Lucius Malfoyn ikävä uusivuosi | S | Harry/Draco & Lucius/Narcissa

[Angelina]

Title: Lucius Malfoyn ikävä uusivuosi
Author: Angelina
Rating: S
Genre: humor, fluff
Warnings: mpreg (maininta), OOC-hahmot
Paring: Harry/Draco & Lucius/Narcissa

A/N: Hyvää uutta vuotta Melodielle ♥ Tonttuilutoiveessa annettiin melkoisen vapaat kädet, joten toivottavasti tämä kelpaa Olen hieman ruosteessa Potterin suhteen ja se varmasti kyllä näkyy, pahoittelut siitä.

Haasteet: Tonttuiluhaaste 2022

LUCIUS MALFOYN IKÄVÄ UUSIVUOSI

“Ja minun pitäisi vielä kestitä sitä viheliäistä -”

“Kyllä, rakkaani.”

“Sinä tiedät, etten pidä tästä.”

“Ja sinä tiedät, ettei sillä ole merkitystä. Kyseessä on sinun ainoa poikasi.”

“En minä hänestä puhukaan, vaan siitä kirotusta -”

“He varmasti ovat jo ovella, joten voisitko, rakkaani?”

Lucius Malfoy nousee ylös ja kävelee jupisten valtavan sukukartanonsa eteishalliin. Hän vetää muutaman kerran syvään henkeä, ennen kuin avaa raskaat tammiovet joiden takaa paljastuu kaksi nuorta miestä.

“Iltaa, Draco”, hän sanoo pojalleen, ennen kuin kääntää katseensa tämän kumppaniin. “Ja… Potter.”

“Iltaa, isä.”

“Malfoy.”

Lucius tuntee, miten hänen silmäkulmansa alkaa nykiä.

“Se on herra Malfoy, senkin -”

“Draco!” Narcissa Malfoy huudahtaa miehensä takaa. “Sinähän suorastaan hehkut! Ja Harry, onpa mukava että pääsitte molemmat tulemaan. Eikö niin, Lucius?”

“Kerrassaan hurmaavaa”, Lucius murahtaa yhteenpuristettujen hampaidensa välistä.

Kun Narcissa saa heidän vieraansa tervehdittyä, Lucius johdattaa heidät kartanon juhlasaliin. Viimeinen asia, jonka hän haluaa tehdä, on isännöidä uuden vuoden illallista Pyhälle Potterille, mutta koska Draco on valinnut arpinaaman kumppanikseen - vain Merlin tietää miksi - on Luciuksen tyydyttävä osaansa.

“No, te kaksi”, Narcissa aloittaa kun alkupalat on tarjoiltu, “joko te olette päättäneet milloin menette naimisiin?”

Potter vetää kaviaaria väärään kurkkuun ja hetken Lucius toivoo, että tämä tukehtuu. Valitettavasti hän saa kuitenkin yskittyä annoksensa takaisin lautaselle ja rykii kurkkuaan kasvot punaisina. Draco katsoo häntä niin hellän huolehtivainen katse silmissään, että Luciuksella on vaikeuksia pitää oma annoksensa sisällä.

“Emme vielä”, Draco vastaa Potterin puolesta. “Harry ei ole vielä kosinut.”

Eipä tietenkään, Luciuksen tekee mieli sanoa. Ei ole kirotusta Potterista siihenkään.

“Minä, tuota…”, Potter takeltelee. “Enhän minä ole edes kysynyt isältäsi lupaa.”

Kaikki kääntävät katseensa Luciukseen, joka toivoo että maa nielaisisi hänet. Toisaalta, jos Potter haluaa ottaa asian hänen kanssaan puheeksi, hänhän voisi ehdottomasti kieltää koko liiton. Ei, et todellakaan ole tarpeeksi hyvä minun pojalleni. Ei, en todellakaan halua sinua pysyväksi osaksi perhettäni. Ei, ei ja vielä kerran ei.

Mutta Narcissa ei pitäisi siitä. Eikä Draco. Luultavasti karkaisivat Potterin kanssa vihille salaa. Toisaalta, jos hän vain antaisi luvan nyt heti, niin ehkä koko kiusallista keskustelua ei tarvitsisi koskaan käydä. Eihän Luciuksen olisi pakko osallistua häihin. Eihän?

