Ficin nimi: Pyrstö, jalat, luoto ja viidakko
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: mermaid!AU
Paritus: Steve/Tony, Thor/Loki
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
A/N: Hyvää loppukesää
Angelina! Toivoit
Juhannustaiassasi mermaid!AU:ta, Stonya, Thorkia ja merimaisemia. Toivottavasti tykkäät tästä pienestä teoksestani
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Loki tuijotti sinistä taivasta ja antoi pyrstönsä pärskytellä vettä tahdottomasti. Luoto oli juuri sopivankokoinen hänelle ja Tonylle, joka innokkaasti tarkkaili läheistä palmusaarta. Mitä tämä odotti näkevänsä asumattomalla rannalla, jossa kävi silloin tällöin tutkimusveneellä pulleita miehiä ja rasvatukkaisia nuorukaisia, sitä hän ei käsittänyt. Tony oli hänen kolmas serkkunsa tai jotakin sellaista ja heidän oletettiin tulevan toimeen keskenään erityisen hyvin… no, koska he kumpikin pitivät pojista. Ikävä kyllä se oli lähes ainoa asia, joka heitä yhdisti ja sitä paitsi Tony tykkäsi tytöistäkin, kun sille päälle sattui. Pääosin he nälvivät toisiaan mitä kekseliäimmillä herjoilla. Voitti se toki yksinäisyyden, jota Loki aika ajoin tunsi muun merenväen vältellessä häntä. Olikin pitänyt mennä syntymään merennoidan lapseksi.
”Oletko hereillä, leväletti?” Tony suhahti tökäten häntä kipeästi olkaan.
Loki tuhahti ja läpsäisi vettä tämän päälle. ”Nyt ainakin olen, simpukka-aivo. Mitä asiaa?”
Tony osoitti saarta ja toden totta rantaan oli ilmestynyt siisti pikkualus, josta oli juuri nousemassa maihin kaksi ihmistä. ”Hän toi kaverinsakin!” tämä höpötti täynnä tarmoa.
Loki päätti olla ilonpilaaja. ”Mitä väliä?”
Tony hymyili hänelle pahojaan tekevän lapsen hymyä. ”Sitä väliä, ettei sinun tarvitse ruikutta yksinäsi, kun minä karkaan tuon laihemman kanssa kasvillisuuden siimekseen.”
Vai sellaista turjanvonkale oli suunnitellut raahatessaan Lokin tänne. ”Ajattelitkos hurmata kultapojusi hoippumalla ympäriinsä kiiltävällä pyrstölläsi?”
Nyt oli Lokin vuoro saada merivesikaste. ”Sinä tietysti taiot meille jalat”, Tony kuittasi itsevarmasti.
Loki irvisti rumasti. Tony tiesi kyllä kaikki säännöt ja vaati silti häneltä tällaista. ”Minä joudun loppuelämäkseni kotiarestiin, jos teen edes sinulle jalat, itsestäni puhumattakaan. Ja siitä tulee kaksinkertainen, kun selviää, että syynä oli vain halusi päästä heiluttelemaan puskaa jonkun ihmisenpuolikkaan kanssa!”
Tonyn silmiin häivähti loukkaantuneisuutta, jota Loki ei ollut niissä koskaan aiemmin nähnyt. ”Hänen nimensä on Steve. Enkä minä ole hänen perässään vain sen takia.”
Loki nielaisi, sekoitti vettä pyrstöllään ja huokaisi pari kertaa oikein syvään. Ei Tony voinut niin tyhmä olla. ”Et kai sinä vain ole ihastunut tähän Steveen?”
Tony tihrusti kohti rantaa ja vastasi heilutukseen, jonka siellä olijat lähettivät heidät huomattuaan. ”Entä jos olenkin?” hän kysyi uhmakkaasti.
Loki ei ehtinyt vastata, kun Tony jo karkasi kipakasti uimaan matalampiin vesiin. Hän lähti perään, vaikka siitä seuraisi vain lokinpaskaa niskaan. Toinen nuorukaisista tuli heitä vastaan niin, että vesi ulottui rintaa myöten.
”Hei Tony”, tämä tervehti ujosti hymyillen. ”Esitteletkö ystäväsi minulle?”
Kohteliasta, mutta Lokilta ei suinkaan ollut jäänyt huomaamatta miten hellän hipaisun Tonyn käsivarsi oli saanut heti ensi alkuun.
