessa, tiesin heti, että juuri tuolla lauseella haluan kirjoittaa MakoHarua. Mulla oli mielessä muutamakin eri lähestymistapa aiheelle, ja päädyin lopulta tekemään tällaisen 3 kertaa kun -paketin hetkistä, jolloin Haru hymyilee. Näitäkin kertoja olin suunnitellut enemmänkin, mutta tällä kolmella nyt mennään Raapaleet ovat täysin toisistaan irrallisia, sijoittuvat eri tilanteisiin ja eri vuosiinkin. Eka luonnollisestikin High Speed!in tienoille yläasteelle (koska sen kohtaus on käytännössä siitä leffasta. Mä jopa tarkistin, mitä Haru vastaa Makotolle!), tokan ajattelin jonnekin lukioaikoihin ja kolmannen yliopistovuosiin Tokioon.

Romantiikan/shippimateriaalin määrän näissä saa ihan itse päättää, koska en ole oikein itsekään varma, mitä haluan 😅😅



3 kertaa kun Makoto sai Harun hymyilemään


”Minä rakastan uimista ja Haru-chania, ja haluan meidän uivan yhdessä!”

Makoton sanat tulevat suoraan sydämestä, ja vaikka Haru on onnellinen – todella onnellinen – kuullessaan ne, hänestä ei hetken tuijottamisen jälkeen ole muuta kuin kääntämään katseensa sivuun.

”Älä sano chan”, hän mutisee. Hetken päästä hän saa vaivoin lisättyä: ”Ja… totta kai me uimme yhdessä.”

Hän haluaisi sanoa enemmän – paljon enemmän – muttei pysty. Myöhemmin kotona hän makaa vuoteellaan posket hehkuen ja hymyilee, hymyilee niin että ihan sattuu. Mutta ei hän välitä. Vain sillä on merkitystä, että Makoto rakastaa häntä, ja hän rakastaa Makotoa. Ehkä vielä jonain päivänä hän saa itsekin sanottua sen ääneen.



**


Yleensä Haru kokkaa yksin, mutta tänään Makoto on hänen seuranaan. Tämä haluaa tehdä pikkusisaruksilleen kuppikakkuja, ja Haru on luvannut auttaa sillä tietää, ettei Makoto loista minkäänlaisessa ruoanlaitossa.

Makoto yrittää kyllä olla huolellinen mutta on vain kömpelö. Hän pudottaa kananmunan lattialle ja melkein kaataa jauhopussin. Haru ei turhaudu, sillä Makoton kanssa mikään sellainen ei ole uutta. Mutta sitten hän huomaa, että tämä on saanut taikinaläntin nenänpäähänsä. Jokin näyssä huvittaa häntä, ja äkisti hän kääntää Makotolle selkänsä.

”Haru? Mikä nyt?”

”Ei mikään”, Haru sanoo itselleen epätavallisella äänellä. ”Sinulla on taikinaa nenässäsi.”

”Oho.” Makoto pyyhkii nenänsä. ”Mutta Haru? Onko sinulla kaikki kunnossa? Haru?”



**


Aamulla Haru herää huonoon oloon. Hänen tekee pahaa niin fyysisesti kuin henkisestikin – oksettaa ja ahdistaa. Hän ei muista öisestä unestaan mitään mutta on varma, että on nähnyt painajaista.

Noustessaan istumaan hän muistaa olevansa yötä Makoton luona. Tämä on jo jalkeilla, sillä paikka hänen vierellään on tyhjä, joskin yhä lämmin. Siihen lämpöön voisi olla ihanaa jäädä, mutta Haru sysää peiton päältään ja nousee ylös mennäkseen kylpyhuoneeseen.

”Huomenta, Haru-chan.”

Makoton hunajainen ääni ja lempeä hymy tervehtivät Harua olohuoneessa. Olisi typerää väittää, että niillä olisi jotain taianomaisia parantavia voimia, mutta kuitenkin, ne kohdatessaan Haru tuntee olonsa hieman paremmaksi.

Hän vastaa hymyyn.

”Huomenta, Makoto.”

[Verinen Paronitar]

Tää onkin jo tovin odottanut mulla lukemista, oli oikein söpöistä. Näille uunoille kyllä sopii niin kovin hyvin se, ettei kirjoittajakaan oikein tiedä onko tää nyt romanssia vai ei 😅

Siis Makoto on kyllä niin suloinen tapaus ja nimenomaan hunajaääninen, että kyllä takuulla sillä on jotain parantavia vaikutuksia! Ehkä ihan pieniä vaan, mutta silti jotain. Ja voi pikku-Harua, kun ystävän sanat niin lämmittää ja hymyilyttää vielä pitkään jälkeenpäin, mutta ei siitä tietenkään ole osannut sanoa tai edes kunnolla reagoida silloin tapahtumahetkellä.

