Title: Harvinaisen huono maku
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Characters: Lance, Shiro
Genre: Höhlä dialogipainotteinen arkidraama
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia lähdemateriaaliin, enkä ole saanut tämän kirjoittamisesta rahallista (tai mitään muutakaan) korvausta.
Summary: Lance tulee kysymään Shirolta mieltään polttelevan kysymyksen.
A/N: Sain tän idean joskus randomisti,
Maissinaksu sanoi haluavansa tästä ficin, joten tässä nyt olis, ole hyvä, pieni lahja joulun odotteluun. Toivottavasti tykkäät ♥
Tän kirjoittelu oli aika jännää, ja mun mielessä oli paljon semmoisiakin ideoita, mitkä jäi sit lopulta kokonaan pois. Kun aloin kirjoittaa tätä, tää alko lähtee yhteen suuntaan ja sitten siihen sekaan ei saanut enää kaikkea sovitettua, mikä on tavallaan sääli, mutta niinhän se usein ficatessa menee. Kaikki ideat ei yksinkertaisesti sovi samaan ficiin, vaikka ne samaa aihetta oliskin, ne menee liian päällekkäin toistensa kanssa. Ehkä tää saakin joskus jatko-osan
Tästä voinee halutessaan löytää jotain Lance/Shirolta haiskahtavaa, ja siitä vain, mutta itse olen kirjoittanut tämän sillä ajatuksella, että mitään parituksia ei ole (eli siis niin ettei Lancekaan ajattele Shirosta mitään sen syvempää). Mulle tuli tätä ideaa pyöritellessäni mieleen
Tyttökultien Blanche
tässä kohtauksessa (ja varsinkin kohta “To think Jean would prefer Rose over me? That’s ridiculous!”) niin siitä voinee päätellä, missä mun ajatukset tätä kirjoittaessa liikkui
Tämä on mukana
valloittelemassa fandomeita.
Harvinaisen huono maku”Hei Shiro, saanko kysyä sulta yhtä asiaa?”
”Saat, tietenkin”, Shiro vastasi äskettäin hänen huoneeseensa ilmestyneelle Lancelle, joka oli selvästikin tullut varta vasten hänen puheilleen. Ei kai tällä muitakaan syitä ollut hänen huoneensa ovella kärkkymiselle, vaikka ei Lancesta kyllä koskaan tiennyt.
”Hyvä. Kiitos”, tämä sanoi astellen samalla peremmälle. ”Tuli nimittäin mieleen yks juttu. Kysyn tätä sitten ihan vain uteliaisuudesta, mutta… miten vetävältä mä oikein näytän homomiesten silmissä?”
Shiro ei tiennyt, mitä oli odottanut Lancen kysyvän, mutta ei ainakaan tätä. Hänen teki mieli vain kääntää selkänsä Lancelle ja käskeä tätä kysymään jotain järkevämpiä tai sitten lähtemään kokonaan pois. Lance kuitenkin näytti siltä, ettei suostuisi liikahtamaankaan ennen kuin saisi vastauksen. Shiron olisi pakko sanoa jotain.
”En mä voi toimia kaikkien miehistä kiinnostuneiden miesten äänitorvena”, hän lopulta ilmoitti diplomaattisesti. Ja tottahan se oli. Hänellä oli tietenkin henkilökohtaiset mieltymyksensä, mutta ne olivat sellaisia asioita, joita hän ei kokenut tarpeelliseksi saati mieluisaksi puheenaiheeksi muiden Leijonalinnassa asuvien kanssa. ”Ihan niin kuin säkään et voi sanoa, millaisista naisista
kaikki heteromiehet tykkäävät. Jokainen viehättyy eri asioista.”
”No joo, mutta voihan sitä silti tehdä yleistyksiä!” Lance huomautti selvästi tyytymättömänä saamaansa vastaukseen, tai pikemminkin sen puutteeseen. ”Kyllä mä tiedän, mitä useimmat katsovat naisissa, joten varmasti sä tiedät, mitä enemmistö homoista katsoo toisissa miehissä. Se mua kiinnostaa.”
”Miksi?”
”Uteliaisuutta, mähän sanoin jo. Naisten suosiostahan mä tietty sytyn, mutta sen saaminen on mulle itsestäänselvyys. Haluun tietää, olisko mulla samanlaista vipinää miestenkin parissa.”
”No…” Shiro katsoi arvioiden edessään kovin mahtipontiselta näyttävää Lancea.
”Jos on liian vaikeeta, voit toki kertoa oman mielipiteesi.”
Shiro päätti heti mielessään, että sitä ei kertoisi. Ei vaikkei se ehkä kovin pahasti mennytkään stereotypioita vastaan.
”Ei olisi”, hän vastasi lopulta, kun viivyttely oli saada hänetkin kärsimättömäksi.
”MITÄ!?” Lance älähti kuin olisi pudonnut jostain korkealta. ”Mitä ei olisi?”
”Vipinää miesten parissa, niin kuin itse asian ilmaisit.”
Lance näytti tuohtuneelta. Vastaus ei ollut sitä, mitä hän oli halunnut kuulla.
