Ficin nimi: Gorillan kaunopuheisuus
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: k-11
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Slice of life, pöljäily ja pieni pre-slash
Summary:
"Onko sinun pakko olla noin jumalattoman kirottu ihminen?"A/N: Tämän idea lähti hienosta Whatsapp-dialogista ja kumma kyllä putkahti paperille harvinaisen sukkelasti. Matchablossom se on muutenkin niin pahuksen valloittava edelleen, vaikka viime kuukausina huomioni onkin ollut vähän muualla.
Omistan tämän
Larjukselle ja kiitän lähdemateriaalista.
Osallistuu
Fandomaakkosiin ja
Multifandomiin.
***
"Hm?" Kaoru mutisi hammasharjansa suussaan, kun Kojiro tassutteli hänen seurakseen kylpyhuoneeseen ja muitta mutkitta halasi häntä takaapäin.
"Arvaapa mitä: vaihdoin juuri sänkyyn puhtaat lakanat", Kojiro virkkoi ja tavoitti Kaorun hyväksyvän katsahduksen peilin kautta. "Enkö ollutkin ahkera?"
"Mm-hm."
Kojiro painoi suukon Kaorun ohimolle ja kutitteli huulillaan tämän korvanlehteä. Kaoru sulki silmänsä ja nojautui kunnolla häntä vasten, minkä Kojiro tulkitsi mitä mahtavimmaksi merkiksi siitä, että tämä oli hänen kanssaan samalla tuulella.
"No niin, silmälasikäärmeiseni", Kojiro hymähti Kaorun kaulalle. "Pesehän ne hampaat hop hop niin päästään vähän nus nus –"
Kaoru päästi valtavan pärskähdyksen, minkä seurauksena hammastahnavaahtoa lennähti kaaressa suoraan peiliin. Kojiro kohotti kulmiaan reaktiolle ja hymyili vinosti, kun Kaoru yskähdystensä ja vaahtovanojen lavuaariin sylkemisen perästä kavahti pystympään.
"Mitä helvettiä nyt taas...?"
"Noh, älä viitsi, sinua sitä paitsi naurattaa!" Kojiro huomautti ja kietoi itsepäisesti käsivartensa Kaorun vyötärölle. "En minä liian kaunopuheiseksikaan viitsinyt tällä stondiksen tasolla alkaa –"
"Onko sinun pakko olla noin jumalattoman kirottu ihminen?" Kaoru tyrskähti, mutta valpastui sitten. "Tai hetkinen – taisinkin yliarvioida sinut."
"Joten loruilussani oli kuin olikin järkeä?" Kojiro tarttui Kaorua leuasta ja painoi heidän nenänsä lähes kiinni toisiinsa.
"No tuollaiseksi gorillaksi se oli aika kaunopuheista."
"Sitähän minäkin. Toimi sitä paitsi paremmin kuin kaiken maailman kiusallinen lyyrikointi."
"Toimi vai?" Kaoru haastoi. "Rohkenen epäillä."
Kojiro suukotti Kaorua pikaisesti tämän minttuhammastahnan makuisille huulille. "En kyllä ala mitään haikuja rustata vain jotta pääsen osoittamaan sinulle rikkumattoman rakkauteni... No kuulostipa tuokin runolliselta."
"Niinpä teki."
"Kuulostiko paremmalta kuin hop hop ja nus nus?"
"Mikä tahansa kuulostaa paremmalta, senkin tolvana –"
"Jaa, vai niin?" Kojiro virnisti ja kummempia varoittamatta kaappasi Kaorun olalleen. "Loistavaa! Siispä tämä gorilla kantaa sinut seuraavaksi pesäpuuhun vähän runollisiin lemmiskelytouhuihin!"
"Luovutan", Kaoru tuhahti hänen selkäänsä ja läpsäisi häntä takalistolle. "No, ainakin se on puhdaslakanainen pesäpuu..."
"Uhu uhu, gorilla siivonnut!"
"
Hiljaa."