Title: Ihmissusi tai vampyyri (tai sinun)
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Slice of life
Rating: S
Disclaimer: En omista sarjaa tai sen hahmoja, eikä minulle ole maksettu tämän kirjoittamisesta mitään.
Summary: Yuri ei osaa päättää, miksi hahmoksi pukeutua halloweenjuhliin.
A/N: Idea tähän tuli yhdestä meemistä, jonka näin twitterissä. Se oli mulle just sellainen ”imagine your OTP” -momentti, eikä siinä sitten tietenkään mennyt kauaakaan, kun jo totesin, että pakko kirjoittaa sen pohjalta Otayuria
Tämän kirjoittaminen oli ihanan helppoa, mutta taas kerran otsikointi tuotti paljon tuskaa (enkä vieläkään ole ihan tyytyväinen, mutta eipä voinut jättää asiaa enää pidemmäksi aikaa hautumaan). Tänäkin vuonna ihan sattumoisin halloweenaiheinen fic Otabekin synttäreiksi, mutta sopii teemaan, joten sillä on hyvä mennä
Osallistuu
Otsikoinnin ilojen kakkoskiekalle (Sulut sisältävä otsikko) sekä
Kaiken maailman ficlettien seiskakiekalle, aiheena
kysymys.
Ihmissusi tai vampyyri (tai sinun)Otabek oli jo muutaman päivän ajan seurannut puoliksi huvittuneena ja vähän liikuttuneenakin Yuria ja tämän innokkaan levotonta käytöstä. Otabekin tuttava musiikkipiireistä oli kutsunut heidät marraskuun ensimmäisenä lauantaina pidettäviin halloweenjuhliinsa, ja Yurille, joka ei vielä kaksikymmentävuotiaanakaan ollut käynyt yksissäkään bileissä (banketteja ei laskettu), kutsu merkkasi paljon. Juhlat olivat teeman mukaisesti myös naamiaiset, ja vaikka Otabekia pukupuoli ei pahemmin jaksanut innostaa, Yuri suhtautui tulevaan asuvalintaansa vakavasti.
”Pitäisikö valita jotain klassista, kuten ihmissusi tai vaikka vampyyri, vai sittenkin hahmo jostain elokuvasta?” Yuri kysyi puoliksi Otabekilta ja lähinnä itseltään ties kuinka monennen kerran viimeisen kahden viikon aikana.
”Oliko sinulla joku tietty hahmo mielessä?” Otabek kysyi sohvalta, jolta käsin oli seurannut asunnossa edestakaisin ravaavaa poikaystäväänsä.
”No ei”, Yuri myönsi pysähtyen hetkeksi paikalleen. Kahden sekunnin päästä hän lähti uudestaan liikkeelle. ”Olisi kyllä kiva keksiä jotkin yhteensopivat asut, mutta mitkä?”
”Minulle kelpaa melkein mikä vain.”
”Mutta minulle ei.” Sen Otabek tosin tiesi erikseen sanomattakin. Asu tulevia bileitä varten vaikutti merkitsevän Yurille jopa enemmän kuin se, millaisessa puvussa tämä edusti maataan ja itseään kansainvälisissä luistelukilpailuissa. Tätä asuongelmaa tosin ei voisi Liliakaan ratkaista heidän puolestaan.
”Kun edestakaisin vaeltelu ei selvästikään tuota toivottua tulosta, niin istu alas ja katso eri vaihtoehtoja ja ideoita netistä”, Otabek ehdotti sitten, kun Yurin askelten tahti vain kiihtyi.
”Se varmaan olisikin viisainta”, Yuri totesi lopulta ja päädyttyään taas olohuoneeseen istahti Otabekin viereen sohvalle. Hän kaivoi kännykkänsä hupparintaskustaan ja syventyi tutkailemaan internetin tarjoamia vaihtoehtoja.
Noin kymmenen minuutin verran ehti olla aivan hiljaista, kun Yuri keskittyi puhelimeensa, ja Otabek’kin saattoi jatkaa uutisten lukemista omastaan, mutta sitten Yuri huokaisi ja alkoi taas liikehtiä paikallaan levottomana.
”Liikaa vaihtoehtoja”, hän valitti ja kääntyi katsomaan Otabekia. ”Auta minua, Beka! Mikä ihme minä voisin olla halloweenina?”
Tämä kohtasi hänen sinivihreiden silmiensä anovan katseen ilmekään värähtämättä.
”Voisit vaikka olla minun.”
Yurilta kesti hetki tajuta, mitä Otabek oikein oli sanonut. Sen viimein sisäistettyään hän naurahti kevyesti ja töytäisi tätä olkapäähän.
”Okei, tuo on ihan liian imelää sekä sinulle että minulle”, hän tokaisi, mutta hänen ilmeensä oli muuttunut huomattavasti rennommaksi. Hymy kareili hänen kasvoillaan. ”Eikä se auta minua yhtään asuvalintani kanssa.”
”Ehkä niin, mutta se on silti ehdotukseni. Oletan nimittäin sinun muistavan, minä päivänä halloween on.”
”Totta kai muistan”, Yuri sanoi ymmärtäen Otabekin viittauksen syntymäpäiväänsä. ”Eivätkä ne bileet edes ole oikeana halloweenpäivänä vaan vasta sen jälkeen viikonloppuna. Ja parempi niin, sillä siitä voit olla varma, etten aio olla lokakuun viimeisenä päivänä mitään muuta kuin sinun.”
”Kuulostaa hyvältä”, Otabek hymähti lempeästi ja ojentautui suukottamaan Yuria, joka selvästikin odotti hänen tekevän niin. ”Ja asupulmaankin löytyy varmasti ratkaisu, koska emmeköhän me keksi jotain, kunhan vain lyömme viisaat päämme yhteen.”
”Kyllä varmaan, mehän osataan olla aikamoinen tehokaksikko, kun sille päälle satutaan. Ja…” Yurin katse oli aavistuksen verran jopa kaino. ”Mitä jos aloitettaisiin se päiden yhteen lyöminen huulista…?”
Otabek suostui ehdotukseen ilomielin.
