Ikäraja: K-11
Tyylilaji: söpö teinislash
Paritus: Aro/Tommi (heh, Aromi)
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII, Originaalikiipeily (115. romanssi), FinFanFun1000 (361. riehakkuus) ja Teelusikan tunneskaala II (vapaus)
A/N: Sain inspissanoja, jotka inspiroivat näihin söpöihin poitsuihin :3
Et sä ihan paska jätkä oo
Skeittilauta tarkoitti vapautta ja vauhtia, ja Tommille ne kaksi olivat sama asia. Temput olivat kivaa hupia ja ajanvietettä, mutta pelkästään alamäissä kiitäminen teki Tommista onnellisen. Nopeasti hurjaksi kiihtyvä vauhti otti vatsasta eikä ikinä ollut varmaa, pysyisikö hän laudalla vai ei. Renkaiden alle saattaisi lentää pikkukivi tai tiessä saattoi olla railo. Tässä voisi käydä ihan miten tahansa. Vaaran alituinen läsnäolo kiihdytti aistit ja sydän hakkasi koko elämän edestä. Tommi hymyili uhmakkaasti ja mietti, että ei tämä ollut ollenkaan huono tapa kuolla. Hän selvisi alamäestä ja vauhti hiipui. Tommi vapautti pidättelemänsä hengityksen. Skeitatessaan Tommi oli aito, oma itsensä, ja maailma oli hänen.
Aro ei ollut skeittari, mutta atleettisuutensa ansiosta hän veti rampeilla hyvin. Aron refleksejä ja koordinaatiokykyä kelpasi ihailla. Välillä Tommi oli varma siitä, että jätkällä oli näkymättömät vaijerit, niin uskomaton kehonhallinta hänellä oli. Temput olivat helppoja, mutta Tommi oli silti vaikuttunut.
”Noo, mitä tykkäsit?” Aro kysyi hengästyneenä. Tommi piti pokkansa.
”Et sä ihan paska ollut.”
Aro pärskähti ja tönäisi häntä.
”Hei, mä oikeesti yritän tehdä vaikutusta suhun. Antaisit jotain krediittiä!”
Tommi pidätteli hymyään. Häntä kihelmöi. Oli typerää mennä ihastumaan johonkin törppöön maalaispoitsuun, mutta Aro oli aika saatanan valloittava.
”Kai sun pitää yrittää vielä kovemmin”, Tommi hymähti. Ei häntä pieni kosiskelu haitannut.
He istuivat puistonpenkin selkämyksillä ja kuuntelivat musaa Tommin iPodista. Lyhyt johto pakotti heidät istumaan lähekkäin, mitä Tommi ei pannut ollenkaan pahakseen.
”Hitto, mikä kuhina”, Aro sanoi viitaten ihmisiin heidän ympärillään.
”Korppilehdon asukaslukumäärä sisältää sit vissiin vaan sut?” Tommi vittuili.
”Siltä se ainakin välillä tuntuu”, Aro nauroi.
”Muuta tänne”, Tommi ehdotti vain puoliksi läpällä. Aroon ja sen turkoosiin päähän olisi kiva törmätä kaupungilla.
”En vois jättää mun broidia yksin meidän porukoiden kanssa”, Aro sanoi ja silmäili häntä. ”Nopeestihan tänne pääsee.”
”Ei se siltä tunnu”, Tommi mutisi. Hänen katseensa oli juuttunut Aron huuliin. Ei saatana. Aro hymyili. Hän tiesi vihdoin tehneensä vaikutuksen.
Tommi tahtoi olla makee ja sulava, koska asuihan hän naapurustossa, jossa maine oli kaikki kaikessa. Tommi tykkäsi siitä, kun kaikki moikkasivat ja pitivät häntä kaverinaan. Hän oli hyvä tyyppi, mutta silti sellainen, jolle ei kannattanut tulla soittamaan suutaan. Tommia kunnioitettiin näillä hoodeilla.
Aro ei piitannut, miltä hän näytti. Jätkä teki noloja ja typeriä stuntteja ja vain nauroi, kun häntä katsottiin kuin henkisesti jälkeen jäänyttä. Ensin Tommia nolotti, ihan vitusti, sitten nauratti ja lopulta vain hellytti, koska Aro oli niin teeskentelemätön ja vapaa odotuksista. Tommi ihaili sitä. Aroa katsellessaan hän tajusi, ettei makeeksi voinut opetella. Piti vain olla ja päästää irti.
