Jästien joulu. S, jouluaiheinen raapalesarja, Luna Lovekiva/Terry Boot 4/?

[Linne]

Ficin nimi: Jästien joulu
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: S
Genre: Slow burn, angst, hurt/comfort
Summary: Sodan jälkeen Terry Boot aloitti lakiopintonsa ja päätyi harjoittelijaksi taikuuden sopimattoman käytön osastolle. Kun hänet määrätään kuulustelemaan todistajaa Draco Malfoyta vastaan, tapaa hän vanhan koulutoverin ja alkaa vihdoin pohtia, kuka Luna Lovekiva oikeastaan on.
A/N: Pohdinkin jo Discordin puolella, onko mitään järkeä aloittaa raapalesarja, kun joulukalenterikin jo on. Mutta onneksi tällaiset puolitoistaraapaleet syntyvät hirmuisen nopeasti! Tämä paritus sijoittuu samaan AU:hun kuin Väritöntä valoa (S) mutta sitä ei ole mikään pakko lukea ensin. Tässä kaksi ekaa raapaletta, toivottavasti viihdyt tekstin parissa ja onnellista joulunodotusta!


1.
Tämä ei voinut olla oikea osoite.

Terry katseli ympärilleen nuhruisten betonitalojen keskellä ja ajatteli turhautuneena Weasleyta, joka oli antanut hänelle todistajan osoitteen. Ei ollut mitenkään mahdollista että Luna Lovekiva asui täällä, ankean harmaalla jästialueella Lontoossa. Weasley oli väkisinkin sekoittanut osoitteet. Tämä oli ollut huolimaton jo kouluaikana, piirre jota edes sota ei ollut karsinut.

Terry huokasi ja päätti silti käydä koputtamassa saamansa osoitteen ovelle. Takaisin ministeriöön ei olisi asiaa, jos hän ei voisi olla varma siitä, ettei talossa asunut taikaväkeä. Vaikka hänen pomonsa ei huomaisi virhettä, Hermione taatusti huomaisi.

Hän avasi rähjäisen ulko-oven ja astui raput kolmanteen kerrokseen. Se oli korkein kerros, jossa oli vain kaksi ovea. Toisessa niistä luki Villiraakka.

Terry kurtisti kulmiaan. Nimi kuulosti etäisesti tutulta. Hän kohautti harteitaan ja koputti.

Hetkeen ei kuulunut mitään. Sitten hän kuuli askelia ja kissan nau’untaa. Hetken oli hiljaista, mutta sitten ovi narahti auki, ja Terry huomasi katsovansa suoraan Luna Lovekivan kalpeansinisiin silmiin.



2.

Hetkeen Terry ei osannut sanoa mitään. Hän oli ollut niin varma että osoitteessa oli virhe, että oikean Luna Lovekivan näkeminen oli pistänyt hänen päänsä sekaisin kuin ilkiö Lockhartin luokkahuoneen. Lopulta hän rykäisi ja kokosi itsensä. Hän oli sentään ministeriön nuorin harjoittelija Grangerin lisäksi, ei mikään kömpelö koulupoika.

 “Luna Lovekiva?” hän kysyi ja halusi saman tien potkaista itseään. Totta kai hän tiesi, että tyttö oli Luna. He olivat sentään asuneet samassa tornissa kuusi vuotta, vaikka olivatkin hädintuskin vaihtaneet sanaa keskenään.

Luna nyökkäsi. Tämän silmistä oli kadonnut haaveellisuus. Sen sijaan ne olivat valppaat ja avoimen epäluuloiset.

“Taikaministeriöstä”, Terry sanoi. Sana tuntui oudolta ja kankealta hänen suussaan, kuin liian iso karamelli. “Saanko tulla sisään?”

Luna katseli häntä hetken hiljaa. Kissa puski hänen jalkaansa vasten ja naukui. Se oli valkoinen, pajunvitsamainen otus, jolla oli kauniit siniset silmät. Terry pohti, tiesikö Luna sen olevan henkikissa.

“Et”, Luna sanoi lopulta ja sulki oven hänen nenänsä edestä.

