Otsikko: Huulilla maistui tuliviski
Henkilöt: Kelmit, Lily/Regulus
Ikäraja: K-11
Genre: drama, romance
Vastuuvapaus: Tarinassa on kaikki Rowlingin. Kunhan räpeltelen huvikseni niistä jotain uutta.
A/N: Ajattelin kokeilla paritusta out of my comfort zone, outside the box ja mitä näitä nyt on. Huh, aika jännää oikeastaan! Tässä saattaa tulla vastaan vähän epäloogisuutta. Annettakoon se anteeksi näin random-parituksen kohdalla, eikö?
Huulilla maistui tuliviski
Kukaan ei tiennyt, kuinka se käytännössä oli edes mahdollista. Niin hyvää sattumusta ei ollut käynyt Kelmien kohdalla kenties koskaan. Juuri sinä viikonloppuna ennen koulun ja viimeisen vuoden alkamista Kalmanhanaukio 12 oli tyhjillään. Vaikka Sirius ei ollut palannut kotiinsa pitkään aikaan, hän oli päättänyt tehdä vielä viimeisen mielenosoituksen vanhemmilleen ennen kuin poistuisi talosta lopullisesti. Jos jokin kotiinpaluussa oli ollut hankalaa, se oli saada kaikki ne ihmiset sisälle taloon ilman, että suojausloitsut paljastivat heitä. Vanhempi Mustan veljeksistä oli kuitenkin oppinut yhtä sun toista ystäviensä kanssa vuosien aikana. Aikaa oli kulutettu paljon sinä päivänä jokaisen koodin purkamiseen, mutta ennen illan hämärtymistä Remus oli saanut viimeisetkin taiat katoamaan.
Jamesin ja Peterin vastuulle olivat jääneet muut valmistelut. Suuresta oleskelutilasta oli muuntautunut käden käänteessä velhojen ja noitien salakapakka hämyisine valoineen ja baaritiskeineen, jossa komeili useampi boolimalja. Jos sinä iltana aikoi olla viisas, kannatti ennemmin tarttua rehtiin ja aitoon tuliviskipulloon. ”En takaa, minkä makuista litkua mistäkin maljasta saa. Sanon vain, että minä hoidin oikean ja Peter vasemman puolen tiskistä”, James sanoi virnistellessään Siriukselle puskiessaan kyynärpäällä leikkisästi ystäväänsä kylkeen. Anturajalka ymmärsi vihjeen, ja teki päätöksen juoda sinä iltana vain vasemmalla puolella olevista boolimaljoista.
Kello tikitti tasaisesti seinällä, mutta pian se peittyi musiikin pauhuun.
”Miten olisi toverit? Ottaisimmeko ensin keskenämme pienen varaslähdön tulevaan vuoteen?” Sirius kysyi samalla, kun lappoi neljä shottilasia perintöhopeaiselle tarjoiluastialle tarkoituksenmukaisesti kovemmin iskuin kuin sen pinnalle saisi. Pullo tuliviskiä aukesi ja kirkas neste kaatui niin laseihin kuin niiden ohitse. Käsi ojentautui muiden ulottuville. Jokainen nappasi oman lasinsa tarjottimelta. Koska Siriuksella oli tapana tehdä joka hetkestä turhan dramaattinen, hän nosti etusormensa pystyyn ja osoitti sillä kolmea kaverustaan merkiksi, että ensimalja ei olisi sallittu ennen kuin juhlallinen puhe oli lausuttu ilmoille.
Sirius aloitti monologinsa: ”Ensinnäkin haluaisin aloittaa tämän juhlapuheeni kiittämällä teitä kaikkia näistä kuluneista vuosista. En ikinä unohda ensikohtaamistamme, ensimmäistä keppostamme, ensimmäistä kertaamme, kun olimme ottaneet yhden tuliviskin liikaa, ja se todellakin oli vain se yksi tuliviski. Tänään otamme sen kunniaksi nämä tämän kouluvuoden ensiviskit. Ei, ei, ei vielä senkin viskisieppo Sarvihaara!” Sirius keskeytti puheensa, sillä James oli jo nostanut lasin huuliaan kohti. James koitti esittää äänekkäitä vastalauseita, ja marisi, että Sirius oli varmasti vihjannut, että ensiviskit olivat jo nautittavissa. Sirius oli kyllä nostanut shottilasiaan sentin verran ylemmäksi viitatessaan kouluvuoden ensiviskeihin. Hän ei vain halunnut myöntää sitä.
Sovun laskeutuessa viimein kaksikon välille Sirius jatkoi puhettaan: ”Kiitän etenkin Jamesia siitä, että olen saanut majoittua teidän viehättävässä asunnossanne näiden ikävystyttävien paksukalloisten muumioiden omistaman röttelön sijaan.” Muut kolme vilkuilivat toisiaan vallan merkitsevästi, sillä Kalmanhanaukiota saattoi kutsua monella nimellä, mutta röttelö ei todellakaan sopinut siihen kategoriaan. Puhe kesti ikuisuuksia, tai vähintään siltä se tuntui. Kello tikitti edelleen, viisarit raksahtelivat eteenpäin, vaikka ääntä niistä ei voinutkaan kuulla. Vain vähän ennen juhlien alkamisajankohtaa Sirius nosti lasinsa sen merkiksi, että puhe oli saapumassa kliimaksiinsa.
