Title: Helle ja halipula
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Slice of life, joku pieni söpö
Rating: S
Disclaimer: No enhän minä näitä hahmoja omista, enkä ole tämän kirjoittamisesta mitään ulkoista hyötyä saanut, en rahaa tai mitään muutakaan.
Summary: Helle ja halipula eivät ole hyvä yhdistelmä.
A/N: Juhannustaika
Vuornalle! Vähän kesää ja arjen rakkautta Otayurin muodossa :3 (koska näin syötin ja tartuin siihen
) Toivottavasti pidät.
Mukana haasteissa
Idän temppelin paluu sekä
One True Something 20 #3 (slashilla).
Helle ja halipulaVaikka Yuri rakastikin kesien valoisuutta ja lämpöä, hänen sietokykynsä yli oli jyrätty jo hyvän aikaa sitten. Hellettä hän vihasi, painostavaa ja tunkkaista hellettä, joka kesti nyt jo neljättä viikkoa. Hellettä, jota ei päässyt pakoon kuin hetkeksi kerrallaan jos silloinkaan.
”Säätiedotuksen mukaan Pietarissa on nyt lämpimämpää kuin Egyptissä”, Otabek totesi kännykkäänsä selaten.
”Sepä lohduttavaa”, Yuri vastasi takaisin jostain lattianrajasta. Otabek oli vallannut sohvan, joten hän oli valahtanut lattialle makaamaan. Se tosin tuntui sohvaa hieman viileämmältä vaihtoehdolta, joten sen hän olisi valinnut joka tapauksessa. Hän katsoi hivenen kateellisena Potyaa, joka retkotti ketarat levällään eläinkaupasta ostetun viilennysalustan päällä. Sellainen olisi kelvannut hänellekin. Toisaalta Potyalla oli näin kesäkuumallakin riesanaan pitkä turkki, joten oli kai vain oikeutettua, että se oli saanut käyttöönsä lisäviilennystä.
”Ja illaksi on luvattu ukkosta.”
”Tuskinpa sekään mitään auttaa”, Yuri murahti nousten tuskastuneena istumaan ja sitoi hiuksensa uudelle poninhännälle niskaan. Sitten hän lähti keittiön suuntaan, ensin kontaten kunnes sai loputtua könyttyä itsensä ylös. Keittiössä hän kaatoi itselleen lasillisen jääkaappikylmää vettä, sitten toisen juotuaan ensimmäisen muutamalla kulauksella. Lopulta hän palasi olohuoneeseen kahden vesilasin kanssa ja ojensi niistä toisen Otabekille.
”Mikä tämä on?” Otabek kysyi hämillään, kun Yuri yritti työntää lasia hänelle. ”En minä pyytänyt mitään.”
”Täytyy muistaa juoda”, Yuri ilmoitti topakasti ja odotti että Otabek otti vesilasin omaan käteensä.
”Kiitos.”
Otabek näytti sietävän kuumuutta Yuria paremmin, mistä tämä oli kateuden takia hieman näreissään. Almatyn kesät olivat kuulemma aina sitä luokkaa, kuumia kuin Saharassa, joskin talvet olivat sitten vastaten huomattavasti Pietarin talvia kylmempiä. Yuri tiesi jo automaattisesti, ettei sietäisi niitäkään yhtään sen paremmin kuin tällaista kesää.
Yuri istui sohvan reunalle vesilasiaan tyhjentäen ja tunsi Otabekin kuuman nihkeät jalat selkäänsä vasten. Ehkä eniten häntä tässä helteessä turhautti, että oikeastaan kaikenlainen toiseen koskeminen tuntui tukalalta ja jopa epämiellyttävältä, minkä myötä hänelle oli ehtinyt muodostua jo suoranainen halipula. Hän samaan aikaan halusi sekä käpertyä Otabekin kainaloon ja halata tätä lujasti että olla koskematta yhtään mihinkään, varsinkaan toiseen ihmiseen, jonka ruumiinlämpö oli niitä hellelukemiakin korkeampi.
Sitten hän yhtäkkiä sai idean.
”Beka, tule”, hän sanoi. ”Mennään suihkuun.”
”Keskellä päivää?” Otabek ihmetteli.
”Niin.”
Otabek katsoi seisomaan noussutta Yuria hivenen epäilevästi.
”Ettei sinulla vain olisi jotain mielessäsi”, hän sanoi, kun Yuri tarttui hänen käteensä ja alkoi nykiä sitä.
”Mitä minulla edes
voisi olla mielessäni?”
