Gotham: Jos jaat minut, en ole enää olemassa, Edward Nygma/Oswald Cobblepot (K-11)

[Thelina]

Ficin nimi: Jos jaat minut, en ole enää olemassa
Kirjoittaja: Thelina
Fandom: Gotham
Ikäraja: K-11
Paritus: Edward Nygma / Oswald “Pingviini” Cobblepot
Tyylilaji: Draama
Yhteenveto: Ed Nygmalla on Oswaldille yllättävä ehdotus
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta sarjaan liittyvästä kuuluu sen tekijöille.

A/N: Kolmivelhoturnajaisten Aistit-teema inspismurusineen inspiroi kirjoittamaan itselleni aivan uudesta fandomista. Kirjoitushetkellä olin menossa Gothamin kakkoskaudella, joten tämä sijoittuu niihin tapatumiin yhden sanan lisäsin, sillä aloin miettiä, onko Jim Gordon tosiaan läpeensä kunnollinen, joten lievensin tuota vähän sanalla "lähes" Enjoy!


Jos jaat minut, en ole enää olemassa


Kun Oswald lopulta heräsi, hän luuli olevansa sairaalassa. Totuus paljastui kuitenkin toiseksi, sillä saatuaan silmänsä auki hän tunnisti välittömästi pöydän ääressä työskentelevän kuolinsyytutkija Ed Nygman. Tämän asunto lemusi desinfiointiaineelta ja kemikaaleilta ja joka paikassa oli yhtä tahrattoman puhdasta kuin poliisiaseman ruumishuoneella. Teollisuushenkiset valaisimet ja kemistinvälineitä pursuavat hyllyt korostivat vaikutelmaa. Samaan aikaan Nygman koti oli kuitenkin – niin, kodikas. Oswaldin jalkoja peitti kukkakirjailtu viltti, ja sairaalamaisen muovimaton sijasta lattia oli tyylikästä tummaa lankkua. Jopa vanha, sysiruma sohva alkoi ennen pitkää näyttää Oswaldin mielestä kutsuvalta. Sen takana olevan pianon päällä oli radio, joka soitti hiljaista Bachia.

”Hei, unikeko”, Nygma tervehti häntä huomattuaan, että hän oli vihdoinkin hereillä. Tyyppi istui vuoteen reunalle hymyillen kuin idiootti. Oswald perääntyi vaivoin kohti sängynpäätyä ja huomasi rintakehänsä olevan yltä päältä siteissä. Oliko Nygma tehnyt hänelle ruumiinavauksen?

”Mitä helvettiä sinä teet?” Oswald raakkui, kun Nygma kumartui yhä lähemmäksi tutkiakseen kääreitä.

”Tarkistan vointisi tietenkin”, Nygma sanoi ja väläytti taas sen hymyn. ”Haava ei näytä vuotavan enää. Miten olet saanut nukuttua?”

Oswald mietti hetken. Hän oli nähnyt sekavaa unta, jossa hän rämpi metsän läpi vaatteet veren peitossa, kunnes joku tarttui hänen käteensä, veti autoon ja myöhemmin peitteli sänkyyn. Tähän sänkyyn, Nygman sänkyyn. Ei se ollutkaan ollut unta, eikä hänelle mitään ruumiinavausta ollut tehty, vaan Nygma oli jostain jumalan syystä auttanut häntä ja vielä sitonut taistelusta tulleet haavat. Oswald saattoi yhä tuntea pitkien sormien kosketuksen ihollaan.

”Anna vettä”, hän käski ja Nygma tarjoili auliisti juotavaa suuresta dekantterilasista. Rinnuksille läikkyvä neste kasteli raidallisen yöpaidan ja siteet sen alla.

”Parempi?” Nygma kysyi, mutta Oswald ei välittänyt vastata.

”Nyt, jos sallit, minä häivyn täältä”, hän sen sijaan ilmoitti ja yritti nousta ylös upottavasta vuoteesta. Kylkeä kuitenkin vihlaisi niin, että hänen silmissään sumeni. Oswald ähkäisi.