[Larjus]

Hyvin voi aloittaa raapalesarjan joulukalenterin rinnalle Tai vaikka olis sata jatkista kesken. Raapaleen verran tekstiä syntyy tosiaan nopeasti, tosin mulla on aina se ongelma, että en millään saisi pysyttyä vaadituissa sanamäärissä vaan teksti venyy ja venyy 🙈

Tässäpä on mielenkiintoinen asetelma. En ole tota Väritöntä valoa lukenutkaan, mutta tuli mieleen ne pari Luna-tekstiäsi, joissa Luna on melkeinpä jättänyt koko velhomaailman taakseen ja elelee jästien keskuudessa. En tiedä, ovatko ne samaa AU:ta vai joku eri juttu, mutta aihepiiriltään ainakin sopii hyvin kuvioon.

Lunaa ei ole mitenkään erityisen helppo kuvitella asumaan harmaaseen jästitaloon, mutta ristiriita tekeekin asetelmasta mielenkiintoisen. Ja ohhoh, vähän tuli yllätyksenä tuo loppu, että Luna sanoikin Terrylle ei! Tietäähän sen kyllä, että ei tämä tähän jää, mutta kuitenkin. Ei aattelis, että Luna tolla lailla kieltäytyy ja sulkee ovenkin nenän edestä.

Genre: Slow burn

Tämä toki selittää. Ja kun lähtötilanne on se, että ovi suljetaan nenän edestä, niin ei sitä kovin nopeaa edistymistä uskallakaan odottaa.

Mutta jatkoa kyllä jään odottamaan! Täytyyhän sitä saada tietää, miten tämä tästä etenee.

[Linne]

Larjus Niinhän sitä voi, ja mulla on kyllä sata jatkistakin kesken Mulla onkin ollut melkoinen ongelma näiden kanssa, että miten saan 150 sanaa riittämään, mutta aina voi katkaista keskeltä kahtia

Kiva kun tykkäät! Nämä tosiaan kuuluvat samaan AU:hun kuin aikaisemmat Luna jästimaailmassa-tekstini. Mua jotenkin viehättää ajatus, että sodan jälkeen Lunan kouluaikaiset muistot nousivat pintaan ja hän pyrkii välttämään kaikkea värikästä ja "erikoista", minkä takia joutui kiusatuksi koulussa. Ehkä Terry kuitenkin pääsee vielä sisään Kiitos paljon kommentista!



3.
Kaksi päivää myöhemmin Terry seisoi taas nuhjuisessa rappukäytävässä, tällä kertaa keksirasian kanssa.

Granger ei ollut iloinen kun hän palasi tyhjin käsin. Hän yritti selittää, mutta hänen harjoitteluparinsa oli vain ärähtänyt, että Pirtaviidan olisi pitänyt antaa homma hänelle.

Myöhemmin Granger oli kuitenkin ilmestynyt hänen pöytänsä eteen ja nakannut sille rasiallisen inkivesiliskokeksejä. “Luna pitää noista”, hän sanoi ja katsoi Terryä uhkaavasti. “Älä säikytä häntä. Luna on…hauras.”

Joten tässä Terry nyt seisoi, keksirasia kainalossa ja hymyillen rauhoittavasti. Hän epäili muistuttavansa lähinnä ilmavaivaista fletkumatoa.

Hän koputti ja kuunteli askeleita, jotka pysähtyivät oven eteen. Hän aavisti Lunan katsovan ovisilmästä ja pohti, avaisiko tämä edes ovea.

Kului muutama piinallinen sekunti, mutta lopulta ovi avautui ja hän kohtasi Lunan hiljaisen katseen.

No, ainakaan tämä ei käskenyt hänen lähteä tiehensä, Terry tuumi ja rykäisi. “Minä täällä taas”. Voisimmeko me jutella?” Hän ojensi keksirasiaa kuin rauhanelettä. “Toin keksejä.”

Luna katseli häntä hetken, toisenkin. Sitten hän astui pois oven edestä.


4.
Terry oli niin helpottunut päästessään sisään, ettei hetkeen tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Luna katosi syvemmälle asuntoon sielukissa vanavedessään.

No, ainakin hän voisi olla kohtelias vieras. Terry vilkaisi kuraisia kenkiään ja potkaisi ne naulakon alle. Ne näyttivät hassuilta Lunan rähjäisten tennistossujen vieressä.

Hän astui sisään ja katseli hämmästyneesti ympärilleen. Mitä hän olikaan odottanut, se ei ollut tätä.