“Kaikelle on aikansa ja paikkansa”, Narcissa lopulta sanoo, rikkoen kiusallisen hiljaisuuden. “Sitäpaitsi, teille taitaa olla tulossa muitakin kiireitä.”

On Dracon vuoro punastua hiusjuuriaan myöten. He katsovat Narcissan kanssa hetken toisiaan ja Lucius on varma, että hänelle on jätetty jotain kertomatta. Pienen lohdun hän saa siitä, että Potter näyttää aivan yhtä yllättyneeltä.

Joskin typerys näyttää aina siltä, ettei ymmärrä mitä on meneillään.

Illallisen jälkeen he siirtyvät yhdessä läheiselle aukealle seuraamaan ilotulitusta. Draco ja Potter päättävät - Merlinin kiitos - seisoa hieman etäämmällä, jotta Lucius voi nauttia esityksestä rauhassa yhdessä vaimonsa kanssa.

“Ensi vuodesta tulee taatusti erilainen”, Narcissa myhäilee ja asettuu paremmin miehensä kainaloon.

“Niinkö”, Lucius mutisee. Hänellä on aivan liian kiire arvostella mielessään tämänvuotisia sähikäisiä - viime vuonna ne olivat taatusti laadukkaampia.

“Minä luulen, että Draco on juuri kertomassa Harrylle ilouutisen.”

“Minkä? Eivät he ainakaan naimisiin mene, juurihan se todettiin etten minä en ole antanut -”

“He saavat lapsen, Lucius. Sinusta tulee isoisä!”

Järkyttynyt ilme Luciuksen kasvoilta ei katoa siinäkään kohtaa, kun Draco ja Potter liittyvät takaisin heidän seuraansa, molemmat onnellisesti hymyillen ja ihanaa uutta vuotta toivottaen.

[carrowfan]

Lucius on loistava, puoliverinen velhopenikka naimassa hänen Draconsa, ei kuunaan päivänä. Ja sitten vielä nuo lapsiuutiset, hahaa, Luciuksen päivä on pilalla.

[Melodie]

Voi miten ihana! <3 Kiitos!

Luciuksen kärsimys oli hykerryttävää luettavaa! Mainiota että Narcissa kuitenkin laittoi tämän ruotuun! Mutta miksi Harry ei ole kosinut?! Kai hänen nyt täytyy viedä raskaanaoleva puolisonsa vihille…

Jatko-osaa odotellen!

[Ygritte]

Heheee, en ehkä kestä:'D Voi Luciuksen kärsimyksen määrää, kun Draco on valinnut Harryn. Eikä Harry näytä osaavan tehdä mitään oikein Luciuksen silmissä. Ei pysyä poissa eikä sitten edes kosia, jos kerran yrittää pyrkiä sukuun

“Emme vielä”, Draco vastaa Potterin puolesta. “Harry ei ole vielä kosinut.”

Eipä tietenkään, Luciuksen tekee mieli sanoa. Ei ole kirotusta Potterista siihenkään.

Loppu oli ihana. Noin hyvistä uutisista on varmasti hyvä aloittaa uusi vuosi.

[Altais]

Olipas tämä hellyttävä, kun jotenkin pystyin samalla eläytymään tuohon Luciuksen mielipahaan poikansa kyseenalaisista valinnoista, mutta samalla ajattelin, että olihan tuo rakastunut nuoripari nyt mitä suloisin, ja vielä vauvakin tulossa ja kaikkea. Narcissa oli upea tasapainottavana voimana Luciuksen ja rakastavaisten välillä, ja ihan loistavaa, että hänellä oli näemmä silmää poikansa suhteen niin paljon, että huomasi sellaistakin, mikä varmaan oli ihan uusi juttu, kun ei kerran edes tulevan lapsen (toinen) isä ollut vielä uutista kuullut. Oli Lucius raukalla tosiaan elämänsä uusivuosi eikä missään kovin hyvässä mielessä, ja noinkohan vaan hän vielä illan mittaan joutui lupaamaan poikansa arpinaamalle vihityksi puolisoksi, kun nyt kerran oli perheenlisäystäkin tulossa. 