”Et suinkaan, herra Pingviini”, Nygma sanoi hellästi ja painoi hänet takaisin vuoteelle. ”Ei ennen kuin olet toipunut kunnolla ja kuunnellut ehdotukseni.”

”Minkä ehdotuksen?” Oswald puuskahti.

”Kun sinulla on minut, haluat jakaa minut. Mutta kun jaat minut, en ole enää olemassa. Mikä minä olen?” Nygma arvuutteli silmät loistaen.

”Vitustako minä tiedän”, Oswald kivahti. ”Oliko sinulla jotain oikeaa asiaa, vai ei?”

”Oikea vastaus on salaisuus. Ja haluan jakaa omani sinulle.”

Oswald kuunteli suorastaan liikuttuneena, kuinka Nygma selitti rikollisista teoistaan: kolmesta kuolonuhrista ja siitä, minkälainen euforia syntyy, kun on vähällä jäädä kiinni, mutta onnistuu livahtamaan viime hetkellä. Oswald ei allekirjoittanut tunnetta laisinkaan – hän arvosti mutkattomasti sujuvia liiketoimia – mutta ymmärsi kyllä tappajan mieltä. Ja mikä vielä parempaa, Nygma tarjosi hänelle yhteistyötä, kontaktia poliisilaitokselle. Hänessä oli kiistatta potentiaalia, sillä toisin kuin Oswaldin lähes läpeensä kunnollinen poliisituttava Jim Gordon, Nygma oli selvästi helpommin houkuteltavissa pahoille teille.

”Ja mitä sinä haluat kaikesta tästä?” Oswald kysyi.

”Apuasi. Olethan alan ammattilainen”, Nygma kehui. ”Ja jos haluat, ehkä pääsemme toisenkinlaiseen sopimukseen.”

Sänky notkahti, kun Nygma kumartui jälleen lähemmäksi. Oswald haistoi bergamotin ja setripuun tuoksun, tunsi lämpimät sormet niskassaan ja antoi Nygman suudella unenkuivattamia huuliaan. Kosketus vaelsi varoen pitkin kipeää rintaa alaspäin, kunnes pysähtyi lantioluulle. Ennen kuin Nygma ehti ujuttaa sormensa pidemmälle, Oswald esti häntä.

”Jos ryhdyt tähän, olet minun”, hän sihahti vasten Nygman suuta. ”Yksin minun, oma salaisuuteni.”

”Jos jaat minut, en ole enää olemassa”, Nygma muistutti.

”Vaan kuollut”, Oswald tähdensi. ”Se on hinta petturuudesta. Piste.”

”Siihen meidän ei tarvitse ryhtyä”, Nygma sanoi kivutessaan hänen päälleen. Radio soitti edelleen Bachia, sänky narisi ja kukkakuvioinen peitto valahti mytyksi lattialle.

Oswald riisui märän yöpaidan yltään, siirsi kipunsa sivuun ja otti kaikki Nygman salaisuudet omakseen.

[Kaarne]

No niin, tapojeni mukaisesti olen täällä kommenttikampanjan aikarajan viimeisenä päivänä, hei vaan! Mutta ajoissa kuitenkin. 

Ja hei, olipas hauskaa lukea tällaista "pahisromantiikkaa" sinulta. Olen toki aiemminkin lukenut sinulta tekstejä särmikkäistä hahmoista, kuten nyt vaikka True Detectiven miekkosista, mutta en muista, että olisin lukenut kahden pahiksen romanssia aiemmin. Pingviini olikin minulle hahmona tuttu useammastakin DC-versioinnista, mutta Edward Nygmaa en muista. Gothamiakaan en ole katsonut, mutta se ei haitannut, koska kyllä tähän pääsi hyvin mukaan ilman fandomtuntemustakin.

