Sinisten silmien mahdollisuuksia (Grindewald/Dumbledore) S Tuplaraapale FF100. Angst ja slash

[Hurrikaani]

Sinisten silmien mahdollisuuksia.
Paring: Grindelwald/Dumbledore
Rating: S
Warnings: Slash, lievä angst.
Beta: Ygritte <3 omistan nää kaikki myös sulle mitä näistä kahdesta kirjoitan. 
Disclaimer: En omista hahmoja enkä paikkoja. En saa tästä rahaa.

A/N: Dodiin. Elikkäs tää osallistuu FF100 haasteeseen sanalla ”Alku”. Tuli hypättyä syvään päätyyn, ja no niin. Katsotaan kuinka pitkälle päästään. Elikkä tässä pätkässä käsitellään kesää jolloin n. 16-vuotias Grindewald tulee kesäksi Gordikin rotkoon, ja tapaa ensimmäistä kertaa Dumbledoren.  Tässä vaiheessa tätä haastetta ajatuksena on linkittää jollain tapaa samaan aikajanaan kaikki FF100 liittyvät ficit, saa nähdä kuinka käy. Tämä sijoittuu siis kesään 1899.

---

Gellert oli turhautunut ja vihainen kaikelle ja kaikille. Hän oli viimein mennyt liian pitkälle kokeiluissaan pimeän puolen taikojen kanssa ja saanut potkut Drumstrangista. Hän oli suututtanut vanhempansa, ja isänsä äkkipikaisuuden tietäen oli lähes helpotus, että hän oli päässyt niinkin vähällä, kuin kesällä Bathildan luona. Ehkä isä ajatteli, että Gellert osaisi käyttäytyä niin arvovaltaisen noidan seurassa paremmin, tai sitten tämä oli vain julma vitsi siirtää hänet pois hänen tavanomaisista piireistään. Ikään kuin koulusta erottaminen ei olisi tehnyt sitä jo suuremmalti osin. Iso osa heistä, joita Gellert oli vaalinut ympärilleen, oli nyt pois hänen vaikutusvaltansa ja manipulointinsa piiristä. Pojalla ei ollut ketään. Ei täällä, ei kotona, ei missään.

Gellert oli jättänyt vähäiset matkatavaransa Bathildan hoiviin, ja tutkisteli nyt tätä masentavaa tuppukylää, jossa tulisi kesänsä viettämään. Pahantuulisena hän potkaisi pientä kiveä kävellessään kylän keskustietä pitkin eteenpäin. Kivi pysähtyi tiellä seisovan hahmon jalkohin, ja yhtäkkiä Gellert huomasi hämmästyttävän siniset silmät tuijottamassa kysyvästi hänen eriparisilmiinsä. Gellert pysähtyi, astui puoli askelta taaksepäin, katsellen tarkemmin ikäistään nuorta miestä.

”Albus Dumbledore.” Vieras sanoi ojentaen kätensä Gellertille kohteliaasti.
”Gellert Grindewalt.” Gellert sanoi tarttuen Albuksen käteen hitaan laskelmoivasti.

Gellert tunsi lämmön leviävän Albuksen kädestä omaansa. Kihelmöivä tunne kohosi hänen selkäänsä pitkin.  Hymy kohosi Gellertin kasvoille, ja Albus vastasi hymyyn nopeasti.

[valokki]

Olipa mielenkiintoinen idea kirjoittaa Albuksen ja Gellertin ensitapaamisesta! Itseänikin on alkanut viime aikoina kiinnostaa, miten kaksikko tutustui ja mitä kaikkea kaksikon välillä oikein mahtoi tapahtua. En ole koskaan lukenut näistä kahdesta kertovia fikkejä, joten kiva saada pieni vilaus siitä, miten ensitapaaminen olisi voinut mennä kaksikon näkökulmasta.

Voin vain kuvitella, kuinka tylsältä Godrickin notko on tuntunut Gellertistä. Vaikka kuolemanvarjelusten etsimisessä onkin varmasti ollut hommaa, on Godrickin notko vaikuttanut kirjojen perusteella hyvin pieneltä ja rauhalliselta kylältä, enkä usko, että Gellertin isotädistäkään on ollut ihan kamalasti seuraa.

Ei ihmekään, ettei Gellert ollut ehtinyt kauaa olemaan Godrickin notkossa ennen kuin törmäsi Albukseen. Gellertistä huomaa jo tässä iässä, kuinka viileä ja laskelmoiva hän osaa olla, kun taas Albus on kovin avoin kaikkea uutta kohtaan ja heti tutustumassa uuteen tulokkaaseen. Gellertistäkin huomasi kuitenkin heti, että Albus teki häneen vaikutuksen, ja molemmat vaikuttivat jo aivan alusta lähtien pitävän toisistaan.

