Ficin nimi: Kukkia
Kirjoittaja: Meldis
Genre: fluffy, angst, ficlet
Ikäraja: S
Paritus: Teddy/James
Tiivistelmä: James tuo lahjan Teddylle.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä syntyi kirjoitusmiitissä
Kaarneen antamasta aiheideasta.
Ystävänpäivän kunniaksi aiheena on hellyys ja sen osoittaminen lahjalla. Kirjoita siis mikrofic, raapale, ficlet tai one-shot, jossa joku hahmoista antaa toiselle hahmolle lahjan, ja pyri kertomaan jotakin heidän välisestään suhteesta annetun lahjan kautta.
Muistan isäni joskus puhisseen, että miksi isänpäivänä ei koskaan mainosteta niin isosti, että vie isälle kukkia, toisin kuin äitienpäivänä. Että miksi kukat on hyvä lahja vain naisille, kun isäkin tykkäisi saada lahjaksi niitä. Se oli vähän mielessä tätä kirjoittaessa.
On aika nopeasti kyhätty ja vain pari kertaa lukaistu läpi. Nimikin oikein ajatuksella harkittu.
Hyvää ystävänpäivää! Jos lukaiset, jätäthän kommenttia! ^^
Kukkia
Se oli ihan karmea kimppu.
”Se on ihan karmea kimppu, tiedän kyllä”, James sanoi. Teddyn väsynyt ilme ei muuttunut. Hän seisoi asuntonsa oviaukossa kuin patsas. ”Kokosin sen kaupassa itse ja...kävi näin”, James jatkoi ja silmäsi ojentamiaan kukkia. Siinä oli koottuna kirkkaankeltaisia tulppaaneita, violetteja...jotain ja ne riitelivät ikävästi toistensa kanssa sekä isoja vihreitä lehtiä, joiden James oli arvellut kivasti
reunustavan kimppua. Lisäksi oli sellaisia valkoisia pieniä kukkasia, joiden piti näyttää tähdiltä, mutta näin luonnonvalossa niistä tuli pikemminkin hyttyset mieleen. Ehkä siksi se kukkakaupan pitäjä oli väännellyt naamaansa hassusti, kun James oli kiihkoissaan valinnut mieleisensä kimpun. Mutta tämä ei ollut sanonut sanaakaan, varmaan joku asiakas on aina oikeassa -asenne. Nyt Jamesia vähän harmitti ojentaessaan ostoksiaan Teddylle, joka näytti siltä kuin olisi noussut kuolleista.
”Mutta, tuota, toin sen sinulle, koska tiedän, mitä maanantaina kävi”, James jatkoi määrätietoisesti. ”Isä sanoi, että en turhaan häiritsisi, kun sait sairaslomaakin. Mutta minä halusin jotenkin, tuota, näyttää, että”, James katsoi Teddyä silmiin, ”minä välitän.” Hän työnsi kimppua Teddyä kohti. Tämä katsoi Jamesia ja sen jälkeen kimppua, jonka otti sitten vastaan. Tämän sormet olivat jääkylmät. Hänen ilmeensä ei muuttunut. Silmien alla oli punaista ja harmaata, tukkakin oli tuhkanharmaa ja riippui Teddyn kasvojen ympärillä lohduttoman oloisena. James väänteli käsiään nyt, kun ei voinut enää käyttää kimppua syynä pitääkseen ne aloillaan.
”Joten, ole hyvä”, James sanoi vielä nyökäten. Teddy ei ollut sanonut mitään. Ei ollut sanonut sanaakaan sen jälkeen, kun oli avannut ovensa. Teddy käänsi kukkia kädessään, jotka vaikuttivat siltä, että tiputtaisivat nipun hetkenä minä hyvänsä.
”Tahdotko, että tulen laittamaan ne veteen?” James kysyi toiveikkaasti. Teddy katsoi taas häneen. Silmienkin väri oli harmaa, ehkä vähän sininen, jos tutki tarkkaan. Tai ehkä se oli ollut hetki sitten ihan harmaa, mutta muuttunut vähän sinisemmäksi. James keinui kantapäillään.
”Minä”, Teddy aloitti käheästi, ”en ole koskaan saanut kukkia keneltäkään.” Hän ei pystynyt vääntämään huuliaan hymyyn, mutta hän hymähti aavistuksen lempeästi. ”Kiitos”, hän sanoi. James hymyili pienesti. Teddy tutki kukkia ja James odotti.
”En ole kauhean kivaa seuraa juuri nyt”, Teddy sai sanottua hetken kuluttua kankeasti.
”Ei haittaa”, James vastasi.
”James”, Teddy ähkäisi ja kääntyi hitaasti laskemaan kimpun sivupöydälle pienessä eteisessään kuin ei lopultakaan jaksanut enää kannatella niitä. ”Tarkoitan sitä. Me ollaan tapailtu vasta pari viikkoa, enkä halua…” hänen äänensä hiipui.
”Joo, mutta sitä ennen me ollaan oltu ystäviä vuosia. Olen nähnyt sinut huonoimmillasi”, James sanoi.
”Et ole nähnyt minua, kun olen katsonut kaksi päivää sitten parini kuolevan naamani edessä.”
James puri poskensa sisäpintaa. Teddy tuijotti varpaitaan. Villasukassa oli alkava reikä isovarpaan kohdalla.
”Minua ei haittaa nähdä se nyt. Mutta jos haluat mieluummin olla yksin, ymmärrän kyllä. Halusin vain tehdä edes jotain”, James sanoi ja viittoi kukkiin. Teddy nieleskeli hetken aikaa.
”Yksinolo ei ole auttanut. Mutta ei parantajalle juttelukaan”, hän sanoi epävarmana.
”Sitten ollaan hiljaa yhdessä”, James sanoi.
Teddy hymähti taas, samaan tapaan kuin äsken, pieni iloisempi nuotti äänessään. Hän astui askeleen taaemmas, että James pääsi sisään.