Otsikko: Luu on kovaa ja koppi vuotaa
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Fruits Basket
Ikäraja: K-11
Hahmot: Shigure ja Yuki (mainittuna myös muita).
Genre: Angst, huumori, draama, jonkunlainen outo hurt/comfort?
Sanamäärä: 800
Osallistuu FinFanFun1000 -haasteeseen sanalla 143. Serkku.
Summary: Shigure ei koskaan ollut ollut mitenkään erityisen huolehtivainen luonne. Jos hän oli ihan rehellinen, niin hän otti Yukin hoteisiinsa lähinnä itsekkäistä syistä.
Sillä tavoin hän saattoi näpäyttää kolmea ihmistä yhdellä iskulla.
A/N: Käytännössä tämä sijoittuu ennen animea, niihin aikoihin, kun Shigure ottaa Yukin taloonsa asumaan. Tuon uuden animen myötä on ruvennut tosissaan kiehtomaan koko kuvio.
Kun olen verrannut joitain jaksoja edelliseen versioon, tässä uudessa Shigure on jotenkin vielä paljon fyysisesti huolehtivaisempi Yukia kohtaan ja sitä kuvataan enemmän (lääkkeen antaminen kuumeeseen, peitteleminen jne).
Otsikko on taas viittaus koira-aiheiseen sanontaan: "Se on koiralle oikein, että luu on kovaa ja koppi vuotaa."
Nauratti tuo niin paljon, etten voinut vastustaa :'D Eihän se Shiguren (ja Yukin) elo alussa mitään ruusuilla tanssimista ole.
Palaute olisi kivaa, tästä tuli aika erilainen, kun mitä alun perin ajattelin
***
Luu on kovaa ja koppi vuotaaShigure ei koskaan ollut ollut mitenkään erityisen huolehtivainen luonne. Jos hän oli ihan rehellinen, niin hän otti Yukin hoteisiinsa lähinnä itsekkäistä syistä.
Sillä tavoin hän saattoi näpäyttää kolmea ihmistä yhdellä iskulla.
Akito oli käynyt viime aikoina yhä ylimielisemmäksi ja etäisemmäksi, joten mikäs sen parempaa kuin riistää Jumalalta tämän lempilelu.
Ayame oli myös näpäytyksensä ansainnut, tällä kun ei Minen kuvioihin ilmestymisen jälkeen tuntunut olevan koskaan enää aikaa Shigurelle.
Hatorin moraalisen ylemmyyden jalusta oli myös kohonnut vähän liian korkeaksi, kyllä Shigurekin osasi tehdä joskus hyvin ja oikein muillekin kuin itselleen.
Kaikista taka-ajatuksista huolimatta Yukille oli epäilemättä parasta päästä pois, tai ainakin vähän kauemmas Akiton ikeen alta.
Shigure tunsi Yukin vanhemmat paljon paremmin kuin olisi halunnut, ja tästä hyvästä hän olisi ansainnut vähintäänkin jonkin lastensuojelumitalin.
Ayamesta poikien vanhemmat eivät tuntuneet koskaan oikein välittäneen, ja Shigure pohti, oliko Yukin suhteen sama homma, vai oliko pikkuveli rottana kärsinyt jotain vieläkin pahempaa.
Nyt Yukin kärsimys oli ainakin hetkeksi ohi, tai ainakin muuttamassa muotoaan.
Shigure ei ollut kaksinen kokki kenenkään muun kuin itsensä mielestä. Kokkaamisessa parasta oli kokeilla erikoisia yhdistelmiä, ja jos tekele maistuikin pahalta, aina saattoi soittaa noutoruokaa.
Shigure ohjasi aran, puhumattoman Yukin yläkerran tuuletettuun makuuhuoneeseen ja jätti tämän yksin purkamaan toistaiseksi vähäisiä tavaroitaan.
***
Yuki ei puhunut ensimmäisinä päivinä sanaakaan.
Se ei ollut ihan sitä, mitä Shigure oli odottanut.
Kaiketi hän oli jotenkin kuvitellut, että Yuki olisi veljensä kaltainen moottoriturpa, jota ei saisi hetkeksikään hiljaiseksi.
”Mitä haluat aamiaiseksi?” Shigure yritti avata keskustelua sanomalehtensä takaa ensimmäisenä aamuna. Jos puoli kahtatoista saattoi kutsua aamuksi.
Yuki puikki hartiat kyyryssä kaapille, otti muropaketin ja kaatoi itselleen kulhollisen luomatta Shigureen katsettakaan.
”Ahaa. Muroja, luovaa”, Shigure kommentoi kuin kyseessä olisi ollut kahdenvälinen, vilkas keskustelu.
Yuki kaatoi maitoa muroihinsa, asetti lusikan hampaisiinsa ja hiipparoi takaisin huoneeseensa. Poika sulki jopa ovensa niin hiljaa, ettei siitä kuulunut pienintäkään ääntä.
”Me tarvitaan säännöt”, Shigure huokasi itsekseen.
***
Seuraavana aamuna, kun Shigure kommentoi Yukin muro-aamiaista (tällä kertaa jo yhdeltätoista), Yuki jopa vilkaisi häntä. Kaiketi sitä saattoi kutsua edistykseksi.