Olisi kyllä ihan mahtavaa lukea tämän (enemmän tai vähemmän) onnellisen uuden Malfoy-Potterin sukuhaaran elämästä vielä lisääkin, jos siitä vielä joskus innostuisit kirjoittelemaan.

[hiddenben]

Olipa huippua saada aloittaa uusi vuosi lukemalla tämä ficci! Ensinnäkin hauskaa, että ficci on Luciuksen näkökulmasta, mutta sen lisäksi tässä alkaa näkyä sellaisia vanhenemisen tai heltymisen merkkejä, kun Luciuksen sisäisessä monologissa ollaan ensin varsin ehdottomia, sitten vähän pehmeämpiä ja lopulta aihe saakin jo väistyä vuoden sähikäisten arvostelun tieltä

Minusta tässä ei näkynyt lainkaan, että olet ruosteessa. Tässähän oli kaikki olennaiset elementit läsnä! Narcissan ja Luciuksen hyvin tarpeellinen tasapaino, Harryn ja Dracon pitkälle edennyt suhde ja Luciuksen selkärangasta tuleva halveksunta Harrya kohtaan toimivat kaikki erinomaisesti. Sen lisäksi oli kivaa päästä lukemaan tällainen anoppi-ficci, sillä sellaisia on tullut vastaan harvemmin, missä päästäisiin anoppivanhempien ajatuksiin. Enpä kyllä yllättynyt, että Luciuksen mielestä löytyi juuri tällaisia asioita Tälle tuli virnisteltyä:

Potter vetää kaviaaria väärään kurkkuun ja hetken Lucius toivoo, että tämä tukehtuu. Valitettavasti hän saa kuitenkin yskittyä annoksensa takaisin lautaselle ja rykii kurkkuaan kasvot punaisina. Draco katsoo häntä niin hellän huolehtivainen katse silmissään, että Luciuksella on vaikeuksia pitää oma annoksensa sisällä.

Kiitos tästä! Tämä oli todella mainio

[Larjus]

Kyllä oli Luciuksella oikea koettelemusten uusivuosi, kun joutui kutsumaan Harryn vieraakseen. Ja kaiken lisäksi Harry on hänen poikansa mielitietty, niin tätä joutuu katselemaan varmasti tulevinakin juhlapyhinä Oli hauska lukea kaikkia Luciuksen ajatuksia Harryyn liittyen, ne oli jossain määrin niin lapsellisiakin, että ei voinut olla nauramatta! Onhan se tosi aikuista kutsua poikansa rakasta (edes ajatuksissaan) typerykseksi ja arpinaamaksi ja muutenkin olla sitä mieltä, ettei tästä ole mihinkään Hyvä että Narcissa oli tasoittamassa miehensä käytöstä ja ajatuksia ja oli selvästi vain iloinen poikansa puolesta :3

“He saavat lapsen, Lucius. Sinusta tulee isoisä!”

Tässähän onkin melkoinen yllätys Luciukselle! Toivottavasti toipuu järkytyksestä ja ottaa lopulta lapsenlapsen avosyliin vastaan. Onhan hänellä onneksi aikaa totutella asiaan (ja hyväksyä Harry perheeseen!).

Tää on sellainen fici, jonka tapahtumat vois olla hauska lukea myös jonkun toisen hahmon näkökulmasta ja verrata sitten, miten ne eroavat Luciuksen mietteistä Ihan niin kuin tälle lukisi mielellään jatkoakin (Luciuksen kokemat ikävyydet on selvästi niin viihdyttäviä ). Mutta kumpikaan ei ole tietenkää mikään vaatimus! Kunhan vain mietiskelen, mitä kaikkia mahdollisuuksia tämä asettelu tarjoaa. Kiitokset hauskasta tekstistä!

