Nimi: Harmaata lunta
Kirjoittaja: Chihiban
Beta: ei
Päähenkilöt: Harry/Ginny
Ikäraja: S (sallittu)
Genre: het, angst, songfic, one-shot, romance??
Summary: Kadonneet ovat nauru ja myös kyyneleet, kaikki turtui, kun kerroit sä meetVaroitukset: ei niitä kai oo
A/N: Teki siis vain mieli kirjoittaa tällainen erofic^^
Ja biisi on siis Gimmelin Harmaata lunta.
Toivottavasti pidätte, kommentit ovat yliarvostettuja
Harmaata luntaPölyisen ikkunan takaa paistoi aurinko. Puiden oksat liehuivat kevyesti tuulen mukana. Auringonvalo osui pieneen ja hauraaseen peittomyttyyn keskellä suurta parisänkyä. Se mytyn keskellä oli peittoon kaivautuneena Ginny Weasley. Hänellä oli kylmä. Ei fyysisesti kylmä, vaan kylmä sisältä. Kylmä sydämessä. Häneen sattui, enemmän kuin koskaan oli sattunut.
Hänen poskensa olivat kyynelistä juovaiset ja silmät kuivat. Hänen teki mieli itkeä, mutta kyyneleitä ei enää tullut. Ne olivat lopussa, loppuun vuodatettu.
Niin mä havahdun painajaisiin,
Mun hikisiin huokauksiin ja
Kauheaan ikävään,
Kadonneet ovat nauru ja myös kyyneleet,
kaikki turtui, kun kerroit sä meetGinny ei pystynyt liikahtamaankaan. Häneen sattui liikaa. Sattui niin, että hänen teki mieli kuolla siihen paikkaan. Sellaista tuskaa ei voi kuvailla. Hän kaipasi Harrya, Harryn tuoksua, Harryn suudelmia. Hän oli ollut niin onnellinen Harryn kanssa. Toisella puolella sänkyä makasi vain peitto siististi viikattuna. Ei Harrya. Ei enää ikinä.
Ennen kuiskit mulle pitkään,
Meitä erota ei mitkään maailman
tuulet, tai niin sä luulet,
Ja mä uskoin lailla rakastuneen,
ja vaivun uneen, syvään uneenHarry oli jättänyt hänet. Jättänyt hänet niin yksin. Miksi, voi miksi? Mikä Ginnyssä oli vikana?
Miksi Harry oli tahtonut lähteä? Ginny ei tiennyt. Hän oli pakahtua tuskaan.
Hän oli hukkunut kyyneliinsä, hukkunut tuskaansa. Miksi? Harryn takia. Hän oli rakastanut Harrya, hän oli ollut niin onnellinen tämän kanssa. Hän oli tuntenut olevansa kokonainen.
Nyt, nyt hän ei ollut mitään. Ei mitään ilman Harrya. Harry oli vienyt hänen sydämensä, ottanut ja sitten heittänyt pois.
Kun jäätyy syys, painaa pää
tyynyys ja näe unta, kesästä unta,
Nyt mä nuudun vaan ilman
sua, puudun vaan,
Taas sataa lunta, harmaata luntaGinny tunsi olevansa rikki, niin rikki. Rikki kuin lasi, joka on heitetty maahan. Hajonnut tuhansiksi sirpaleiksi. Harryn viimeiset sanat soivat Ginnyn päässä, aivan kuin Harry olisi jättänyt ne soimaan levylle Ginnyn pään sisään.
”Olen pahoillani, Ginny. Tästä ei tule enää mitään. En tunne niin kuin ennen. Olen pahoillani, mutta minun on mentävä.”
…"minun on mentävä"…
…"on mentävä"…
…"mentävä"…
…"mentävä"… Miksi Harry, miksi sinun oli mentävä?
Pois, sä lähdit niin äkkiä pois,
jos tietäisin miksi tää ois kenties helpompaa,
kadonneet ovat nauru ja myös
kyyneleet, kaikki turtui, kun kerroit sä meet
Silloin päiväni muuttui yöksi,
jokainen minuutti kovaksi työksi,
ja maan ja taivaan värit vaihtui,
Mä luulin ensin, et tuska joskus
haihtuu, mut se ei tee niin,
ei se ei mee niin.Fin.
// Picca lisäsi ikärajan otsikkoon