Jälleennäkeminen K-11 (Sirius ja Lihava Lady)

[zilah]

Nimi: Jälleennäkeminen
Kirjoittaja: zilah
Fandom: HP
Henkilöt:Sirius, Lihava Lady
Lajityyppi: AU, triplaraapale
Ikärajavaroitus: K-11
Vastuuvapaus: Kaikki kuuluu J.K Rowlingsille, enkä saa tekeleistäni punaista puupenniäkään.
Varoitukset: Maininta väkivallasta
Kirjoittajan alkusanat: Anteeksipyyntö ja anteeksianto.

Yhteenveto: Sirius tapaa jonkun entisestä elämästään.

Kertokaahan, mitä pidätte,

zilah

Jälleennäkeminen

Oli ihme, että tämä päivä oli lopultakin koittanut. Sirius ei ollut uskonut sen tapahtuvan. Että hän vihdoinkin voisi kävellä sisään Tylypahkaan vapaana miehenä. Oli suoranainen ihme, että Harry oli lopultakin saanut hänet vapaaksi syytteistä, jotka olivat niin kauan seuranneet häntä. Mutta niin onnellinen kuin hän olikin, hänen sydäntään painoi raskaasti yksi teko. Vaikkei se rikos ehkä ollutkaan niin vakava kuin mistä häntä oli alunperin syytetty, hän ei silti ollut voinut antaa itselleen anteeksi.

Niine ajatuksineen hän kiipesi Rohkelikon tuvan ovelle. Ja siinä tämä oli. Lihava lady juuri sellaisena kuin hän muisti jo nuoruudestaan. Tällä kertaa Lady ei huutanut apua, eikä sanonut mitään, ja se jo yksistään oli hänelle pienoinen yllätys. Mutta Siriuksen sydäntä särki nähdä Ladyn silmissä epäluuloinen pelko. Se ei todellakaan ollut mikään ihme, kun muisti heidän viimekertaisen tapaamisensa.

“Minä en tahdo vaivata teitä pitkään. Mutta minun on pakko pyytää anteeksi viimekertaista. Azkabanin jäljiltä olin liki puolihullu ja... Minä todella olen hirveän pahoillani! En kuitenkaan odota teidän anteeksiantoanne. En ole sen arvoinen”, Sirius kuiskasi kyyneleet silmissään. Lihava Lady oli ollut erottamaton osa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan, ja syyllisyys painoi häntä raskaasti. Mikä ihme oli saanutkin hänet viiltämään Ladya puukolla?

Vastausta ei kuulunut, ja Sirius kääntyi jo pois sydän kivistäen. Hän oli tehnyt parhaansa, mutta mitä muutakaan hän saattoi odottaa? Kun hän oli jo menossa portaita alas, Lady viimein kutsui hänet takaisin. Sirius kääntyi epäröiden.

“Minä annan sinulle anteeksi. Kunhan vain et enää tee niin”, Lady sanoi. Sirius puhkesi säteilevään hymyyn.

“Minä lupaan, vaikka vannon, jos niin tahdotte!” Sirius lupasi toiveikkaana.

“Minä uskon sen. Olithan aina niin ihana poika, silloin kun opiskelit täällä ystäviesi kanssa”, Lady naurahti silmää iskien, saaden Siriuksen punastumaan hiukan. Hän painoi kätensä sydämelleen.

“Kiitos teille. Olette yhtä ihana kuin aina ennenkin”, Sirius sanoi ja ilahtui, kun hän näki Ladyn punastuvan kauniisti.


The End! <3

[Thelina]

Olipa tässä hyvä idea tekstille: voin hyvin kuvitella, että Sirius on katunut Lihavan leidin satuttamista myöhemmin, onhan hän ja monet muut oppilaat tutustuneet Leidiin jo heti ekana koulupäivänä ja tavanneet häntä päivittäin monta kertaa monen vuoden ajan. Minusta oli myös hauskaa, että Sirius teititteli Leidiä, se oli oikein sopivaa ottaen huomioon sen, että Sirius on vanhasta puhdasverisestä suvusta ja jos miettii miten tämä olisi kirjoitettu englanniksi, mieltäisi puhuttelun ilman muuta teitittelynä. Ihanaa tässä oli myös se, että Sirius oli vapautettu kaikista syytteistä<3 kiitos tästä!

[Altais]

Luin tämän ekaksi tänä aamuna, kun heräilin ja loikoilin vielä peiton alla, ja kylläpä tämä oli suloinen tapa aloittaa viikonloppuaamu. Tulin tosi hyvälle mielelle tästä, ihan ensinnäkin siksi, että Sirius oli viimein vapautunut kaikista syytteistään, ja hänellä oli kuin olikin vielä elämä edessään. Mutta jos niin olisi, olisi hänellä tietenkin aika paljon menneisyyden haamuja, joiden kanssa pitäisi tehdä töitä, ja Lihavan Leidin muotokuva oli ilman muuta yksi niistä. En ole varmaankaan ikinä lukenut ficciä, jossa käsiteltäisiin tätä aihetta, ja siksi tämä olikin ihanan tuore ja oivaltava näkökulma Siriuksen hahmoon.

Thelinan tapaan minäkin tykkäsin hurjasti siitä, miten nöyränä poikana Sirius meni puhuttelemaan Leidin muotokuvaa, ja miten hirmu kohteliaasti hän puhutteli tätä. Hänen katumuksensa tekosistaan tuntui niin vilpittömältä, että se riipaisi sydäntä, ja niinhän se on, että Sirius on elämänsä aikana tehnyt monia aika harkitsemattomia ja typeriäkin juttuja, mutta ei kuitenkaan mitään niistä isoista rikoksista, joista hänet tuomittiin Azkabaniin. Siksi on niin liikuttavaa, että hän haluaisi vapauduttuaan sovittaa ne jutut, joihin on oikeasti syyllistynyt. Rakastan myös ajatusta, että Sirius oikeasti osaisi ajatella omia tekosiaan ja niiden seurauksia toisille. Canonista ei aina tullut hänestä ihan sellaista vaikutelmaa, mutta itse kyllä tykkään mieluummin ajatella hänet juuri näin kuin sinäkin tässä.

Ihanaa, että Sirius lopulta myös sai anteeksi, ja kumpikin voi sen jälkeen jatkaa elämäänsä paremmin mielin.

[Meldis]

Oi miten ihana idea tässä olikaan! Ja miten ihanaa olisi ollut, jos Sirius olisi päässyt pyytämään oikeasti anteeksi Lihavalta Ladylta. Minusta oli hauskaa, että Sirius teititteli Ladya, se sai todella tuntumaan, että hän yhtäkkiä olikin vain teinipoika, joka katuu ankarasti tekemäänsä ja oikein anelee anteeksipyyntöä. Ja miten Sirius kuvaili, että oli ollut puolihullu Azkabanista paettuaan, tuli heti mieleen, että olisi jännä myös lukea tarkemmin siitä kerrasta, kun hän todella hyökkäsi Ladyn kimppuun. Minäkin ajattelisin, että Lady olisi tunnistanut Siriuksen ja pelästynyt kuoliaaksi, kun tämä yhtäkkiä hyökkää kimppuun veitsellä. Onneksi tässä oli suloinen loppu ja Lady antoi anteeksi ja Sirius sai kevennettyä omatuntoaan. ^^
Kiitos tästä, oli todella mielenkiintoinen makupala!