Aro fiilisteli tämän tästä hyviä tuoksuja, törkeitä graffiteja, jokaista kissaa ja kyrvän muotoista pilveä. Hän eli niin hetkessä, ettei Tommi pysynyt aina edes perässä, mikä oli taas olevinaan niin vitun hienoa. Aron rauhattomaan säntäilyyn meni välillä hermo, mutta sen kääntöpuoli oli se, ettei Aron kanssa tarvinnut esittää. Se oli ihmeellisen vapauttavaa.
He heittivät jatkuvasti läppää, mutta välillä sai olla myös hiljaa ja hengittää. Rauhoittuessaan Aro oli hurmaava ihan toisella tavalla. Hän mietiskeli ja kuunteli Tommia silmät säkenöiden. Kun he istuskelivat Niittylammen rannalla, ja Aro kahlasi vedessä hiljaisen riemun vallassa, Tommi tuskasteli, miksi hänen oli pitänyt mennä ihastumaan noin söpöön idioottiin.
”Rakastan aamuöitä!” Aro huusi keskellä katua ja heitteli kärrynpyöriä. Tommi rullasi laudallaan ja virnuili Aron toilailuille. ”On niin hiljaista, ihmeellistä ja kaikki on mahdollista! Koko maailma on meidän.”
”Eikö kaikki oo sulle päivänvalossakin mahdollista?” Tommi kiusasi.
”No, sua ainakin on ihan mahdoton saada yksin mihinkään, kun sun ympärillä pyörii koko ajan jengiä.”
Tommi ei osannut edes vittuilla takaisin. Häntä hermostutti, ja se oli ennenkuulumatonta. Tommi tuli kiusallisen itsetietoiseksi. Miltä hän näytti, oliko hiukset ookoo?
Aro tuli ja pysäytti hänet. Tommi vedettiin alas skeittilaudaltaan. Aron totisuus hirvitti. Tommin teki mieli yrittää karkuun, mutta sitten Aro tarttui häntä leuasta ja suuteli napakasti.
Sitä suudelmaa Tommi oli odottanut jo kaksi viikkoa, mutta hän oli kuvitellut olevansa se, joka tekisi aloitteen. Tommi oli pussaillut poikia, kyllä hän tiesi, millaista se oli. Aroa suudellessaan Tommille selvisi, ettei hän oikeasti tiennyt yhtään mitään.
Aro ei ollut niin kuin muut pojat. Tommi tykkäsi hänestä enemmän kuin kenestäkään. Tietysti sen täytyi tarkoittaa sitä, että tärkeimmällä hetkellä hän sitten jäätyi. Aro vetäytyi hengästyneenä ja hämillään.
”Ai”, Aro uikahti ja meni kauhean noloksi. Tommi ei ollut ennen nähnyt häntä sellaisena. Aro vaikutti hätääntyneeltä. Tommi päätti toeta. Hän nosti kätensä Aron kuumille poskille ja pelasti tilanteen suutelemalla poikaa pitkään ja perusteellisesti.
He istuivat sylikkäin Tommin perheen pihakeinussa. Itäinen taivas oli jo alkanut muuttua vaaleaksi. Tämä yö oli tosiaan ihmeellinen. Tommi sormeili Aron turkoosia hiussuortuvia, josta löytyi kaikenlaisia yllätyksiä, kuten risuja, havunneulasia ja yksi karkkipaperi. Huulia aristi kaikki aiempi pussailu, mutta ei häntä oikeasti haitannut.
”Tommi?”
”No?”
”Alkaisitsä olee mun kanssa?”
”Voi jeesus, jätkät repeäisivät vahingonilosta, jos näkisivät mun kaulailevan jonkun pöndepölvästin kanssa.”
Aro nousi keinusta, mutta Tommi nappasi kiinni hänen vyötäisiltään ja veti takaisin.
”Mut kai mä voin uhrautua”, Tommi virnisti.
”Oot ihan paska jätkä”, Aro tuhahti ja läppäsi häntä kämmenellä ohimoon.
”Mut oon
sun jätkä.”
Sen kuultuaan Aro leppyi välittömästi.
