Nimi: Herra Kissa
Kirjoittaja: justy
Tyylilaji: Draama
Ikäraja: S
Yhteenveto: “Tohtori Pöllö, sairaansa saavun. Voitko parantaa massun?”
A/N: Kaarneen
Pizzaperjantai-haasteessa valitsin täytteiksi jauhelihan, herkkusienet ja tomaatin. Nämä tarkoittivat draamatekstiä, joka sijoittuu syksyyn ja jossa vieraillaan metsässä. Tekstissä metsä ja syksy ovat jääneet vähän taka-alalle, mutta toivottavasti ne välittyvät ainakin tunnelmassa.
Tarinan inspiraationa toimi myös Anna Maria Roosin runo Tohtori Pöllö (suom. Kirsi Kunnas). Runo jäi pyörimään mieleeni ja halusin kirjoittaa sille jatkoa.
“Onko teillä aika varattuna?” Mustarastas kysyi.
Kissa hoippui puun juurelle ja istuutui. “Onko tohtori paikalla? Vointini on heikko.”
Mustarastas loikki lähemmäs ja katseli tulijaa. Laihan kissan valkoinen turkki oli rähjäinen ja sen vihreät silmät sameat.
“Tohtori Pöllö on sairaskäynnillä. Voitte odottaa täällä, jos haluatte.”
Kissa vilkaisi taakseen. Pimeys oli laskeutumassa, hän ei enää erottanut polkua puiden varjoista.
“Odotan tässä”, se sanoi ja asettui pitkäkseen puun juurelle.
***
“Herra Kissa?”
Kissa avasi silmänsä. Hetken hän uskoi olevansa kotona, lämpimällä viltillään. Sitten uni haihtui, vieden mukanaan lämmön ja kodin tuoksut.
“Herra Kissa?”
Kissa kohotti päätänsä. Tohtori Pöllö katseli häntä lehdettömältä oksalta. Tohtori oli vanhentunut viime käynnistä, ja Kissa arveli näkevänsä väsymystä tämän silmissä..
“Tohtori Pöllö, sairaansa saavun. Voitko parantaa massun?” Kissa kysyi. Hän yritti nousta jaloilleen, mutta huomasi voimien kadonneen. Oli kylmä, ja kodin tuoksut olivat vaihtuneet johonkin vieraaseen, pistävään hajuun.
Tohtori Pöllö levitti siipensä ja laskeutui alas Kissan viereen.
“Kauanko kipu kestänyt on?”
“Kolme päivää, tohtori kulta.”
“Ja mitenkäs massu kivun sai?”
“Sitä tietoa löydy ei multa.”
Pöllö räpytti silmiään hitaasti ja kallisteli päätänsä. “Valmistan teille unijuoman, herra Kissa. Se juokaa pohjaa myöten, niin jäävät kivut taaksenne.”
“Eikö ole muuta keinoa?” Kissa kysyi.
“Valitan, herra Kissa”, Pöllö vastasi. “Assistenttini tuo teille juoman pian.” Pöllö nyökkäsi ja kohosi sitten siivilleen.
Kissa painoi päänsä tassujen väliin. Kipu sykki mahassa. Jostain kivun takaa kissa kuitenkin tunsi tutun kosketuksen. Joku silitti hänen turkkiaan ja kuiski hänen korvaansa. Kissa ei erottanut sanoja, mutta tunsi olonsa rauhoittuvan.
“Oletko valmis?” Mustarastas kysyi. Se piteli pikaria, jossa oli tilkka maitoa. Kissa avasi vaivalloisesti suunsa raolleen ja Mustarastas kaatoi juoman sen kielelle.
Kissa sulki silmänsä. Silitykset tuntuivat nyt selvemmin. Kipu laimeni nopeasti ja Kissa tunsi unen tulevan. Viimeinen asia, mitä hän tässä maailmassa tunsi, oli lämpimät kyynelet turkillaan.