”Tämä merimörökölli on Loki”, Tony esitteli virnuillen koko naamallaan. ”Ja tämä on Steve, meribiologian opiskelija Santa Barbaran yliopistosta. Ja rannalla meitä odottaa…”
”Thor. Hän pelaa jalkapalloa”, Steve täydensi hieman ontuvasti. Hänen kasvonsa loistivat nyt punastuksesta ja Loki joutui heittämään pois toivonsa siitä, että ihastuksen tunteet olisivat yksipuolisia.
Tony otti miehen käden omaansa. ”Kuule”, hän sanoi dramaattisesti. ”Meillä on sellainen ongelma, että Loki ei halua tehdä meille jalkoja, koska joutuu siitä muka arestiin!”
Loki pyöräytti silmiään.
Steven ilme valahti hieman alaspäin. ”En min… siis me emme halua aiheuttaa teille vaikeuksia. Voimmehan me olla täälläkin, meri on lämmin kelluskella tähän aikaan vuodesta.”
Lokin oli myönnettävä, vaikkei Steve ollutkaan hänen tyyppiään, että nuorukainen oli kaikin puolin suloinen. Ja hänen sydämensä, ikävä kyllä, oli heikko. ”No, selvä sitten. Minä teen Tonylle jalat, sen kolmannenkin, jota varmaan tarvitsette. Mutta palloileva ystäväsi saa kauhoa luokseni noille kiville”, hän räyskähti osoittaen läheistä louhikkoa. ”Osaa kai hän uida?”
Steve oli tummanpunainen ja Tonykin katsoi häntä
tästä kuulet vielä -ilmeellä. Tuleva meribiologi onnistui kuitenkin nyökkäämään. Loki lausui loitsun ja samalla hetkellä Tonyn linjakas pyrstö alkoi muuntua ja jakaantua kahdeksi jalaksi. Hän ei piruuttainkaan tehnyt Tonylle housuja. Eikö serkku aikonut kuitenkin heittää ne pois? Tony näytti joka tapauksessa varsin tyytyväiseltä taian valmistuttua ja Loki kuuli Steven kuiskaavan tälle, että tämä saisi pyyhkeen lainaksi. Hän jätti pariskunnan omiin liemiinsä ja selviämään omine nokkineen rantaan.
Itse hän kroolasi ja sukelteli pikku luodolle. Hän heittäytyi selälleen, pyrstö vedessä, nauttiakseen auringon hellivistä säteistä. Kului jonkin aikaa ja Loki tunsi meren väreilystä, että joku ui kiville ja kiskoi itsensä hänen viereensä istumaan.
”Kyyhkyläiset sanoivat, että sinä olet Loki”, kuului möreähkö ääni.
Loki ei voinut estää pientä virneenpoikasta kohoamasta huulilleen. Thorkin taisi olla hieman hapan ystävälleen. Hän raotti toista silmäänsä hitusen nähdäkseen, millaisen toverin oli saanut. Hän erotti pelkkää pisaroista kosteaa tiukkaa lihasta.
”Kusessa minä olen. Sinä kuulemma pelaat jalkapalloa?” Hän oli avannut silmänsä kokonaan.
Thor kohautti leveitä harteitaan. ”Sitä pääasiassa. Opiskelen myös. Tapasimme Steven kanssa koulun kerhossa.”
Merituulen pentu kutitteli heidän ihojaan. Loki alkoi mieltyä seuralaiseensa. Ainakaan tämä ei hölöttänyt liikoja.
”Jännää. Luulisi, että ette harrasta samoja asioita.”
Thor asettui makaamaan hänen viereensä pitäen kuitenkin kohteliaan välimatkan. ”Oikeastaan siinä on kyse vertaistuesta. Saa tavata koulun muita LGBTQ-opiskelijoita.”
”Siis ketä?” Loki ei ollut koskaan aiemmin kuullut moista kirjainhirviötä.
Thor loi häneen pehmeän katseen. ”Tiedäthän, niitä, jotka eivät tykkää vain vastakkaisesta sukupuolesta.”
Loki ei ihan tiennyt, mutta kykeni arvaamaan. ”Eli sellaisia kuin sinä ja minä, Tony ja Steve?”
Thor hymyili hänelle ja puhuri liikutteli tämän pitkiä hiussuortuvia. ”Jep.”
Vaikka Lokin mielestä merenväki oli paras kaikessa, niin tässä asiassa ihmiset sentään olivat himpun verran edellä. Väki lisääntyi huonosti, joten jokaisen odotettiin kantavan kortensa kekoon yrittämällä saattaa maailmaan pikkupyrstöläisiä. Ja se onnistui vain miehiltä ja naisilta. Muita suhteita
siedettiin niin pitkään kuin ne eivät uhanneet tulevia avioliittoja.