Tämä oli mukava pieni iltapalateksti (vaikka huomenien toivotukseen loppuikin!), kiitos tästä.

[Larjus]

Kiva kun jättelit kommenttia Verinen Paronitar, ja mukava kuulla että tykkäsit! ^^ Näistä kahdesta ei kovin helpolla saakaan mitään muuta kuin söpöistä.

Näille uunoille kyllä sopii niin kovin hyvin se, ettei kirjoittajakaan oikein tiedä onko tää nyt romanssia vai ei 😅

Jep Rakastan MakoHarua sekä romanssilla että ilman, ja ei sitä aina osaa päättää, että kumpaa sitä kirjoittais Siksi on kiva kirjoittaa niinkin, että jättää hahmojen suhteen ainakin osittain "auki". Ei välttämättä hahmot itsekään osaa sanoa sen tarkemmin

Siis Makoto on kyllä niin suloinen tapaus ja nimenomaan hunajaääninen, että kyllä takuulla sillä on jotain parantavia vaikutuksia!

Ehdottomasti! Se ääni on niin ihana, niin täynnä lempeyttä... Makoton hymylläkin on pakko olla jotain parantavia vaikutuksia, se on kans niin suloinen ja pehmeä aina.

Ja voi pikku-Harua, kun ystävän sanat niin lämmittää ja hymyilyttää vielä pitkään jälkeenpäin, mutta ei siitä tietenkään ole osannut sanoa tai edes kunnolla reagoida silloin tapahtumahetkellä.

No ei tietenkään, onhan kuitenkin Haru kyseessä 😅 Mut Harun sanomana se "totta kai uimme yhdessä" kertoo paljon ja vastaa kaikkeen, ja aivan varmasti Makoto siihen ladotut tunteet ymmärtää, vaikka Haru haluaisi osata sanoa asiat myös suoraan. Mutta ehkä jonain päivänä... (ehkä sitä vois itsekin kirjoittaa jotain aiheeseen liittyen 🤔)

Kiitokset kommentista! Kiva että toimi iltapalanakin ♥

[zilah]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa. 

Tämä oli kertakaikkiaan ihastuttava kokoelma pikku tapahtumia, jotka sinänsä olivat arkisia, mutta suloisuudessaan toivat hymyn lukijankin huulille ja lämpimän tunteen sydämeen. Vaikka fandom ja henkilöt ovat vieraita, niin yllättävän hyvin heidän elämäänsä pääsi käsiksi tällainen asiaa tuntematonkin.

Tuo ensimmäinen etenkin oli niin kaunis, että tuli hymyn ohella ihan tippa linssiin. Makoton rehellinen haavoittuvuus, kun hän kertoo rakastavansa Harua, iski kyllä niin suoraan tämän siirapinrakastajan sydämeen.

Toinen tarina taasen, ihanan arkinen ja kuitenkin suloinen tunnelmapalanen, joka saa toivomaan että Haru olisi hymyilemisen lisäksi rohjennut pyyhkäistä tuon taikinaläntin pois Makoton kasvoilta.

Kolmas tarina taas, vaikka se alkoikin hiukan ikävästi kun Haru voi pahoin, niin loppu sulatti sydämen ihan täysin. Tottakai se oman rakkaan pelkkä ääni saa voimaan paremmin. Ja aivan vain hetken ajan niihin taikavoimiin voi uskoa. Mitä muutakaan tosirakkaus on, ellei taikaa? <3

Pakko sanoa vielä sekin, että on harvinainen taito mahduttaa pieneen sanamäärään näin paljon. Kiitos näistä ihanista tarinoista! <3 Tästä on hyvä jatkaa iltaa kohti.


zilah

[Larjus]

Mukava kuulla, että pääsit näihin pätkiin hyvin mukaan, zilah! Se voi olla varsinkin näin lyhyissä teksteissä aina haasteena, vaikka sisältö sinällään ei mitään ihmeellistä olekaan ja aihe on aika universaali.

Tuo ensimmäinen etenkin oli niin kaunis, että tuli hymyn ohella ihan tippa linssiin. Makoton rehellinen haavoittuvuus, kun hän kertoo rakastavansa Harua, iski kyllä niin suoraan tämän siirapinrakastajan sydämeen.