”Sen kun tietäisi.”
Otabek kuitenkin päätti suostua Yurin ehdotukseen, ihan vain jo nähdäkseenm oliko tällä jotain erityistä mielessä. Hän nousi sohvalta ylös ja antoi Yurin vetää hänet perässään kylpyhuoneeseen. Otabekista tuntui, että Yuri olisi varmasti halunnut riisuakin hänet, mutta sen hän teki kuitenkin itse. Siinä silmänräpäyksessä, kun hän oli saanut viimeisenkin vaatekappaleen yltään, Yuri kiskoi hänet suihkun puolelle.
Vesi oli viileää, jopa kylmää. Se sai Otabekin aluksi kavahtamaan, mutta suihkuverhon toiselle puolelle hän ei peruuttanut, sillä Yuri oli jo kietoutunut hänen ympärilleen kuin puunrunkoon takertunut koala. Veden lämpötilaankin tottui nopeasti, ja sen jälkeen se tuntui vain ihanan virkistävältä.
”Vai tätä sinä suunnittelit?” Otabek kysyi yrittäen estää veden roiskumista kasvoilleen. Hän tunsi lapaluidensa painautuvan vasten kylmää ja kovaa kylpyhuoneen seinää.
”Tätä. En minä muuta kaipaa”, Yuri sanoi poski hänen olkaansa vasten. ”Ja tämä on koko asunnossa ainoa paikka, jossa lisälämpö tuntuu vain hyvältä, kun jääkaappiinkaan ei mahdu.”
Otabek tyrskähti mielikuvalleen jääkaappiin ahtautuneesta Yurista ja rutisti tätä hieman lujemmin itseään vasten. Käytännössä sillä ei ollut juuri mitään vaikutusta nykytilanteeseen, sillä Yuri oli jo liimautunut häneen kiinni niin tehokkaasti kuin suinkin oli mahdollista, mutta pitihän sitä aina yrittää itsekin.
He viettivät suihkussa hyvän tovin toisiaan hellien ja hiet iholta pois pesten, ja lopulta heille alkoi molemmille tulla jopa kylmä. Oli aika astua suihkusta pois. Varovasti Otabek työnsi Yuria kauemmas itsestään, mutta samalla tämän kylki tönäisi suihkunhanan kaikista kylmimmälle. Vesi jäähtyi äkkiä entisestään, Yuri kiljaisi ja syöksyi suihkusta pois ennen kuin Otabek ehti edes silmiään räpäyttää. Vaistonvaraisesti hän itsekin vain läimäytti hanan kiinni ja kiirehti pois suihkusta niin nopeasti kuin kykeni.
”Mitä tuo oli olevinaan?” Otabek kysyi Yurilta, joka oli jo käärinyt itsensä suureen kylpypyyhkeeseen.
”En minä mitään tehnyt”, Yuri puolustautui. ”Itse teit jotain!”
Asiasta oli turha alkaa väitellä sen enempää, sen he molemmat tiesivät. Otabek pyyhki märkiä hiuksia otsaltaan ja kurotellessaan itselleenkin pyyhettä, Yuri levitti omaansa käsivarsiensa mukana selvästi kutsuen häntä uuteen halaukseen, johon hän mielellään vastasi. Yurin iho oli vielä melko kylmä ja kostea, mutta tämän halaus oli hellä ja rakastava kuten aina. Siihen oli hyvä jäädä. Mikä olisikaan ihanampi tapa lämmitellä jääkylmäksi muuttuneen suihkun jälkeen kuin kääriytyä samaan pyyhkeeseen oman rakkaansa kanssa? Hetkessä helle kuitenkin erottaisi heidät taas toisistaan.
Yuri ajatteli selvästi samoja asioita kuin hän.
”Näin täytyy tehdä toistekin, kun tulee taas liian kuuma tämmöiseen”, tämä mutisi kuivatessaan Otabekin selkää pyyhkeenreunasta kiinni pitäen. ”Tai vaikka heti.”
”Ai ajattelitko, ettei välissä kannata pukeutua lainkaan?” Otabek hymähti.
”No… ei se pakollista ole.” Yuri melkein kehräsi. ”Kun on niin kovat helteetkin.”
Hymy Otabekin kasvoilla syveni.
”Ja kyllä sinua ilman vaatteitakin mielellään katselee.”
”Sitä samaa.”
Loppujen lopuksi hellekään ei onnistuisi pitämään heitä pitkään erossa toisistaan. Halipula veisi aina lopulta voiton.
