Nimi: Ei helmiä sioille
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: S
Genre: Yleisdraama? Hitusen angstia ehkä.
A/N: Hui, S-tason teksti pitkästä aikaa. Tää on random, mä en itsekään tiedä hahmoista tän enempää, en niiden taustatarinoita tai mitään muutakaan eli turha kysyä. Täyttäkää mielikuvituksella loput, jos jäi jotain aukkoja :'D Osallistuu Yhtyeen tuotantoon Antti Tuiskun
Aikaani tuhlaan -biisillä, joka toimi suurena inspiraationa ja käytännössä loi tän koko juonen. Osallistuu myös haasteeseen Ficlet300 ja Otsikoinnin iloja (Sananlaskuotsikko, meinaa sitä, ettei hyvää pidä tuhlata sellaselle, joka ei sen merkitystä ymmärrä).
Ei helmiä sioille
Seison peilin edessä napittamassa kauluspaitaa, kun puhelin alkaa soida takataskussa. Mä vilkaisen vain nopeasti näyttöä, jolla näkyvä nimi saa hymyn nousemaan mun huulille.
”Moi”, vastaan vedettyäni kerran rauhoittavasti henkeä. Tuen kännykän mun olkapään ja korvan väliin.
”No hei. Mun täytyy peruu treffit. Tuli… muuta. Sori näin lyhyestä varotusajasta”, mulle erittäin tuttu ääni sanoo nopeasti.
”Täh? Öö, okei. Millon sitten ois?” kysyn ääni täristen ja lopetan kauluspaidan kiinnilaiton. Se on täysin turhaa nyt, kun mun ei tarvitsekaan lähteä kotoa. Kuulen etäisesti taustalta vieraan miesäänen kutsuvan Mikan takaisin sänkyyn.
Ei se mitään meinaa.”Emmä tiiä. Laittelen viestii sitte”, Mika vastaa ja lopettaa puhelun. Mulkaisen omaa peilikuvaani ennen kuin kävelen sohvan vierelle ja lysähdän siihen.
Pyörittelen puhelinta käsissäni ja pohdin kuumeisesti tilannetta. Tää ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Mika viime tipassa ilmoittaa, ettei pystykään tulemaan treffeille. Kaivan parhaan kaverini numeron esiin ja soitan ennen kuin ehdin miettimään enempää.
”Mun jos-olisin-homo-niin-olisit-mun-paras-poikaystävä-ehdokas!” Konsta hihkaisee selvästi iloisena, eikä ilmeisestikään pistä pahakseen mun soittoa, vaikka se keskeyttää sen ja Saanan koti-illan.
”Moi muru”, imitoin tosi ällöttävällä äänensävyllä.
”Annas kun arvaan. Sun treffit peruuntu?” Konsta utelee.
”No vittu kyllä”, murahdan, enkä mä enää tiedä oliko sittenkään hyvä idea soittaa Konstalle.
”Eiks sun kannattais vähitellen jo luovuttaa Mikan suhteen…? Mä tiiän, että me ollaan sanottu tää liian moneen otteeseen, mut sä et vieläkään tunnu ymmärtävän sitä. Mika hypyttää sua mielensä mukaan ja oot sille vaan varavaihtoehto”, mun paras kaveri huokaisee selkeästi turhautuneen kuuloisena. Mä pystyn kuvittelemaan, kuinka sen otsalle ilmestyy muutama ryppy.
”Se ite pyys mua treffeille!” mä älähdän vastalauseeksi. Enhän mä sillon voi olla vaan varavaihtoehto?
”Joo, pitääkseen sut kiedottuna pikkusormensa ympärille… Ootko sä ihan idiootti?” Konsta huokaisee sanojensa vakuudeksi ja tällä kertaa mä pystyn kuvittelemaan sen hieromaan ohimoitaan.
”Umm, en”, mumisen hieman häpeissäni.
”No vittu kyllä olet. Mä sanon tän sulle nyt suoraan, pahoittelut: Sä olet Mikalle vain lelu. Se käyttää sua, kun ite haluaa ja sen mielestä on vaan hauskaa, että sä kuolaat sen perään ja et huomaa ketään muuta. Sä oot tuntenut Mikan luoja tietää kuinka monta vuotta. Etkö sä
vieläkään näe, millanen se on?” Konsta pamauttaa suoraan päin naamaa. Mä kuulen jonkun tömähdyksen ja oon lähes varma, että mies pamautti päänsä seinään.
”Oliko pakko?” tiuskaisen lopulta, kun mä en keksi muutakaan sanottavaa. Mä en halua miettiä Konstan sanoja varsinkaan nyt.
”Sanoa kaikki suoraan päin naamaa? Kyllä oli. Sä olet niin idiootti ja ihastunut, että oot sokee Mikan toiminnalle.
Äl oo pee ee tee aa. Sä saat vain sydänsuruja, enkä mä halua nähdä sua sellasena. Sun on pakko laittaa poikki toi epämääränen säätäminen, josta syntyy vaan vahinkoa”, Konsta vastaa väsyneen kuuloisena.
”Okei,
fine, mä teen niin”, mä luovutan, koska muuten syntyy pelkkää tappelua.
”Hyvä poika. Meillä on Saanan kans leffa kesken, joten bye. Yritä pärjätä ja soita, jos tulee jotain”, mun paras kaveri hymähtää huomattavasti iloisemman kuuloisena.
”Joo. Pitäkää hauskaa. Heippa”, hyvästelen ja lopetan soiton. Mikä hemmetinmoinen puhelu.
Mä kömmin keittiöön ja kaadan rommia lasiin ennen kuin istahdan baarijakkaralle. Nyt mä ainakin tiedän mun illan tekemisen: vedä pää täyteen alkoholia ja mieti.