Vaikka kyseessä olikin kahden pahiksen keskustelu ja sittemmin herkkä hetki, tässä oli silti mukana tuollaista thelinamaisuutta kodikkuutta. Pidin kovasti tuosta alusta, jossa Oswald herää ja havainnoi ympäristöään, ja miten siinä näkyvät sekä Edin erikoisala että se, että kyse on kodista. Radio ja Bach olivat erityisesti kiva yksityiskohta, samoin kukkaviltti.

Tuo keskustelu oli hauskan arvoituksellinen ja aluksi jopa vähän hämmennyin tuosta Edin sanailusta, mutta totesin sitten, että mikäpäs siinä, jos se kerran hänen tyylinsä on. Oswald taisi kaikesta päätellen päätyä samaan loppuratkaisuun. Ja sujuvat liiketoimetkin mainittiin - no, kyllähän sen huomasi, että hän sai heti kiinni hyvästä tarjouksesta ja eteni sen mukaisesti.

Minusta tämä oli kaikkiaan hauskaa ja sopivan jännitteistä luettavaa, ja oli hauskaa päästä kurkistamaan vieraaseen fandomiin tällaisen välähdyksen kautta. Kiitos paljon lukukokemuksesta!

[ruttotohtori]

Voi nyyhky, ihanaa nähdä suomeksi luettavaa tästä sarjasta ja viellä näillä hahmoilla! Oswald erityisesti on mulle hyvin hyvin rakas ihan kaikissa versioissaan, mutta erityisesti tää Gothamin Pingviini on niin tärkeä ja suloinen, ja en voinut olla hymyilemättä kuinka osuvasti oot hänet kirjoittanut.

”Vitustako minä tiedän”, Oswald kivahti. ”Oliko sinulla jotain oikeaa asiaa, vai ei?”

Etenkin tää! Voi mikä cranky lil man, musta on niin hellyyttävää kun hän on tommonen kiukkupussi, vaikka ymmärtäähän sen kun herää kamalissa kivuissa vieraasta paikasta ja sit aletaan ladella jotain ihme arvoituksia. XD Tosin en voi syyttää Edwardia, hän nyt vaan on vähän erikoinen, ja hänen tapansa kommunikoida on kyllä jotain niin sympaattista. Tässä sarjassa tykkään erityisesti nimenomaan alkukausien Edistä ennen kuin hänestä tuli Arvuuttaja, kun hän on vielä tommonen little ball of sunshine ja hölmösti hymyilevä ylipirteä hömppä, niin vitsi kyllä ilahduin että otit tapahtumahetkeksi nimenomaan tämän. Rakastan ideaa kokeneemmasta pahiksesta houkuttelemassa Edwardia pahoille teille ja vähän opettamassa, miten homma toimii, hehe.

Tässä oli kyllä hirveesti kivoja yksityiskohtia! Jo tää huoneen kuvailu kukkaviltteineen ja laboratoriovälineineen toi ilmi Edin kaksijakoista persoonaa, kuinka hänessä yhdistyy tuo tappajan mieli mutta myös jotain lämpöisempää ja kiltimpää. Ja voi vitsi kun tää kohtaus ois oikeesti mennyt näin, oon ikuisesti vähän katkera että niillä oli oiva tilaisuus heittäytyä intiimeiksi mutta ei sitten. Edward oli niin selkeästi pihkassa Oswaldiin tässä vaiheessa, onneks on ficit ja kirjoittajat jotka ymmärtää miten canonin ois kuulunut mennä!

”Jos ryhdyt tähän, olet minun”, hän sihahti vasten Nygman suuta. ”Yksin minun, oma salaisuuteni.”

Ja tämähän oli jo suorastaan aika 😳😳😳🤤🤤🤤 Vitsi, possessive Oswald vaan herättää mussa Ajatuksia.

