Höllätä nutturaa || vihjattu Severus/Minerva, S

[Firdilien]

Title: Höllätä nutturaa
Genre: drama, ööh
Pairing: vihjattu Severus/Minerva
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Summary: Minerva McGarmiwa ei koskaan näyttänyt yhtä rennolta lukukausien aikana.

A/N: Talviolympialaisten aikaan tein lupauksen kirjoittaa jääkiekkofinaalin lopputuloksen oikein arvanneelle palkinnoksi ficin voittajan toiveiden mukaan ja julkaista sen ennen jääkiekon MM-kisojen alkamista. No, ne nyt alkoivat perjantaina, mutta koska muiden kuin Suomen pelejä ei lasketa ja Suomen lauantaista peliä ei tapahtunut ( ), niin olen varsin hyvin aikataulussa! Kivikausi siis voitti vedon ja toivoi Severus/Minervaa matalalla ikärajalla ja tapahtumapaikaksi Tylyahoa tai Viistokujaa. Tällä mennään ja sanojahan tähän kertyi lopulta 400.

Osallistuu FanFic100 –haasteeseen sanalla 82. Jos. Kommentteja saa antaa.

---

Minerva McGarmiwa ei koskaan näyttänyt yhtä rennolta lukukausien aikana.

Severus oli tullut Viistokujalle kesäloman aikana täydentämään liemiainesvarastojaan, jotka olivat päässeet taas kerran lukuvuoden aikana häviämään lähes olemattomiin, vaikka hän täydensi niitä aina yli oman tarpeensa. Severukselle oli edelleen mysteeri, miksi ihmeessä Tylypahkan oppilailla ja henkilökunnalla oli halu varastaa monijuomaliemen ainesosia hänen yksityisistä varastoistaan, kun niitä olisi lähes yhtä helposti ja ilman rikollista toimintaa saanut ostettua Tylyahon apteekkarilta. Severusta turhautti käydä joka kesä ostamassa varastoonsa lisää pitsiperhosia ja puukäärmeen nahkaa.

Nyt liemiainekset eivät kuitenkaan olleet ensimmäinen asia Severuksen mielessä. Juuri sillä hetkellä Severus keskittyi puntaroimaan vararehtorin oudon tyytyväistä ilmettä, joka sopi tämän yleensä niin ankarille kasvoille yllättävän hyvin. Ajatukset liemiaineksista ja Pimeyden lordista olivat väliaikaisesti taka-alalla Severuksen mielessä.

Hetken hän mietti, pitäisikö hänen mennä tervehtimään Minervaa, joka istui ilman seuralaista velhokahvilan terassilla ja luki lehteä. Severuksen ja Minervan suhde ei ollut aivan yksiselitteinen. Vaikka toisaalta, Severus ajatteli, keneen hänen suhteensa olisi ikinä sellainen ollutkaan. Ensinnäkin Minerva oli aikanaan ollut jo hänen opettajansa, mikä oli luonut jännitettä, kun Severuksesta oli aikanaan tullut opettaja. He olivat molemmat nykyisin tupiensa johtajia ja siten joutuivat olemaan paljon tekemisissä keskenään. He kilpailivat toistensa kanssa tupapisteissä ja vinoilivat toisilleen huispausotteluiden tuloksista. Yksi raivostuttavimpia asioita Harry Potterin olemassaolossa oli epäilemättä se, että tämä oli ryöstänyt Severukselta monta mainiota tilaisuutta huomautella Minervalle luihuisten loistavasta menestyksestä kääntämällä pakan ylösalaisin kaikkein odottamattomimmalla hetkellä. Kaikesta huolimatta tai ehkäpä juuri näiden syiden vuoksi Minerva McGarmiwa oli pitkään ollut yksi niistä harvoista ihmisistä, joita Severus todella saattoi sanoa kunnioittavansa.

Severus ei ollut varma, mitä sanoisi toiselle, jos kävelisikin tämän luokse tervehtimään. Olihan toki luonnollista keskustella kollegoidensa kanssa lomallakin, varsinkin jos oli työskennellyt näiden kanssa jo pitkälti toista vuosikymmentä. Severus ei kuitenkaan osannut rupatella yhdentekevistä asioista ja epäili vahvasti, ettei tämä taito ollut Minervankaan vahvinta alaa. Mitä sanottavaa heillä voisi olla toisilleen? Hän ei myöskään ollut varma halusiko häiritä toisen loma-aikaa ja pyyhkiä rentoutuneen ilmeen tämän kasvoilta. Ihmiset eivät ikinä olleet rentoja Severuksen lähellä.

Sitten Minerva äkkiä teki jotain odottamatonta. Hän hymyili ja naurahti ilmeisesti jollekin, mitä lehdestään luki. Huolimatta siitä, kuinka kauan Severus oli Minervaa koulunkin käytävillä tarkkaillut, ei hän ollut ikinä nähnyt naisen nauravan. Vaikutus tämän olemukseen oli kiehtova, ja Severus mietti, miten erilainen Minerva voisikaan olla ilman koulun aiheuttamia paineita ja stressiä. Äkkiä hän halusi tietää lisää, paljon lisää, tästä yllättävästä ihmisestä, joka löytyi Minervan kovan ulkokuoren alta.

Hetken mielijohteesta Severus hylkäsi terveen järjen hänelle latelemat neuvot ja käveli päättäväisesti tervehtimään Minervaa.

[Kivikausi]

Jes! Kannatti veikata oikein! Kiitokset tästä, loistava pätkä.
Tää on juuri sellanen, että jää tuli perseen alla kaipaamaan jatkoa, mutta toisaalta ei olekaan aivan varma haluaako sitä kun tämä jäi niin mukavaan tunnelmaan. Päätin etten kaipaa.

Voi Minervaa, ressaa turhaan koulun takia. Mielikuva rennosta Minervasta on kyllä kieltämättä aika harvinainen. Ei ole tullut ennen edes mieleen ajatella häntä näin.

Mutta kiitokset tästä ja lyödäänkö uusi veto Suomi - Venäjä pelistä?

[Myötätuuli]

Tämäpä oli ihana, hyvänmielen fikki!

Tämä paritus on ehkä itselle sellainen, mille en ole vielä oikein lämmennyt, mutta sait toimimaan sen todella hyvin! Olisin mielelläni lukenut lisääkin ja seurannut näiden kahden suhteen kehittymistä. Mutta toisaalta, ehkäpä oli oivaa jättää lukijan päätettäväksi ja pohdittavaksi, että mitä kaksikolle tapahtui tämän jälkeen. Tämä lyhyt, mutta tärkeä hetki, joka toi yhteen kaksi mielenkiintoista hahmoa. Minervasta on aina mukava nähdä myös toisenlaista puolta.

Severuksen pohdinnat kuulostivat varsin hänen kaltaisiltaan, erityisesti maininta siitä, ettei hän halunnut häiritä toisen lomarauhaa. Uskon, että Severus ei itse välttämättä aina pitäisi rauhallisen kahvilahetken keskeyttämisestä ainakaan omalla kohdallaan! Mutta hyvä, että hän rohkaistui lähestymään Minervaa, joka luultavasti poikkeaa professoripersoonastaan aika tavalla näin kesälomaillessaan.

Kiitos tästä!