”Yuki-kun”, Shigure aloitti, ja Yuki seisahtui portaiden juurelle kuuntelemaan.
”Tämä on nyt sinunkin kotisi, joten koko talo on vapaassa käytössäsi. Paitsi minun työhuoneeni, mutta siis. Voit syödä aamiaista täällä alhaalla, ja sinulla on lupa puhua ja muutenkin pitää ääntä. Ihan vaan, että tiedät.”
Yuki katsoi häntä, ja pitkän hiljaisuuden jälkeen poika nyökkäsi tuskin huomattavasti.
”Hienoa. Kysy vain minulta, jos tulee mieleen jotain kysymyksiä”, Shigure jatkoi, ”Ajattelin laittaa tänään nattoa ruuaksi.”
Shigure odotti Yukin irvistävän, mutta pojan silmissä pilkahtikin jotain toiveikasta.
***
Jos jotain hyvää piti sanoa, niin ainakin Yuki söi.
Shigure oli kuullut sivusta, että ilmeisesti viimeisinä viikkoina Akiton luona ollessaan Yuki ei ollut pahemmin koskenut hänelle tarjottuun ruokaan.
Kolmantena päivänä Yuki ilmehti ruokapöydässä (Shigure oli tietoisesti laittanut soppaan runsaanlaisesti pippuria).
Shiguresta oli tikahduttavaa katsella, miten Yuki taisteli irvistystä vastaan.
Siitä seuranneesta mulkoilusta päätellen Yuki oli huomannut serkkunsa virnuilun.
Neljäntenä iltana, kun Shigure oli päästänyt luovuutensa valloilleen keittiössä, ja tehnyt miso-retiisi-munakasta, Yuki vihdoin puhui.
Ensin poika laittoi ruokaa suuhunsa ja pureskeli kasvot täysin peruslukemilla. Nielaistuaan työläästi Yuki mutisi:
”Tämä on aivan hirveää.”
”Anteeksi kuinka?” Shiguren leuka oli loksahtaa, ja jostakin häneen levisi niin lämmin ilo, että tuntui kuin sisälmyksissä olisi kuhissut. Tällainenko reaktio seurasi siitä, että joku haukkui hänen kokkauksiaan? Vau.
”Teit varmaankin tahallasi?” Yukin ääni oli hiljainen, mutta arkuudesta siinä ei ollut jälkeäkään. Shigure tunsi olonsa suorastaan imarrelluksi. Jotenkin Yuki oli näin lyhyessä ajassa oppinut lukemaan häntä.
”Sinä saat laittaa huomenna ruokaa, sopii erinomaisesti”, Shigure vastasi. Hän ei voinut enää vastustaa, hänen oli pakko kurkottaa pöydän yli pörröttämään Yukin hiuksia.
Ensin Yuki kavahti, mutta ymmärrettyään, ettei Shigure aikonut lyödä tai muuten tehdä hänelle pahaa, Yuki jähmettyi ja odotti kärsivällisesti, että Shigure lopetti silityksensä.
”Meille tulee vielä hauskaa”, Shigure hymyili leveästi.
***
Ei ollut erityisen hauskaa, kun Yukin ensimmäisen kokkausyrityksen seurauksena paloauto karautti talon pihaan.
Palomiehet olivat jo ihan hilkulla alkaa vedellä letkuja esiin, kun Shigure rynnisti pihalle auki roikkuvassa yukatassaan ja onnistui vakuuttamaan, että tilanne oli hallinnassa, eikä taloon ollut mitään tarvetta turhaan aiheuttaa vesivahinkoja.
”Riisi paloi pohjaan”, Yuki kuulosti hämmentyneeltä, ”En tiennyt, että riisille voi käydä sillä tavalla.”
”Minä laitan sinut kokkauskurssille”, Shigure päätti.
”Minä en ole mikään tyttö, enkä ala sinulle kotirouvaksi”, Yukin ilme oli kerrassaan myrkyllinen.
”Kotirouvat tekevät paljon muutakin kuin kokkaavat…” Shigure ei ennättänyt päättää lausetta, kun Yuki kumosi kupillisen palanutta (onneksi jo jäähtynyttä) riisiä hänen päähänsä.
”Minulla on muutenkin vähän sitoutumiskammo”, Shigure jupisi kammatessaan rapisevaa, mustaa riisiä hiuksistaan.
Yuki kääntyi kannoillaan, marssi huoneeseensa vatsa kuristen ja paukautti oven jäljessään kiinni.
Shigure mietti, että tämä oli kaiketi ollut heidän ensimmäinen riitansa kämppiksinä.
Hän soitti ja tilasi ruokaa kotiinkuljetettuna. Shiguren teki mieli soittaa Ayamelle ja pyytää ystäväänsä käymään, mutta toisaalta hän ei halunnut kuulla toisen kieltäytyvän, ”koska Mine sitä ja Mine tätä”.
Hänen oli tyytyminen Yukiin. Kuulosti tuolla tavalla ajateltuna todella pahalta.
Shigure koputti varovasti Yukin oveen noutoruuan kanssa.
”No mitä?”
”Tilasin ruokaa. Haluatko?”
”Kiitos.”
Yuki avasi oven ja päästi serkkunsa sisään.
He söivät puhumatta Yukin huoneen lattialla.
***