[Meldis]

Olipas tämä ihana uudenvuodenaloitus, kun silloin tämän luin. Siinä on jotain herttaista, että Lucius jöröilee poikansa kumppanivalinnasta ja Narcissa joutuu toimimaan vähän välienselvittelijänä. Heti alussa tuo Narcissan "kyllä rakkaani" kirkui sellaista vanha aviopariskunta energiaa, että pitää nyt vain sietää toisen päähänpistoja välillä. Kun Lucius halusi Harryn herroittelevan häntä, tuli ihan mieleen kunnon vanhanaikainen herrasmies, mitä Lucius tavallaan onkin. Oli niin hauskaa lukea, miten Lucius toivoi Harryn tukehtuvan ja sitten pihisi ettei Harry tietenkään saisi kosintaa aikaiseksi ja vielä pohti miten tyhmä Harry on (enkä ole eri mieltä Luciuksen kanssa tuosta viimeisestä!). Vähän joku suojeleva isä fiiliskin tässä oli, koska kyllä Lucius oli lopulta suostunut illalliseen, vaikka pitkin hampain ja sen sietäminen oli kamalaa. :3 Mutta ehkä "ilouutinen" oli sitten jo vähän liikaa, toivottavasti ei ihan sydäriä saa Lucius tuosta ylläristä.
Kiitos hirveästi hauskutuksesta ja hieman myöhässä, hyvää uutta vuotta! ^^

[Vendela]

Angie kirjoittamassa Potteria, JEEE!! Saisit muuten tehdä tätä useamminkin Eikä mistään näkynyt, että olisit muka ruosteessa, pyh pöh tuollaiset puheet!

Toistan varmaan kaiken mitä muut ovat jo sanoneet, mutta ei anneta sen hairitä. Mutta siis aaaah tuota Luciusta Eipä ole hänellä kovin helppo elämä kun on saanut Harryn vävykseen Nuo Luciuksen ajatukset olivat muutenkin juuri niin hahmoon sopivia kuin olla ja voi! Nauraa hihittelin läpi koko tekstin, oivallisesti olit onnistunut tavoittamaan huumorin mutta pysynut kuitenkin uskollisena hahmoille!

Niiiiiin, ehkä Lucce olisi päässyt helpommalla kun olisi vain tokaissut että "menkää vaan naimisiin" mutta nyt tilanne oli herkullisempi kun miettii, että Harry joutuu pyytämään Dracon kättä sen jälkeen kun on paukauttanut tämän paksuksi Ihan loistava juonenkäänne! Se keskustelu voi olla todella vaivaannuttava

Tuo raskaus oli ihana yllätys! Toki vähän harmittaa, että menin spoilmaamaan asian itselleni lukemalla liian tarkkaan alkutiedot Mutta ei se nyt oikeasti haitannut. Mietin vain, että jos en olisi tiennyt asiasta niin se olisi ollut vielä isompi awws-reaktio Mutta ihana yllätys se oli myös siksi, kun en olisi tätä mpregiä ehkä ihan ekana sinulta odottanut. Ihanaa kuitenkin, että kirjoitit sen tuonne ja vieläpä juuri näin päin, koska siis näinhän se pitääkin mennä että Draco on bottom

Kiitos tästä, tämä oli aivan loistava pieni ficlet mikä sai hymyn huulille ja lämmön sydämeen ♥ Olet sinä kyllä veleho kirjoittamaan Angie ♥

Suukko ja hali, V

[Angelina]

carrow: Hahha jep, Lucius-parka Ehkäpä lapsenlapsi kuitenkin sulattaa vielä sydämen... Kiitos kommentista <3

Melodie: Aww, ihana kuulla että tykkäsit! Harry nyt on välillä vähän pöhkö ja hidas, kyllä hän varmasti nyt vauvauutisten jälkeen saa aikaiseksi Kiitos kommentista ♥

Ygritte: Joo mä luulen että ihan sama mitä Harry tekee, niin Luciuksen mielestä pieleen menee :'D Mutta ehkä tosiaan lapsenlapsi vähän auttaa korjaamaan välejä? Toivoa ainakin sopii... Kiitos <3

Altais: Hih joo, mä ajattelin että Narcissa on tarkkasilmäinen ja huomaa Dracon salaisuuden heti Normaalisti niin viileä Narcissa oli hauska kirjoittaa tuollaiseksi lempeämmäksi tapaukseksi, joka yrittää Luciustakin vähän pehmitellä. Kiitos kommentista ♥

hiddenben: Hah, Potteria tulee niin harvoin kirjoitettua nykyään, että automaattisesti tuntuu että on ruosteessa! Tää nyt muutenkin oli vähän tällainen pölhöily, mutta ainakin kirjottaminen oli hauskaa - kiva siis, että lukeminenkin on viihdyttävää Kiitos <3