Kiitos, tämä oli oikein mielenkiintoinen alku!

[Ygritte]

Niin ihanaa, kun pyysit betaksi ja vielä ihanampaa, kun otit pariksi Grindeldoren!

Tässä on ihana alku, ensin Gellert on kyllästynyt ja pettynyt päätyessään viettämään kesää yksin Godrickin notkoon, kunnes yhtäkkiä hän ei olekaan enää yksin, eikä tuleva kesäkään ehkä vaikuta enää pelkältä tylsyyden huipulta! Toivottavasti saat lisää osia linkittymään tähän mukaan, en malta edes odottaa mitä Gellertin ja Albuksen tarinassa tulee tapahtumaan

[Altais]

Toistan varmaan nyt edellisiä kommentteja, mutta minustakin on tosi hauska saada lukea Albuksen ja Gellertin nuoruuden vaiheista, alkaen siitä miten he tutustuivat, ystävystyivät ja missä vaiheessa heistä tuli jotain enemmän. En ole hirveästi lukenut aiemmin tällä parituksella, mikä on jopa pieni ihme, koska onhan heidän tarinansa nyt mielenkiintoinen, ja toisaalta heidän vaiheistaan ei hirveästi tiedetä, joten jättää mielikuvitukselle tilaa. Kiva, että valitsit tämän parituksen FF100-haasteeseen, niin saamme varmasti kuulla heistä vielä lisää! 

[Hurrikaani]

Iih ihanaa kommentteja. 

Valokki, toivotaan että tää pääsee alkua pidemmälle, hieman on paria ideanpoikasta kehitteillä, katsotaan miten käy. :3 Täällä on ollut kova googlailu että saan faktoja oikein, etten nyt ihan omiani pistele menemään. Hih. Kiitos ihanasta kommentista. :3

Ygritte, en tiedä olisinko edes ilman sua tällä parituksella päätynyt kirjoittelemaan, joten ihan yhtä iso kiitos sulle tönäisystä oikeeseen suuntaan, oikeessa kohdassa. Jos tää menee niinku toivon ja suunnittelen pääset oikolukemaan lisääkin näitä kahta. <3

Altais, kiitos ihanasta kommentista, ei meikää toisto haittaa. Kommentit on aina kivoja. Ja tosiaan toivotaan että saan kirjoitettua näistä kahdesta nyt enemmänkin, niin voin valloittaa pikkuhiljaa Finiä Grindeldorella. Ehkä muutkin intoutuu sitten näistä kahdesta kirjoittamaan lisää.

[Meldis]

Halusin lukea jotain kivaa ja lyhyttä tähän hetkeen ja tämä osui silmiini. Tosi ihanaa, että olet alkanut kirjoittamaan Albuksesta ja Gellertistä oikein kunnolla ja tästä oli hyvä aloittaa. ^^ Ihanan teinimäiseltä kuulosti Gellert kun harmitteli potkujaan, jotka kuitenkin oli saanut pimeyden voimien käyttämisestä Durmstrangissa eli jotenkin hillitön yhdistelmä nuorukaisen kiukkua ja pahoja suunnittelevan ihmisen ajatuksia. Kuuluu myös sellaiseen vanhaan kunnon kesäromanssiin, että rangaistukseksi lähetetään tuppukylään ja siellä tapaa elämänsä rakkauden. ^^ Ensin ajattelin, että olipa aika oudon muodollinen tuo ensi kohtaaminen, mutta pitää kyllä ottaa huomioon aika sekä varmaan tuolloin Albus on ollut muodollisempi, kun vanhemmalla iällä vasta keksi että semmoiset ovat ajanhukkaa. Ja jotain sympaattista oli myös, miten pojat yrittävät olla kohteliaita ja arvokkaita, vaikka kummallakin on mielessä, että on tullut tavattua jotain ainutlaatuista. Tätä vaikutelmaa varmensi tuo laskelmoiva sanan käyttö kuvaamaa Gellertin kättelyä, kuulosti todella Gellertamaiselta!

Kiitos tästä, oli erittäin hyvää ja viihdyttävää täsmälukemista minulle. ^^

[Hurrikaani]

Heippa moikka Meldis, ja kiitos kommentista. ^^ ja vinkki vitosena tosiaan näitä löytyy nyt joku viitisen kappaletta meikäläisen listauksesta, jos enemmänkin paritus kiinnostaa. Ja kiva että eksyit tänne.

Ja tosiaan tässä vaiheessa ei oo itsellekään ihan selvää miten näiden kahden tarina jatkuu ja kuinka paljon tässä on ollut Gellertin osalta sitä manipulointia ja tunteita.

Lähetetty minun M2006C3LG laitteesta Tapatalkilla