”M-mitä? Miksei muka?”
”Ei tarvitse pillastua”, Shiro rauhoitteli. ”Tämä
ei ole mun mielipide. Pyysit yleistystä, ja sellaisen mä sulle annoin. Varmasti on niitäkin, jotka ajattelevat eri tavalla ja joiden tyyppiä sä olisit, mutta...”
”No sitten sä voit kyllä sanoa myös, että miksi mä en enemmistölle muka kelpais”, Lance tuhahti varsin happamasti. Hän veti kätensä puuskaan ja mulkoili Shiroa kuin tämä olisi juuri pettänyt hänet. Hänen ajatuksissaan tavallaan olikin.
”Sä oot sellainen… nätti poika”, Shiro sanoi sitten. Tuntui oudolta kuulla suustaan sellaiset sanat, mutta ei hän keksinyt parempaakaan tapaa kuvata ajatuksiaan. ”Ja hintel- hoikka”, hän korjasi nähdessään Lancen ilmeen vain mustenevan. ”Ja kyllä se varmaan naisia miellyttääkin, mutta keskiverto homomies haluaa jonkun lihaksikkaamman ja maskuliinisemman…”
”Ai mä en ole tarpeeksi miehekäs vai?”
”Lance, älä viitsi”, Shiro huokaisi. ”Sä kysyit, mä vastasin. Ei ole mun syy ettei vastaus miellytä sua. Ja sitä paitsi, mitä se sua edes haittaa, kun kerta naisten huomio ja ihailu on se, jota haluat?”
”No entä sä sitten?” Lance kysyi piittaamatta lainkaan toisen sovitteluyrityksistä. ”Oonko mä sunkin makuun liian nätti ja hintelä?”
”En katsele sua sillä silmällä, joten en kommentoi”, Shiro sanoi ja nyt lopulta käänsi Lancelle selkänsä.
”Eli siis olen!” tämä huusi. ”Sano se vain suoraan!”
”No niin Lance, nyt riittää jo. Lopeta.”
”Eihän riitä. Mä haluan sun vastauksen!”
Shiro kääntyi taas katsomaan Lancea, joka tapitti häntä takaisin tuima ilme kasvoillaan. Hän pystyi mielessään näkemään höyryn savuavan ulos tämän korvista.
”Meillä on meneillään tärkeä missio, ja haluan antaa kaiken huomioni sille, joten mulla ei ole aikaa
eikä kiinnostusta minkäänlaisille romansseille! Kiva että sä pystyt ajattelemaan tyttöjä tässä samalla, mutta kaikki ei ole niin kuin sä! Mulla on muuta – tärkeämpää – ajateltavaa! Ja sä olet sitä paitsi muutenkin ihan liian nuori mulle.”
”Eli mä olen sun mielestä pelkkä kakara, vai? Vaikka mäkin olen Voltronin paladiini? Vai olenko mä siihenkin susta liian nuori?! Hä!?”
”No joo, sovitaan vaikka sitten niin”, Shiro sanoi melkein konemaisesti. Hänen kärsivällisyytensä alkoi olla lopussa. Koko tilanne oli aivan liian absurdi, eikä hän mitenkään päässyt jyvälle Lancen ajatuksenjuoksusta. ”Ja nyt, hyvästi.”
Niinpä Shiro tarttui Lancea olkapäistä, käänsi tämän ympäri ja työnsi ulos huoneestaan. Ennen kuin Lance ehti syöksyä takaisin sisälle, hän sulki oven ja lukitsi sen niin, ettei sitä saisi ulkopuoleltakaan avattua. Kuulosti siltä, että Lance ainakin yritti.
”Shiro!” Lance huusi ja kuuluvasta kumauksesta päätellen potkaisi ovea. ”Meistä kahdesta sä oot kyllä nyt se kakara! Avaa ovi!!”
”Lance, ryhdistäydy!” Shiro komensi oven toiselta puolelta. ”Ole mies!”
Kovin mieheltä Lance ei tosin kuulostanut jatkaessaan rähinäänsä, mutta Shiro kaivoi esiin kuulosuojaimet ja asetti ne korvilleen niin, ettei kuullut enää mitään. Hänen puolestaan Lance saisi kiukutella oven edessä vaikka seuraavaan aamuun asti tai kunnes joku tulisi viemään tämän pois korvasta retuuttaen. Hän kaipasi nyt lepoa.
Jonkin aikaa Lance jaksoikin valittaa saamistaan vastauksista ja kohtelusta, kunnes viimein lopetti huomattuaan, ettei Shirosta irronnut enää minkäänlaista reaktiota. Hän kääntyi lähteäkseen hakemaan mielelleen lohdutusta joko videopeleistä, pirtelöistä tai Alluralta (hän päättäisi matkalla) mutta loi sitä ennen vielä viimeisen mulkaisun Shiron huoneen oveen.
”On teillä homoilla kyllä harvinaisen huono maku! Ette tiedä mitä menetätte!” hän huusi ylpeys kovan kolhun saaneena ja marssi pois itsekseen samalla jupisten.