Sori kälynen kännykkäkomma, mut halusin kiittää tästä palasesta, tuli kyllä niin monta serotoniinia ja vähän himottais nyt katsoo tää sarja uusiks. Kiitos kiitos kiitos <3

[Thelina]

Kaarne, kommenttisi oli ihana yllätys, koska ehdin kokonaan jo unohtaa sinun luvanneen sellaisen Tämä on kyllä todellista pahisromantiikkaa, koska Edistä tulee myöhemmin sarjassa Arvuuttaja. Näemmä jätin sen vaan laittamatta tuonne alkutietoihin, koska häntä ei tässä vaiheessa ole vielä sarjassa kutsuttu sillä nimellä. Mutta on siis erittäin hyvä syy sille, miksi Ed latelee arvoituksia Gothamia voin kyllä suositella, siinä Bruce Wayne on vasta teini ja näin ollen monet muutkin hahmot ja pahikset paljon nuorempia tai vasta päätymässä pahoille teille. Kivaa, että nappasit tämän luettavaksi, vaikka fandom ei ollut tuttu ja kiitos paljon kommentista!

ruttopoika, ilahduin kommentistasi tosi tosi paljon, koska ajattelin ettei yhtään kukaan innostu tästä sarjasta ja näistä hahmoista, kun itselleni tyypilliseen tapaan keksin hurahtaa tähänkin sarjaan vasta ihan älyttömän myöhässä Olisi hauskaa, jos katsoisit tätä alusta, niin olisi joku muukin samaan aikaan samassa fandomissa! Mutta joka tapauksessa, ihanaa kuulla että tykkäsit tästä - minustakin tämä kaksikko on koko sarjan parhaita hahmoja ja ihan parasta, kun vielä herättävät shippifiiliksiä Osuvasti kuvailet näitä hahmoja, kiukkupussi!Oswald ja aurinkoinen Ed todellakin, ja kiinnostelee kyllä mitä Ajatuksia tuo lainaus herätti Kivaa, että pidit yksityiskohdista myös Kiitos kovasti kommentista!

[mursuhilleri]

Tervehdys! Ensinnäkin, ilahduin suunnattomasti kun huomasin tämän tekstin ensimmäisen kerran. Gotham-ficci ja vielä tällä parituksella, kyllä kiitos! Siitä on aika kauan kun olen katsonut viimeksi tätä sarjaa, niin on vähän hatarat muistikuvat, mutta ei se mitään! Pitää vaan katsoa uudelleen Mulla tosiaan jäi Gotham kesken, jäin johonkin neloskaudelle muistaakseni. Silloin kun katsoin sarjaa, niin mulla oli tosi pitkä finitauko meneillään, mutta silti shippasin mielessäni näitä kahta ihan täysillä. Ai että.

Hauska lukea sulta tällaista ihanaa pahisromantiikkaa! Muistan hämärästi, että jokin tällainen kohtaus oli ehkä sarjassakin, mutta tosiaan todella hämärästi. Oot loistavasti kirjoittanut nämä hahmot juuri sellaisiksi kuin ovat sarjassa ja tämä lopetus oli aivan upea! Tässä oli myös tosi hienoja yksityiskohtia, kuten tuo alussa ollut ympäristön kuvailu, kun Oswald herää ja tarkkailee Edin asuntoa. Olet tosi taitava kirjoittaja ja tekstejäsi on niin miellyttävä lukea!

”Jos ryhdyt tähän, olet minun”, hän sihahti vasten Nygman suuta. ”Yksin minun, oma salaisuuteni.”

<3

Kiitos tästä tekstistä, toivottavasti kirjoitat lisää Gothamista! Taidankin tästä mennä kohtapuoliin aloittamaan sarjan alusta

[Thelina]

mursis, yllätyin ja ilahduin kovasti kommentistasi ♥ minullakin on jäänyt Gothamin katselu vähän vaiheeseen, mutta pitäisi jatkaa, jotta voisin kirjoittaa näistä kahdesta lisää tämä on tosiaan inspiroitunut sarjassa olevasta kohtauksesta, jossa Oswald nimenomaan on Edin luona tämän autettua hänet pois metsästä harhailemasta haavoittuneena. Ilman muuta piti käyttää tilaisuutta hyväksi ja muotoilla kohtaus vähän uusiksi voi apua, kiitos noista kaikista kehuista, onpa kiva kuulla että pidit tästä! ♥ Kiitos kun kommentoit!