Kuten A/N:ssä jotain hölötinkin, tuo eka pohjautuu vuorosanoja myöten suoraan High Speed! -elokuvan yhteen kohtaukseen, joka kokonaisuudessaan on mun ehdottomia lempipätkiä ihan kaikesta mikä vain ikinä kuuluukaan Free!hin. Se on niin kaunis ja herkkä ja sitä kattoessa tulee mullekin aina tippa linssiin, et ihanaa kun oon saanut sitä tunnelmaa vieritettyä itse tekstiinkin ♥

Kyl tää vaa pelkällä animoinnillakin oli niin kaunis ja herkkä kohtaus ♥:

Spoiler:  • näytä

En ikinä pääse yli noista Harun silmistä 🥺🥺♥♥ Niistä kyllä näkee ilman sanojakin, mikä vaikutus Makoton sanoilla (ja hymyllä) on ♥

Alkujaan kahden muunkin pätkän piti pohjautua sarjan eri kohtauksiin, joissa Makoto on syystä tai toisesta Harun hymyn aiheuttaja, mutta ne eivät yrityksistä huolimatta muotoutuneet miksikään järkeväksi, niin korvasin ne kahdella kokonaan omalla, jotka kyllä ovat ammentaneet inspiraatiota sarjan tapahtumista (tai no, toka oikeestaan yhdestä Drama CD -tarinasta).

Mitä muutakaan tosirakkaus on, ellei taikaa? <3

No mitäpä muutakaan, tosiaan? ♥

Iso kiitos kommentista, ihanaa että tykkäsit ♥

[Fairy tale]

Istuin eilen iltaa ja tutustuin muutaman jakson verran tähän minulle uuteen fandomiin. Taisin tulla katsoneeksi yläasteaikojen jakson ja Tokioaikojen ekan jakson ja sitten sellaisia hauskoja lyhyitä pätkiä hahmoista. Ja kas kun Harun hahmo tuli jo tutuski, sillä tunnistin tässä jo tuttuja asioita. Tuo ettei Haru naura, eikä hymyile. Ja se, että hän tekee usein ruokaa.

Elämänmakuisia pätkiä, ihanaa pientä ja arkista johon mahtuu paljon tunnetta.
Makoto on niiiin rakastunut tuossa ensimmäisessä pätkässä. Se sopiikin hänen hahmolleen. Ja kuka nyt ei hänestä voisi pitää. 

[Larjus]

Kiitos kommentista Fairy tale. Mukavaa, että olet tutustunut nyt vähän tähänkin fandomiin :3 Haru on tosiaan semmoinen hahmo, että tietyt piirteet siitä huomaa kyllä nopeesti. Tonnin seteli -naamainen ruoanlaittaja on kyllä aika hyvä tiivistys (jos ei oteta uintia huomioon)

Makoto on niiiin rakastunut tuossa ensimmäisessä pätkässä.

Niin on ♥ Ne kyllä rakastaa molemmat toisiaan ihan mielettömästi, vaikka vain Makoto sanoi sen ääneen. Makoto nyt tosin on paljon avoimempi, semmonen iso nallekarhu joka säteilee lempeyttä ja rakkautta ympärilleen. Ei hänestä tosiaan voi olla pitämättä :3

[Meldis]

Siitä on ikuisuus, kun olen katsonut Free!tä, mutta eipä tässä hirveästi tarvinnut muistaa, että pääsi kärryille. ^^ Muistan itse tykänneeni Makotosta ja Harusta ystävinä, shippaukseni suuntautui vähän muualle, mutta tätä oli tosi kiva lukea sekä kavereina, että parituksena. Tässä oli ihana kutkuttava tunnelma, kuin mentäisiin kavereista johonkin syvempään ja sitten taas takaisin. Sellainen odottava olo oli koko ajan ja heti ensimmäinen asetti fiiliksen.

Myöhemmin kotona hän makaa vuoteellaan posket hehkuen ja hymyilee, hymyilee niin että ihan sattuu.

Ihana mielikuva, vaikka toisaalta harmi, ettei Haru kyennyt edes kunnolla hymyilemään vastaukseksi Makoton sanoihin. Mutta oli ihan sairaan söpöä, että hän vielä pitkään hetken jälkeen ajattelee sitä, eikä voi olla reagoimatta näin, hymyilemällä niin, että sattuu. Täydellinen kuvaus myös, tiedän niin, miltä se tuntuu, kun ei voi vain lakata hymyilemästä, vaikka miten poskiin sattuu. ^^

Hellyyttävää, miten Makoto myös aiheuttaa näitä tunteita Harussa ihan tietämättään, vaikka aina ajattelin, että Makoto oli se tunnekypsempi näistä kahdesta ja osaisi lukea ystäväänsä. Mutta toisaalta hauskaa, että vain hänen läsnäolollaan ja tällaisilla pienillä, ehkä omasta mielestään merkityksettömillä hetkillä, on noin suuri vaikutus Haruun. <3

”Huomenta, Haru-chan.”