”Eiköhän tehdä tästä vuodesta niin ikimuistoinen kuin kaikki kuusi aiempaa ovat olleet yhteensä!”
Lasit tavoittivat neljät huulet. Aataminomenat liikahtivat tulisen nesteen juostessa läpi karahtaneiden kurkkujen. Isommat lasit täyttyivät ja Kalmanhanaukion kapeat käytävät alkoivat kaikua muiden juhlijoiden äänistä. Ihmisiä valui niin takoista kuin etuovestakin. Kun ovikello kilahti, paikallaolijat hiljenivät. Ovikello ei koskaan tiennyt mitään hyvää.
Sirius kampesi ylös sohvalta, suuntasi käytävälle, josta kulkivat raput niin ylös- kuin alaspäinkin.
”REGULUS! Tämä on sinun heiniäsi!”
Korvat höröllään Sirius jäi odottamaan, kuulisiko hän oven avautumista ja jalkojen tasaista tömähtelyä. Pikkuveli mutisi jotain laskeutuessaan alas portaita. Sirius näki vain suun liikkeet, mutta ei kuullut, mitä toinen sanoi. Siriuksen hahmo katosi takaisin salakapakkaan. Regulus jatkoi matkaansa vielä kerroksen alemmaksi.
Ulko-ovi avautui Reguluksen käden voimasta. Poikaa tapittivat kynnyksen toisella puolella vihreät silmät. Tyttö vilautti hammasrivistön hymyillessään ja nostaessaan samalla mukana tuomaansa samppanjapulloa, jonka oli vienyt vanhempiensa kaapista. Regulus meni hetkeksi hämilleen Lilyn hymystä, vaikka oli tytön kanssa aiemmin viettänytkin aikaa niin Siriuksen kuin Severuksenkin takia. He eivät vain olleet olleet puheväleissä yli vuoteen. Pian hän tajusi seisovansa tytön kulkureitillä, ja väistyi vaivaantuneesti sivummalle.
”Hei, älä nyt ihan noin iloiselta näytä näin juhlapäivänä”, Lily kiusoitteli itseään nuorempaa ja vinkkasi silmää.
Se teki Reguluksen olon vielä kiusaantuneemmaksi. Eikö ollut tarpeeksi paha, että hän joutui rikkomaan talon jokaista sääntöä, vanhempiensa luottamuksen ja annettuaan periksi isoveljelleen, joka oli häväissyt sukunsa täysin? Lily näytti säteilevältä. Tukka oli hieman sekaisin tuulen jäljiltä ja poskipäät punersivat tavoitellen samaa väriä kuin hänen hiuksensa. Tyttö lähti kapuamaan kohti ylempiä kerroksia, mutta pysähtyi puolivälissä huomattuaan Reguluksen jäätyä etuovelle.
”Tuletko sinä?” tyttö kysyi ja heilautti päätään yläkerran suuntaan.
Regulus kohautti olkapäitään kuin ei tietäisi aikoiko seurata toisen jalanjälkiä vai jäisikö hän paikoilleen. Kuitenkin askelta seurasi toinen, ja pian hän oli vain pari askelmaa Lilyn jäljessä. Silti Lilyn avatessa oleskeluhuoneen oven ja pidellessä sitä Regulusta varten auki, toinen katsoi tyhjä katse silmissään hetken huoneeseen. Hän vilkaisi Lilyä ennen kuin käänsi katseensa kohti seuraavia askelmia. Hän otti ensimmäisen harppauksen, ja katosi melkein saman tien Lilyn katseen ulottumattomiin. Tytön kasvot olivat kohdistuneet edelleen portaikkoon, ja hymy oli hyytynyt Reguluksen kadottua yläkertaan.
”Hei, tulithan sinä!” joku huusi Lilyn korvaan ja nykäisi tyttöä samalla kohti juhlahuonetta. Evans päätti posauttaa korkin pois samppanjastaan ja kulauttaa suuren määrän kuplivaa nestettä kurkkuunsa. Se poreili mukavasti kielen päällä. Pian tyttö jo unohti, että joukosta puuttui joku, jota olisi aiemmin voinut kutsua ystäväkseen.
Lily ei enää muistanut kenen idea oli pelata lasten peliä hänen tyhjällä samppanjapullollaan. Pullonpyöritys oli vaarallista, etenkin useamman tuliviskilasillisen jälkeen. Ringissä istui Lilyn lisäksi liuta muita tulevia seitsemäsluokkalaisia. Kun Peterin pyörittämänä pullo kohdistui suoraan Lilyyn, hänen oli todella vaikea valita tehtävä vaiko totuus. Hän punnitsi humalanhuuruisena vaihtoehtojaan.
