Ficin nimi: Takoyakia työajalla
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Kamui Woods/Mt. Lady
Genre: Slice of life, pieni fluff
Summary:
”Työajalla pidetään kiinni velvollisuuksista, eikä harrasteta mitään omia evästaukoja!”A/N: Tästä shipistä mielessäni on ainakin pari ficinpätkää, jotka toivottavasti jonain päivänä löytävät tiensä aivojen perukoilta Wordiin.
Ficin kohtaus tapahtuu suoraan
tämän pätkän jälkeen. En mene takuuseen, maistuisiko inkiväärijauhe hyvältä takoyakissa, mutta ainakin kokeilisin sellaista yhdistelmää ihan mielelläni, jos joskus tulisi vastaan. ^^ Osallistuu haasteisiin
Neliottelu ja
Random10.
***
Mt. Lady aisti selässään ylemmän kollegansa tuijotuksen, muttei antanut sen häiritä ja työnsi pirteästi suuhunsa ensimmäisen takoyakipalleron. Maku oli kertakaikkisen taivaallinen. Hän olisi voinut uppoutua siihen kokonaan, mutta Kamuin vihainen tuhahdus oli omiaan palauttamaan takaisin maan pinnalle.
”Olet sinä kanssa...” Kamui ärähti heidän kävellessään hieman sivummalle myyntikojujen hälinästä. ”Työajalla pidetään kiinni velvollisuuksista, eikä harrasteta mitään omia evästaukoja!”
”Mmm, tottahan toki!” Mt. Lady virkkoi hilpeästi. ”Ooh, nämä ovat kyllä erinomaisia...”
Kamui vilkaisi inhoten pahvirasiaa hänen kädessään kuin se olisi jotenkin henkilökohtaisesti loukannut tätä. ”Puhumattakaan halpamaisista kepulikonsteista, joilla nuo hankit.”
Mt. Lady seivästi toisen palleron tikunpäähän. "No mutta, Kamui-san, se miekkonen teki työtään, ja minä puolestani olin hänen myyntiartikkeleistaan kiinnostunut asiakas.”
”Et kylläkään mikään maksava asiakas.”
”Ehkä en, mutta kiinnostustani ei horjuttanut mikään!" Mt. Lady tarkensi iloisesti. "Se taas on pitkälti kojunpitäjän oma asia, miten hän liiketoimintaansa hoitaa ja miten keneltäkin veloittaa...”
”Käytöksesi oli kaukana sankarimaisesta, typerä hupakko”, Kamui murahti ristien käsivartensa pahantuuliseen puuskaan. Sanat olisivat voineet olla häijyjä, ellei hän olisi kovin tottunut ylemmän kollegansa tylyyn ulosantiin. Vihainen mulkoilu sai pikemminkin hymyn hänen suupieliinsä.
”Ole hyvä ja maista, Kamui-san!” Mt. Lady virkkoi ojentaen pahvirasiaa.
”Kiitos ei”, Kamui äyskähti. ”Toisin kuin sinä, minä tiedostan olevani keskellä työtehtävää.”
”Liian alhainen verensokeri voi tehdä tepposia etenkin tärkeissä työtehtävissä!” Mt. Lady huomautti ja nappasi kolmannen mustekalapalleron.
”Turhaan sinä kannat huolta verensokeristani, kun se olet nimenomaan sinä, joka saa vereni kiehumaan...” Kamui murahti seisoen paikoillaan järkähtämättä kuin juurensa syvälle maahan upottanut puu. Samalla Mt. Lady huomasi, miten tämä silmäili ruoka-annosta vaikuttaen epäilemättä naamionsa takana kiinnostuneemmalta kuin olisi halunnut myöntää.
"Näitä riittää kyllä kahdellekin syöjälle", hän myhäili hienoisen mairittelevaan sävyyn, joka ei juuri koskaan ottanut mennäkseen läpi Kamuille. Toisinaan se silti teki kovapintaiseen kuoreen pienen halkeaman.
”Mitä niissä edes on?” Kamui suvaitsi kysyä lopulta. "Tuo oranssi rouhe näyttää oudolta."
Mt. Lady pyöritteli takoyakia tikussaan tutkien sen särmätöntä muotoa joka puolelta. ”Se on jotain kojun omaa maustejauhetta. Vähän inkiväärimäistä...”
”Inkivääriä takoyakissa?”
”Kuulostaahan se hitusen erikoiselta, mutta maussa ei todella ole moittimista”, Mt. Lady tokaisi ja haukkasi mustekalapalleroa. Samalla hän tarjosi pahvirasian mukana tullutta toista puutikkua Kamuille, joka näytti edelleen kohtuullisen epäluuloiselta. "Tilasin ne ilman vihreää merilevää. Sinähän et juuri lämpene sille, vaikka takoyaki lempiruokaasi onkin?"
Kamui näytti niin yllättyneeltä kuin vain kykeni naamionsa takana. "Mitä sinä sellaista muistat..."
"Tokihan minä sinua kuuntelen, Kamui-san – sivulauseidenkin tarkkuudella", Mt. Lady hymähti ja kopautti pahvirasian pehmeästi Kamuin käsivarrelle. "Lisäksi makumme käyvät varsin hyvin yksiin, sanoisin..."
Kamui hymähti kuin olisi kiistänyt hänen toteamuksensa, mutta tarttui silti hänen ojentamaansa syömätikkuun ja siinä samalla puolittain hänen käteensäkin.
”Koettelet jälleen kerran kärsivällisyyttäni.”
”Olen kovin pahoillani, Kamui-san”, Mt. Lady tokaisi takaisin rohjeten samalla silitellä peukalollaan kevyesti kollegansa kädensyrjää. ”Tapaan tehdä sitä aika usein.”
”Pitää paikkansa.” Kamui otti pahvirasian vastaan, vaikkakin aavistuksen vastahakoisen oloisena. Se oli tosin pelkkää pintaa, sillä eipä sitä kenenkään auttanut liikaa taistella takoyakin herkullista tuoksua vastaan. ”Tarvitsen toistakin kättäni, joten voit laskea irti.”
Mt. Lady naurahti vienosti ja hipaisi kollegansa kättä vielä ohimennen. Samassa jokin erikoinen kiinnitti hänen huomionsa ja sai hänen suupielensä hymyyn.
”Mitä sinä nyt?” Kamui tiukkasi tajuamatta lainkaan kasvattaneensa pienen punertavan kukkasen sormenpäästään.
”En niin mitään!” Mt. Lady virkkoi taittaen kukan itselleen ja nuuhkaisi sen makeahkoa tuoksua. ”Olinkin tästä juuri palaamassa takaisin työn touhuun...”
”Hmh, parasta olisi”, Kamui murahti jostain syystä vältellen hänen katsettaan ja käänsi hänelle selkänsä kuin ilmaistakseen halunsa popsia välipalansa rauhassa.