Larjus: Lucius on kunnon appiukko from hell :'DD Onneksi Harry on sen verran itsepäinen (ja rakastunut), ettei kuitenkaan anna Luciuksen törppöilyn haitata! Mä oon kyllä tosiaan ihan varma, että pikkuinen Potter-Malfoy kietoo isoisän pikkurillinsä ympäri välittömästi. Kiitos <3

Meldis: Musta on ihana ajatella Lucius ja Narcissa rakastavana avioparina, jotka tasapainottavat toisiaan - vaikka sitten näin, että Narcissa on järjen ääni ja mukava anoppi, kun taas Lucius jurottaa ja kiukuttelee Kiitos kommentista ♥

Venkku: Buahha, arvasin että täällä ollaan heti kinuamassa lisää No ei vaan, mutta tuntu kyllä taas vähän oudolta palata Potterien pariin. Pakko mun oli jatkaa vielä kidutusta ja miettiä, miten kiusallista se tosiaan tuleekaan oleen sitten, kun Harry joutuu kysymään Luciukselta Dracon kättä :'D Ja siis joo, meinasin ensin että mpreg olisi pysynyt yllärinä, mutta sitten taas se on ehkä sellanen juttu mikä on ihan kiva näkyä jo alkutiedoissa - onneksi ei kuitenkaan pilannut fiilistä kokonaan! Kiitos ja suukkoja <3

[Linne]

Hah, tämä oli loistava xD

Lucius parka, kun pitää katsella Harryn arpinaamaa, ja vielä omassa kodissaan. Toisaalta Harryn tuntien luulisin, että tunne on molemminpuolinen. Lucius oli tavallaan tässä ihanan huolehtiva, kun ajatteli, ettei Harry ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. Niinpä niin, eihän kukaan ole tarpeeksi hyvä pikku Dracolle ❤️ Haluaisin kyllä olla kärpäsenä katossa kun Harry lopulta pyytää Dracon kättä, mahtaa olla jäätävä kohtaus. Olen ehdottomasti lukemassa jos joskus intoudut sellaisen kirjoittamaan!

Narcissa olikin tässä sitten mukavan tasapainottava voima, tuli melkein Molly mieleen! Hän on selvästi pehmentynyt, tai ehkä hänestä vain tuntui, että pitää vähän pehmentää Luciuksen yrmyä ulosantia.

Lopussa Luciusta odottikin sitten ikävä yllätys! Ei ole Harry edes vienyt hänen poikaansa vihille ennen kuin alkavat lapsia tekemään, mutta kukapa tietää, ehkä lapsenlapsi sulattaa yrmyn isoisän. Kiitos tästä hauskasta palasesta!

[Angelina]

Linne: Apua, tästäkin ficistä on tosiaan jo vuosi aikaa, huhhu! Tosi kiva kuitenkin, että päädyit lukemaan ja kommentoimaan 🥰 Musta on hauska ajatella Lucius tollasena vähän hölmönä ja huolehtivaisena isänä (sekä Harry-vihaajana tietenkin) ja Narcissa sitten nimenomaan tasapainottavana järjen äänenä Oon myös aivan satavarma, että pieni Potter-Malfoy taatusti sulattaa isosisänsä sydämen ihan samantien <3 Kiitos kommentista!!

[Eveliina L]

Tämä on kyllä ihan paras. On pakko vähän sääliä Luciusta, kun se on muka niin ylväs ja määräävä, mutta tosiasiassa sen on vain alistuttava kohtaloonsa, että Draco on Potterin kanssa ja että hän ei voi sille mitään vaikka pitää Potteria viheliäisenä eikä ollenkaan poikansa arvoisena. Narcissa on tässä ihana kaikella tavalla, kun tietää juuri sen, mitä Lucius ei vaan suostu hyväksymään ainakaan ääneen, vaikka tosiasiassa joutuu. Lucius on hieman tossun alla. Loppu on parhautta, kun vielä tulee viimeinen pommi, että Draco ja Harry saa lapsen. Lucius lopulta varmaan hemmottelee sen pilalle, vaikkakin yrmeästi. 

