Moi
Sisilja! Mielestäni olet kyllä oikeassa tuon Joelin tyttären kohtalon suhteen. Itsekin tuli useasti pohdittua sarjaa katsoessa, että itse varmasti kuolisin heti. Sitten tietty heräsi kysymyksiä siitä, että olisiko se huono vai hyvä asia. Ainakin Joelin pessimistisyys ja suoranainen viha maailmaa kohtaan oli todella samaistuttavaa, koska itse olisin varmasti ihan samanlainen, jos ikinä selviytyisin noin pitkälle zombiapokalypsissa.
Kiva kuulla, että pidit tarinasta! Itsekin odotan innolla, mihin kakkoskausi vie. Tarinan olisi mielestäni voinut hyvin jättää vain ykköskauteen, jossa Joel ja Ellie elävät tyytyväisinä yhdessä, toisistaan turvaa hakien.
Mutta onhan pelillekin jatko-osa, joten kakkoskausi on ymmärrettävästi tulossa. Kiitos paljon kommentistasi! <3
Hei
Larjus! Itsekään en ole peliä vielä pelannut, vaikka hyllyssä se odottaakin. Sarjaa oli pakostakin katsottava, kun se oli niin iso juttu ja spoilereita tuli vastaan ihan sama millä alustalla sitä olikaan.
Kiva kuitenkin kuulla, että tarinaan pääsi sisään vaikka ei peli tai sarja olekaan niin tuttu!
Olit kyllä poiminut juuri ne tunteet, joita toivoin tällä tekstillä saavuttavani. Toisaalta lähes apaattiseksi vetävä lohduttomuus, mutta myös pieni toivonkipinä kaiken keskellä. On kyllä totta, että valinnan seuraukset olisivat nekin mielenkiintoista seurattavaa! Ehkäpä jokin toinen tarina? Tässä täytyi oikein asettua syvästi Joelin mielenmaisemaan ja antaa hänen "viedä".
Kiva kuulla, että lukukokemus oli mukava, kaikesta synkkyydestä huolimatta! Kiitos paljon kommentistasi! <3
Nyyhti, mukava nähdä täällä myös eriäviä mielipiteitä sarjan lopusta.
Ymmärrän kyllä tunteesi, sillä tarina olisi voinut päättyä minustakin myös toisella tavalla. Kiva kuulla, että tämä kuitenkin kuvasi Joelin mielenmaisemaa ja oli, kuten sanoit, tunnelmapalanen! Kiitos paljon kommentistasi! <3