”Tehtävä”, Lily lopulta sanoi. Hän yllättyi täysin siitä, mitä Peter huusi niin, että koko rinki kuuli.
”Sinun täytyy koittaa saada Regulus tänne maistamaan Jamesin tekemää boolia, tuota punaista”, poika sanoi osoittaen oikealla puolella olevaa ulointa lähes koskematonta maljaa. Lilystä tuntui aivan kuin pienikokoinen Piskuilan olisi huomannut hänen pidelleen ovea jonkin aikaa nuoremmalle Mustalle aiemmin sinä iltana. Nyt poika teki kiusaa hänen kustannuksellaan. Hän päästi pienen huokauksen, ja sanoi: ”Voin minä yrittää, mutta en todellakaan lupaa onnistuvani.”
Pisamanaamainen tyttö nousi hieman huterasti ylös ja lähti kävelemään kohti suurta ovea. Portaiden kiipeäminen osoittautui vaikeammaksi tehtäväksi nyt, kun päässä kupli samppanja, kurkussa poltti tuliviski ja korvissa soi musiikki. Uhmakkaalla asenteella hän kipusi askelman toisensa jälkeen. Käytävälle päästyään hän mietti kuumeisesti, miten hän saisi Reguluksen alempaan kerrokseen hänen kanssaan. Vielä vaikeampaa hänen olisi saada poika juomaan litkua, johon kukaan muu oli hädin tuskin koskenutkaan.
Kop, kop, kop. Lilyn terävä naputus puista ovea vasten päästi vaimean kaiun käytävään. Hän ei kuullut mitään oven toiselta puolen. Mahtoiko Regulus olla edes huoneessaan? Kun lopulta askeleet kuuluivat oven takaa, alkoi Lilyn mahassa kuplia pieni jännitys. Kun poika avasi oven, hän oli yllättynyt ja täysin vaiti aivan kuten aiemmin sinä iltana.
”Mmmm, tuota noin. Haluaisitko kenties tulla alas juhlimaan meidän kanssamme?” Lily kysyi epäröiden, mutta kuitenkin vienoinen hymy kasvoillaan. Regulus kohotti kulmiaan ja hänen katseestaan huokui täydellinen epäusko. Yhtäkkiä Lily tunsi pientä huimausta ja hän joutui ottamaan tukea oven karmista. Poika tarttui vaistomaisesti vahvalla otteella humaltuneen tytön olkapäästä, ja sanoi: ”Kuule, onkohan sitä tullut otettua kenties yksi liikaa tälle illalle?” Hän meni noidan vierelle ja tarttui toisella kädellä hänen vyötäröstään ja toisella tarttui Lilyn vasempaan käteen laittaakseen sen niskansa ympäri.
Reguluksen sänky tuntui mukavan pehmeältä. Jostain ilmestyi suuri lasillinen kurpitsamehua Lilyn toiseen käteen. Tyttö pyyteli anteeksi tultuaan koputtamaan pojan ovea vain typerän leikin tähden. Toinen oli hiljaa ja hymyili hieman huvittuneesti toisen selostaessa vuolaasti, miten sen ikäisenä ei kuuluisi pelata enää moisia pelejä saati ottaa sitä niin kirjaimellisesti. Selittäessään hänen kätensä tekivät suuria kaaria ja äkkinäisiä liikkeitä. Puolillaan olevasta mehulasista läiskähti suurin osa suoraan päin Reguluksen kasvoja ja rintakehää. Lily kauhistui ja nousi sängyltä kohti poikaa kuivatakseen aiheuttamansa märän läntin puserolla. Ottaessaan askeleen hän kuitenkin kompastui johonkin ja mätkähti suoraan kohti säikähtänyttä Luihuista.
Jo toistamiseen Regulus sai tytöstä vahvan otteen niin, ettei suurempaa vahinkoa käynyt. Lily nosti katseensa kohti pelastajaansa ja heidän kasvonsa olivat aivan lähekkäin. Hetken mielijohteesta Lily lähestyi Regulusta ja painoi pehmeät huulensa toisen omia vasten. Suudelma vaihtui toiseen, ja kuin huomaamatta kolmanteen. Lily henkäisi yllättyessään Reguluksen huulien runsaudesta ja niiden varmasta liikehdinnästä. Tyttö tunsi käsivarren puristuvan hänen selkäänsä vasten ja tajusi vain hetkeä myöhemmin olevansa pojan tiukassa syleilyssä.
Kop, kop, kop.
Nuoret erkaantuivat toisistaan nopeasti. Lily koitti etsiä taikasauvaansa. Juuri, kun ovi avautui, hän sanoi taikasanat, joilla sai pojan paidan kuivatuksi mehusta, jota oli siihen itse hetki sitten läikyttänyt. Oljo astui sisään, ja samassa Lily nousi ylös, mutisi jotain, mikä kuulosti siltä, kuin hän olisi sanonut menevänsä takaisin alakertaan. Oven painautuessa Lilyn perässä kiinni Reguluksen huulilla maistui tuliviski.
