Nimi: Huolenpitoa
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Genre: family, fluff
Paritus: lopussa Arthur/Molly
Hahmot kuuluu J.K.Rowlingille, enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Tämmöisen pienen ficin kirjoitin tässä iltasella, kun sattui inspiraatio iskemään tuosta Ficcimaailman Matami Pomfreyt -haasteesta. Tämä sijoittuu aikalailla niille ajoille, kun Charlie on n. 3-vuotias, eli Percy ei ole vielä syntynyt.
Haaasteita: Ficcimaailman Matami Pomfreyt, One True Something 20
Molly laski kätensä pienen nukkuvan pojan otsalle. Se oli hehkuvan kuuma. Poika hengitti raskaasti.
”Voi minun pientä Charlietani...” Molly sanoi hiljaa silitellessään pojan punaisia kiharoita.
Molly otti pienen pyyhkeen käteensä ja kasteli sen yöpöydällä olevaan vesivatiin. Hetken aikaa hän huljutteli kangasta vedessä. Muutama pisara roiskui pöydälle, kun Molly nosti rätin vadista ja puristi ylimääräiset vedet pois. Varovasti hän alkoi pyyhkiä Charlien tulikuumaa otsaa yrittäen hieman viilentää sitä.
Charlie hätkähti unissaan kylmää kosketusta ja alkoi varovasti availla punoittavia silmiään. Hitaasti hän yritti nousta istumaan, mutta Molly komensi tämän lempeästi takaisin pitkäkseen. ”Charlie, sinun ei kannata nousta ylös, pysy vain sängyssä. Olet vielä kovin kipeä.”
”Äiti, ku-kurkkuun koskee”, Charlie nyyhkytti kähellä äänellä. Molly istui sängyn reunalle ja siirsi hiussuortuvat pojan silmiltä pois.
”Kultapieni, sinulla on vielä kovasti kuumetta ja usein siihen liittyy myös kurkkukipua. Voisin antaa sinulle kuumetta alentavaa juomaa, joka auttaa myös kipuihin. Sitten sinun olisi vähän helpompi olla”, Molly sanoi noustessaan hakemaan pulloa läheiseltä pöydältä. Hän otti pienen mukin käteensä ja kaatoi lääkejuomaa siihen. Sitten hän meni takaisin sängyn luo.
”Sinun täytyisi varmaan nousta hetkeksi istumaan, jotta saat tämän nielaistua”, Molly sanoi Charlielle.
”Äiti, en minä tahdo juoda sitä. Se maistuu pahalle”, Charlie sanoi hiljaa kuiskaten.
”Mutta sitten sinulle tulee parempi olo. Muistatko sen sadun pienestä velhopojasta, joka oli myös kipeänä? Hän ei halunnut ottaa lääkettä ja joutui olemaan sängyssä monen monta päivää. Hän ei päässyt leikkimään ystäviensä kanssa. Lopulta kuitenkin vanhemmat saivat suostuteltua pojan juomaan lääkkeen. Hän parani parissa päivässä ja pääsi taas ulos leikkimään”, Molly kertoi hymyillen pojalleen. ”Kai sinäkin tahtoisit jo päästä ulos?”
Charlie nyökkäsi vaisusti ja katsoi epävarmana äitiään. ”Mutta se on silti pahaa.”
”Sitä on vain aivan pieni tilkka. Voisin vaikka käydä hakemassa sinulle lasillisen mehua keittiöstä jos otat lääkkeen”, Molly sanoi lempeästi. Charlie tarttui mukiin tärisevällä kädellään. Molly auttoi mukin pojan suulle ja tämä nielaisi lääkkeen.
”Hienoa Charlie! Pian sinulla on varmasti jo parempi olo”, Molly sanoi kannustavasti. ”Minä käyn nyt hakemassa sinulle sitä mehua. Sinun kannattaisi käydä takaisin pitkäksesi.”
Arthur istui keittiön pöydän ääressä, kun Molly saapui keittiöön. ”Kuinka Charlie jaksaa?” Arthur kysyi.
”Kyllä hän alkaa pian olla jo paranemaan päin. Sain hänet äsken ottamaan kuumetta alentavaa juomaa”, Molly vastasi miehelleen kaataessaan mehua lasiin. ”Missä Bill muuten on?”
”Hän lähti puutarhaan jahtamaan menninkäisiä”, Arthur sanoi hymyillen. ”Mahtaakohan onnistua...”
”Vain niin. Voisin oikeastaan keittää meille vaikka teetä, kunhan olen ensin vienyt tämän Charlielle”, Molly sanoi kävellessään takaisin keittiön ovelle.
Arthur nousi tuolilta ja astui vaimonsa luo. ”Molly rakas, se olisi kovin ihanaa. Olet kovin kultainen”, Arthur sanoi kietoessaan kätensä kevyesti toisen ympärille. ”Haluan sinun tietävän kuinka paljon rakastan sinua. Arvostan tekemääsi työtä oikein paljon. Olet paras mahdollinen äiti meidän lapsillemme.”
”Voi kiitos, Arthur”, Molly sanoi painaessaan kevyen suukon miehensä poskelle. Hän näki Arthurin poskille nousevan kevyen punan. ”Hupsu, punastut edelleen samalla tavalla, kuin kouluaikoina”, Molly naurahti. Arthur hymyili ja puna syveni hieman lisää.
”Se on kovin suloista”, Molly sanoi ja painoi vielä yhden suukon Arthurin otsalle. ”Minun täytyy nyt kuitenkin käydä viemässä tämä mehu Charlielle. Hän on odottaa varmasti jo kärsimättömänä. Tulen kyllä pian takaisin.”
Arthur nyökkäsi hymyillen Mollyn kadotessa portaikkoihin.