”Sinä olet ihan kotiloonmenevä tyyppi”, hän totesi kumppanilleen.
”Niin sinäkin”, Thor naurahti. ”Mitä luulet joko he ovat ehtineet ottaa yhden kierroksen?”
Loki muikisti suutaan kääntyen Thoriin päin. ”Tonyn tuntien, kyllä.”
Thor siristeli kohti taivaalla lipuvia poutapilviä. ”En uskonut, kun Steve kertoi, että tapaisimme merenneitoja. Onhan tietysti tieteellisesti todistettu, että teitä on olemassa, mutta…”
Loki pärskäytti reilun ryöpyn suolaista vettä tämän päälle. ”Vai olemme me ihan tieteellisiä faktoja. Tiedoksi vaan, että merenväki on korrektimpi ilmaus. Meitä kun on myös miehiä.”
Thor puisteli itseään ja lennätti kosteushelmiä ympäriinsä. ”Anteeksi kovasti. En tarkoittanut pahalla, vaikka minua henkilökohtaisesti voisi kiinnostaa tutkia vähän lähemmin.”
Loki kuuli äänessä vihjauksen. ”En aio antaa samaa kuin Tony, tehdään se nyt selväksi”, hän pyhähti hieman tylysti.
Thor loi häneen suloisen katseen. ”Äh, en minä sitäkään… jos saan ottaa sinua kädestä kiinni?” Mies oli kääntynyt selälleen ja ojentanut suuren kouransa.
Loki ojensi omat sirot sormensa vastaan ja tämä tarttui niihin.
”Onpa ihosi pehmeä”, Thor sanoi hetken kuluttua uneksuvasti.
Loki tunsi jostain syystä olevansa sanaton, mutta puristi toisen kämmentä vastaukseksi. He makasivat hyvän aikaa katsellen ylhäällä kiiluvaa sineä ja kosketellen välillä toistensa käsien muotoja ja kaaria.
”He sanoivat, ettet tehnyt itsellesi jalkoja, koska joutuisit pulaan?”
Perässä killuva kysymysmerkki sai Lokin heräämään mietteistään. Thor tuijotti edelleen ylös.
”Hah, äiti ja yhteisömme johtaja ovat taatusti minulle vihaisia. Joudun varmaan lukkojen taakse omaan huoneeseeni. Jalkojen taikominen huvin vuoksi on kiellettyä. Sitä paitsi minä olen vasta merennoitaoppilas enkä saisi edes yrittää jalkataikaa, vaikka se olisi tarpeellistakin ja vaikka osaankin sen.”
Thorin sormet kiertyivät tiiviimmin hänen omiensa ympärille. ”Toivottavasti et joudu maksamaa Tonyn ajatuksesta. Tai siitä, että me…” Tämä löyhensi äkkiä otettaan sanojen vakuudeksi.
Lokista oli lämmittävää, että joku oli noin huolissaan hänestä, vaikka he eivät edes tunteneet kunnolla. ”Ihmisiin ei saisi sekaantua… mutta, äh, kaikilla on omat seikkailunsa”, hän kuiskasi virnistäen.
Thor hymyili hänelle takaisin. He viettivät hauskan iltapäivän jutellen niitä näitä ja katsellen nyt rannan suuntaan, josta joitakin tunteja myöhemmin äkkäsivät Tonyn ja Steven.
”Minun pitää kai mennä”, Thor sanoi selvästi harmissaan, kun Tony lähti uimaan kiveä kohti. Toiset miehet olivat ilmeisesti hyvästelleet piilossa, sillä he vaihtoivat rannalla vain nopean suudelman. ”Nähdäänkö vielä joskus? Jos se ei aiheuta liikaa vahinkoa sinulle?”
Loki hipaisi tämän poskea nopeasti nenällään. ”Tule uudestaan käymään saarella. Silloin on ihan mahdollista, että näet minut”, hän livautti. Thor liukui veteen.
Kohta Loki sai seurakseen Tonyn. ”Taisi sinullakin olla mukava päivä”, tämä virkkoi maireasti.
Loki mulkaisi Tonya murhaavasti. ”Ei sanaakaan siitä, onko selvä? Tai muuten saat minun puolestani pysytellä loppuelämäsi jalallisena.” Kumma kyllä Tony uskoi häntä eikä puhunut mitään heidän sukeltaessa jälleen pyrstöllisinä aaltoihin kotia kohti.