Asunto oli pieni. Siinä oli oikeastaan vain yksi huone ja pieni alkovi, jossa oli kai keittiö. Huoneen nurkassa oli petaamaton vuode ja sen ääressä jästien kuvalaatikko, jonka nimeä Terry ei jästitiedon tunneilta muistanut. Lisäksi oli vaatekaappi, pikkuinen pöytä ja kaksi eriparista tuolia. Ei tauluja, ei valokuvia. Ainoa koriste oli katonrajaan viritetty valoketju.

Luna seisoi alkovin ovella ja katseli häntä hiljaa.

“Haluatko teetä”, hän kysyi. Ääni oli niin hiljainen että Terry tuskin kuuli sitä.

Hän mietti hetken. Heitä koulutettiin hyväksymään tee tai kahvi, jos kuulusteltava sitä tarjosi.

Terry laski keksilaatikon pöydälle. “Mielelläni, kiitos.”

[valokki]

Minäkin hyppään tätä seuraamaan! Aivan samaa mieltä olen kuin kaikki muutkin, tälle osastolle sopii oikein hyvin jouluaiheinen raapalesarja! Tosi hauska idea, kun tämä AU on jo ennalta tuttu, mutta kun siihen yhdistetään jouluisuus ja Terry Boot(!!), tässä on varmasti kaikkea yllättävää luvassa.

Kissa puski hänen jalkaansa vasten ja naukui. Se oli valkoinen, pajunvitsamainen otus, jolla oli kauniit siniset silmät. Terry pohti, tiesikö Luna sen olevan henkikissa.

Hyppäsin suoraan Kassakissan kommentoinnista tänne, ja jäin miettimään, onkohan tämä nyt se sama kassakissa, joka siinä fikissä ilmestyy, hmm. Lisäksi jäi todella paljon kiinnostamaan, mikähän ihme oikein on henkikissa ja mistä Terry tiesi siitä heti vain vilkaisemalla kissaa. Se varmaan selviää tässä raapalesarjan edetessä, ja kuulostaa siltä, että tässä pääsee vähän läheisemminkin tutustumaan tähän kissaan.

Tämän silmistä oli kadonnut haaveellisuus. Sen sijaan ne olivat valppaat ja avoimen epäluuloiset.

Tässä jotenkin tiivistyy niin hyvin, miltä tämä sinun sodan jälkeinen Luna omassa mielessäni näyttää. Sellaiselta, että se lunamainen haaveellisuus on kadonnut, ja elämä on pakottanut hänet valppaaksi, epäluuloiseksi ja toivottomaksi. Lunan reaktio lyödä ovi Terryn nenän edestä kiinni oli hyvin sopiva reaktio tälle versiolle Lunasta, mutta ei mikään ihme, että Terry yllättyi, kun sodan kokenut Luna on niin vahvassa kontrastissa kouluaikaisen Lunan kanssa. Onneksi Hermione tiesi kuitenkin, miten Lunaa voisi saada lähestyttyä, ja inkivesiliskokeksit taisivat olla tässä tapauksessa jonkin sortin menestys.

Kiitos ensimmäisistä rapsuista, jään innolla seurailemaan, miten tämän parivaljakon välit lähtevät syventymään!

[Larjus]

No niin, ei siis mikään ihme että ekat osaset tuntuivat sopivan niin hyvin niihin muihin teksteihin! Mielenkiintoista päästä näkemään, mihin tämä tästä kehkeytyy. Onneksi Terry sitten pääsi keksipaketin avulla viimein sisään. Kiitos Hermionelle, joka tiesi vinkata! Mä taidan olla vähän samanlainen, että ruoalla lahjominen tehoaa 🙈

Joten tässä Terry nyt seisoi, keksirasia kainalossa ja hymyillen rauhoittavasti. Hän epäili muistuttavansa lähinnä ilmavaivaista fletkumatoa.

😂😂 No, ei ainakaan vaikuta sitten kovinkaan pelottavalta ja vaaralliselta.

Luna vaikuttaakin tässä varsin hauraalta, ihan niin kuin Hermionekin sanoi. Mut kiva kuitenkin että päästi Terryn sisään ja tarjoaa teetäkin! Se on jo selvää edistystä edellisiin osiin. Toivottavasti ei ole takapakkia tiedossa...