Makoton hunajainen ääni ja lempeä hymy tervehtivät Harua olohuoneessa.

Äää, itsekin ihan sulin tälle toivotukselle ja rakastan, miten pari sanaa saivat Harun unohtamaan pahan unensa, vaikka se oli hetki sitten fyysisesti oksettanut. Söpöä myös, että ollessaan yötä Makoton luona, he nukkuvat samassa sängyssä, ehkä tilaa ei ollut muutoin, mutta aion uskoa, että Makoto ei suostunut muuhun järjestelyyn ja Haru ei ruvennut vänkäämään vastaan, kun halusi sitä itsekin. Oi että miten söpöjä nämä raapaleet olivatkaan ja tekee nyt mieli katsoa koko sarja uudelleen ja en ole mielestäni elokuvia katsonut lainkaan, joten se nyt ainakin pitää korjata. Kiitos tästä tosi paljon, oli ihanaa palata näihin hahmoihin ja fandomiin pitkän ajan jälkeen. ^^

[Larjus]

Meldis: Joo, eipä näiden ymmärtämiseen tarvitse muistaa sarjan tapahtumia (ja uskoisin että näissä pysyy kärryllä vaikkei fandomia muutenkaan tietäis). Itse olen aina tykännyt tosi paljon MakoHarusta, sekä romanttisena parina että ihan vain ystävinä, heidän tiivis canonsuhteensa mahdollistaa vaikka mitä!

Ottaen huomioon, miten vähän ja harvoin Haru canonissa hymyilee, mä ymmärrän hyvin, miksei hän hymyillyt silloinkaan, kun Makoto sanoo rakastavansa häntä siinä missä uimistakin. On paljon harumaisempaa kääntää katseensa sivuun ja mutista oma vastauksensa (ja niinhän hän leffassa tekeekin) :3 Tykkään kuitenkin siitä ajatuksesta, että hän hymyilee sitten jälkikäteen ja ajattelee tilannetta pitkään. Se on minustakin tosi söpöä! ♥

Eipä Makotokaan ihan kaikkea tajua, vaikka hän kyllä ehdottomasti on tunnekypsempi Haruun verrattuna. Haru tosin on aina niin vähäeleinen ettei Makotokaan jokaista hänen ajatustaan osaa lukea. Veikkaan ettei tälle tulisi mieleenkään, että esim. saisi Harun hymyilemään (ja piilottelemaan sitä) ihan vain sen takia, että on onnistunut sotkemaan nenänpäänsä taikinalla Ja siksi onkin tilanteessa vähän ihmeissään.   

Söpöä myös, että ollessaan yötä Makoton luona, he nukkuvat samassa sängyssä, ehkä tilaa ei ollut muutoin, mutta aion uskoa, että Makoto ei suostunut muuhun järjestelyyn ja Haru ei ruvennut vänkäämään vastaan, kun halusi sitä itsekin.

Totta kai he nukkuvat samassa sängyssä Se varmasti tulee molemmilta ihan luonnostaan, ovat varmasti nukkuneet pienestä pitäen samassa sängyssä yökyläilyjen ym. aikana. Harulla ei tosiaan ole missään nimessä syytä vängätä vastaan, eikä Makoton tarvitse yrittääkään suostutella häntä - yhdessä nukkuminen on itsestäänselvyys

Kiitokset ihanasta kommentistasi! Kannattaa ehdottomasti katsoa Free! uudelleen ja leffat myös (jos et ole niin jo tehnyt). Toki osa leffoista on vain recappia parilla ekstrakohtauksella, että niitä ei periaatteessa "tarvitse", mutta esim. High Speed! on kyllä katsomisen arvoinen! (Kunhan vain löytää version, jossa tota Makoton rakkaudentunnustusta ei ole tekstityksissä pilattu korvaamalla "Haru-chania" sanalla "bro" - koska sellainenkin käännös on olemassa, on vissiin Funin viralliset tekstitykset, ja niitä mä ainakaan en pysty katsomaan 🙈 koko kohtaus kärsii.)