[Angelina]

Eveliina L: Whaat, multa on menny tää kommentti ihan ohi, sori!! Lucius on välillä ihan loistava tälläsenä pölhönä, joka yrittää esittää kovempaa kuin todellisuudessa on. Lopulta se on kuitenkin Narcissa joka päättää ja tietenkin Lucius haluaa vain poikansa parasta (mitä perkeleen Potter ei tietenkään voi olla) :'3 Ja siis todellakin, lapsenlapsi tulee kietomaan Luciuksen pikkusormensa ympärille välittömästi, se on ihan varma Kiitos kommentista <3

[Vilna]

Moi! Minä en oikein osaa sanoa mitään muuta, mitä muut eivät ole jo sanoneet, joten sanon vain, että kiitos tämä oli ihana ja hauska piristi minun aamuani tänään. 🩷

[Angelina]

Vilna, ei sitä oikeestaan muuta tarvitse sanoakaan <3 Sun kommentti piristi mua valtavasti, joten kiitos siitä :'3

[Myötätuuli]

Moikka ja onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta!

Enpä ehtinyt pitkälle listaustasi lukea, kun tämä pomppasi esiin ja minun oli pakko tulla lukemaan Luciuksen ikävästä uudestavuodesta. Kerrassaan herkullinen otsikko sai kyllä heti tarttumaan tarinaan ja antoi myös oivalla tavalla osviittaa siitä, mitä oli tulossa. Otsikointi on itselleni aina todella vaikeaa, joten on hienoa seurata täällä Finissä millaisia loistavia otsikoita muut keksivät. Tämä oli hyvällä tavalla humoristinen ja napakka, juuri sopiva tälle tekstille.

Tekstihän itsessään oli vallan ihana. Luciuksen kärsimystä oli ilo seurata vierestä. Kaikesta huolimatta hänestä kuitenkin huokui läpi rakkaus poikaansa, joten pystyi hän pitkin hampain kestämään Pyhän Potterin seuran illalliskutsuillaan. Tässä oli myös hienosti tuotu esiin Narcissan ja Luciuksen suhde. On mukava tällaisten tarinoiden kautta päästä uppoutumaan heihin paremmin, vaikka kyllähän kirjoissakin kerrottiin, että heidän suhteensa oli rakastava, toisin kuin useimpien puhdasveristen. Lisäksi pidin siitä, miten Narcissa tasapainotteli taidokkaasti kahden tulen välissä ja pyrki pitämään tunnelman mukavana.

Naurahdin ääneen, kun selvisi, että miksipä seuraavasta vuodesta tulisikin hieman erilainen. Lucius juuri oli hengähtänyt, että onneksi eivät ole vielä naimisiin menossa, niin sitten hän saakin tietää, että lapsenlapsi on tulossa. Mpreg on mulle sellainen guilty pleasure -trope ja se onnistuu kyllä aina sulattamaan mun sydämen. Oli kiva, että tässä oli sitä mukana myös.

Tämä oli kaikin puolin sekä hellyyttävä että humoristinen tarina, jota oli ilo lukea. Tästä jäi hyvä mieli! Kiitos paljon! <3

[Pahatar]

Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Tämä ficcisi on herättänyt huomiota tasaisin väliajoin, ja minun on pitänyt jo monesti lukea tämä, mutta aina on olevinaan liian kiire. Nyt kuitenkin halusin vihdoinkin saada selville, mikä teki Luciuksen uudestavuodesta niin ikävän, ja selvisihän se. Tämä nauratti minua alusta loppuun, ja tulin tästä oikein hyvälle tuulelle.

Lucius ei ole ihan minun suosikkihahmojani, ja juuri siksi tykkään niin kovasti lukea tällaista tekstiä, jossa hän itse joutuu lujille sen sijaan, että on aiheuttamassa harmia toisille. Harryn ja Dracon suhde on jotain sellaista, joka voi ymmärrettävästi saada Luciuksen tolaltaan, ja siitä riittää riemua, olisin lukenut tätä mielellään pidemmänkin aikaa. Tässä tarinassa on minusta koomisinta se, että kukaanhan ei tee Luciukselle itselleen sinänsä mitään pahaa, vaan hänen ahdistuksensa tulee puhtaasti siitä, että ainoa poika toimii vastoin Luciuksen näkemystä siitä, miten puhdasverisen elämä pitää elää. Kyllähän aito Malfoy vähemmästäkin hermostuisi.

