Kissojen valtakunta l Kotiinpaluu (itsensä luo) l draama l Haru, Paroni l S l puolitoistaraapale

[Secu]

Nimi: Kotiinpaluu (itsensä luo)
Kirjoittaja: Secu
Fandom: Kissojen valtakunta (Studio Ghibli)
Hahmot: Haru, Paroni
Genre: draama
Ikäraja: S
Haasteet: Animaatioiden taikamaailma
Kaiken maailman ficlettejä V: viikko 10/2017 - suhteet (suhde itseen)
Otsikoinnin iloja: sulut sisältävä otsikko
Tassunjälkiä: kissa
Väripaletti: khaki (ruskea)
Vastuuvapaus: Studio Ghibli
A/N: Olen enemmän koiraihminen, mutta Paroni (kuva) saa sydämeni lämpenemään poikkeuksellisesti kissoillekin ^^ Tämä teksti sijoittuu Kissojen valtakunnan loppuun, kun Haru ja Hiromi (mainittu ystävänä) ovat kaupungilla. Tekstin ymmärtäminen vaatinee, että animaation on nähnyt.

Lukuiloa! ^^




Haru kohotti katseensa sunnuntaisia pilviä kohti. Niihin piirtyi muistojen kehrästä rinnan pehmeästi jyskyttävän väreilyn vetämillä viivoilla tuttu hahmo, khakiturkkinen herrasmies, jonka silmistä heijastui arvoituksellinen kunniakkuus. Kerran Haru oli ollut samanvärinen, ruskeat korvat, tassut ja häntäkin, eksyksissä, etsimässä, neuvottomana ja ymmällään.

Pölyisen tien ohjaavat maaliviivat muistuttivat takaa helmaltaan terävöityvästä ja kahtia jakautuneesta takista, suorista housuista, joihin herrasmies pukeutui. Liivi, rintataskussa herkullisen teeleivän mallinen pyöreä kello, oli kenties samaa vivahdetta kuin hänen ystävänsä maalatut huulet. Taivaasta värit lainannut rusetti kannatteli leukaa arvokkaasti koholla.

Hahmo näkyi palasina kaikkialla ympärillä, mutta itse hän erottui yhtenäisenä. Turkki oli muuttunut ruskehtavaksi ihoksi, kun Haru oli palannut kotiin itsensä luo.

Kuviteltuaan pilvenkuvaan kuvajaisensa, se erkaantui ensimmäisestä hahmosta, selkeänä ja omanlaisenaan. Niiden välille jäi heikko hahtuvainen yhteys. Se saattoi olla vääntynyt kävelykeppi, joka ojentui apua tarjoavien askeleiden viemänä, vai olikohan sittenkin uusi, suora keppi tarkoitukseensa? Mutta ei Haru tarvinnut apua khakiturkkiselta herrasmieheltä, enää ja ainakaan vielä, selkiytyneelle itselleen.

[Hazyel]

Selasin itselleni sopivaa luettavaa Idän temppelistä ja törmäsin tähän! Kissojen valtakunta on ehdottomasti yksi suosikeistani animoiduista leffoista, se vaan on ah-niin-ihana <3 Itsekin olen enemmän koira- kuin kissaihminen (vaikka kissatkin on kyllä ihania!), mutta Paroni on tosiaan ihan mainio hahmo ja <3__<3

Tämä oli niin kauniisti kirjoitettu, pidin paljon noista yksityiskohdista kuten Paronin takin kuvailusta, ja toisaalta myös oivaltavista kielikuvista (vai onko nämä nyt metaforia, kuitenkin ) kuten herkullisen teeleivän mallinen pyöreä kello. Muutenkin kielen käyttö tässä tekstissä oli mielestäni todella kaunista, nätit lauseet toivat sellaista rauhallista tunnelmaa, joka tässä varmaan oli tarkoituksenakin, kun palattiin kotiin oman itsen luo. Tästä tuli hyvä ja iloinen olo siitä, että Haru pääsi takaisin itsensä luo <3

Kiitos, tämä oli hyvin kaunis tekstinpätkä, tykkäsin! :3

[Secu]

Oi, kommentti!

Lauchuo, ilahduin kovasti, että päädyit lukemaan tämän ficin ja vieläpä jättämään kommentinkin! ^^

Mahtavaa, että on muitakin kyseisen animaation ystäviä ja Paronin ihailijoita!

Elokuvan loppu on rauhallinen ja jättää hymyn huulille, samaa tunnelmaa tavoittelin tällä ficilläkin. Mukava kuulla, että ficistä jäi hyvä ja levollinen mieli! Toivoinkin, että lukija iloitsisi Harun puolesta ^^

Suuri kiitos kehuista kielen suhteen! :3 On aina ihanaa saada tietää, että lukijan mielestä teksti on kaunis myös ilmaisultaan ^^ Paronin koreat asusteet suorastaan pyysivät kuvailemaan, sen verran tyylikkästä herrasta kyse.

Kaunis kiitos, että luit ja kommentoit! ^^

[Larjus]

En oo pitkään aikaan nähnyt Kissojen valtakuntaa, mutta tätä lukiessa ajattelin, että pitäis kyllä taas, pitkästä aikaa. Se on hieno elokuva. Ja hieno oli myös tämä puolitoistaraapale, kivan pohdiskeleva. Kissojen valtakuntaan joutuminen ja siellä koetut asiat jäävät varmasti Harun mieleen loppuelämäksi, ja ovat varmaankin auttaneet häntä "löytämään itsensä". Hän sai palata kotiin parissakin eri mielessä.

Minäkin tykkäsin tosi paljon tässä käytetystä kielestä ja kielikuvista. Ne teki tästä tosi eläväisen ja varsin mukavan luettavan. Oon aina rakastanut kielellä leikittelyä.

Paroni oli kyllä varsin upea ilmestys tossa elokuvassa. Itse oon kyllä muutenkin enempi kissaihminen, vaikka koiratkin on tosi ihania 🥰

[Myötätuuli]

Moikka! Olipa mukava löytää omasta lempielokuvastani fikki.

Kävi suurenmoinen tuuri itsellä, sillä Helsingissä Kino Regina näyttää Ghiblin piirrettyjä sarjassaan. Oli lähes unenomainen kokemus päästä näkemään ensimmäistä kertaa Kissojen valtakunta elokuvateatterissa! Siitä inspiroituneena tulin lukemaan tekstiäsi.

Tässä tekstissä kiteytyy se, mikä kyseisen elokuvan tärkein sanoma on. Olla oma itsensä. Haru todellakin palasi kotiin itsensä luo. Joskus matka lähemmäksi vaatii sen, että pitää käydä kaukana. Ja itselleni tämä toimi muistutuksena siitä, että vaikka Haru kasvoi takaisin itsekseen ja tuskin tarvitsee enää Paronin apua, on herra ikuisesti mukana hänen sydämessään. Harmitti jo lapsesta saakka, että heidän tiensä erkanivat. Näin aikuisena ymmärtää, että miksi.

Tässä fikissä oli tunnelmointia ja lyhyt pituus sopi siihen erinomaisesti. Kiitos tästä!