Luciuksen ajatukset ja alun sananvaihto Narcissan kanssa olivat hupaisia. Jotenkin niin hauskaa se, että vaikka Narcissakaan ei välttämättä ole kiljunut riemusta saatuaan Harryn vävypojakseen, hän osaa ottaa tilanteen sellaisena kuin se on, ja hänelle on selvästi Dracon onni ensisijaista. Nuorenparin saapuminen Malfoyn kartanon ovelle oli minusta ihan hervotonta, tykkäsin tästä Luciuksen vihamielisyydestä ja Narcissan puuttumisesta asiaan:

“Iltaa, Draco”, hän sanoo pojalleen, ennen kuin kääntää katseensa tämän kumppaniin. “Ja… Potter.”

“Iltaa, isä.”

“Malfoy.”

Lucius tuntee, miten hänen silmäkulmansa alkaa nykiä.

“Se on herra Malfoy, senkin -”

“Draco!” Narcissa Malfoy huudahtaa miehensä takaa. “Sinähän suorastaan hehkut! Ja Harry, onpa mukava että pääsitte molemmat tulemaan. Eikö niin, Lucius?”

Luciuksen huonovointisuus Dracon lämpimistä tunteista Harrya kohtaan sai minut jälleen hymyilemään leveästi. Ihan parasta tuo, että Harryn kosimatta jättäminen oli sekin Luciuksen mielestä huono asia, vaikka hän ei tosiaankaan tainnut toivoa Harryn ja Dracon häitä. Niin loistavaa, että Lucius on mielessään päättänyt, ettei mikään Harryn tekeminen ole oikein, eikä hän jää hetkeksikään miettimään, onko se loogista vai ei. Ah, miten nautin tästä, kun ihmisten itsepäisyys ja peräänantamattomuus koskevat juurikin heihin itseensä.

Kun Narcissa viittasi nuorenparin tuleviin kiireisiin, aloin jo aavistella, mitä tuleman pitää, mutta tietenkään Lucius ei ymmärtänyt sitä, ennen kuin Narcissa väänsi asian hänelle rautalangasta. Mikä lopullinen ja täydellinen nöyryytys Luciukselle, ja ennen kaikkea niin suuri järkytys, ettei hän enää pystynyt edes murjottamaan:

“He saavat lapsen, Lucius. Sinusta tulee isoisä!”

Järkyttynyt ilme Luciuksen kasvoilta ei katoa siinäkään kohtaa, kun Draco ja Potter liittyvät takaisin heidän seuraansa, molemmat onnellisesti hymyillen ja ihanaa uutta vuotta toivottaen.

Muiden kommentoijien tavoin minäkin jäin toivomaan jatko-osaa tälle, sillä olisihan se nähtävä, miten Lucius suhtautuisi lapsenlapseensa. Suuri kiitos tästä lukuilosta!

[Angelina]

Myötätuuli: Otsikointi on kyllä aina ja joka kerta kauhee murheenkryyni, mutta kiva kuulla että tää oli tekstille sopiva! Oon lukenut paljon ficcejä, joissa Narcissan ja Luciuksen avioliitto on solmittu vain järkisyistä ja on melko kylmäkin, mutta toisaalta nautin heistä paljon enemmän näin :3 mpregille on aikansa ja paikkansa ja itse sitä on tullut paljon enemmän luettua kuin kirjoitettua, mutta tähän se oli napattava mukaan, vaikkakin vain pienenä lisänä Jos tästä jäi hyvä mieli, niin tavoite on saavutettu! Kiitos kivasta kommentista <3

Pahatar: Lucius ei varsinaisesti kuulu omiinkaan suosikkeihini, mutta hän on ihan loistava hahmo tällaiseen hömppään ja kokemaan arkisia pettymyksiä tai vaikeuksia Narcissa sitten taas tasapainottaa järjellään yrmyä aviomiestään loistavasti. Lucius tekee kyllä itse elämästään ankeaa asenteellaan, mutta aina omille ajatuksilleen ei mahda mitään Hänen silmissään on taatusti aivan sama mitä Potter tekee, pieleen menee aina! Kiitos ihanasta kommentista myös sulle <3