Huh kuinka näinkin lyhyt teksti voikin välittää niin paljon tunnetta! Tämä raapale oli todella pysäyttävä ja pääsi jollain lailla ihan ihon alle. En tiedä, oliko tarkoituskin, mutta ainakin itselläni tämä heijastui melko voimakkaasti nykytilanteeseen ja siihen, kuinka paljon nyt on somessa ja uutisoinnin kautta tullut vastaan, mitä kaikkea kotoa pitäisi löytyä katastrofin sattuessa.
Tieto ei lisää tuskaa. Tietämättömyys kävisi kipeämmin: se hämärtäisi ajantajun ja paisuttaisi pelot.
Tämä oli mielestäni todella hienosti sanottu, ja jäin oikein pohtimaan, että näinhän se todella on. Tuntuu, että ihmisen on usein hyvin vaikeaa sietää tietämättömyyttä ja epävarmuutta, ja kaikille selittämättömille asioille on keksittävä selitys, jottei ahdistus kasvaisi liian suureksi. Tiedon ja tietämättömyyden välinen tasapaino tuntuukin jonkinlaiselta veteen piirretyltä viivalta; molemmat vaihtoehdot tuovat erityisesti äärimmilleen vietyinä ahdistusta. Varsinkin tällaisessa dystooppisessa todellisuudessa voisi kuvitella, että erityisesti täysi tietämättömyys ajaisi hyvin nopeasti hulluksi.
Pidin kovasti molemmista hahmoista tässä raapaleessa. Vaikka tilanne onkin toivoton, vaikuttavat he silti jollain tavalla levollisilta ja rauhallisilta. Kumpikaan ei panikoi, vaikka he tietävätkin tilanteen todellisen luonteen. Kumpikaan ei myöskään vala toiseen turhaa toivoa, vaan molemmat vain pohtivat asioita omilla tahoillaan ja tekevät sen, minkä pystyvät. Erityisesti se, että Jouna jaksoi edelleen hymyillä, lämmitti mieltä.
Jouna tervehtii tutulla hymyllään, mutta vesikanisteri ei loisku; se kumisee.
Tämä loppu olikin taas todella karmaiseva, ja voi vain kuvitella, mitä kumpikin ajatteli, kun Jouna palaakin tyhjän kanisterin kanssa takaisin, edelleen hymy huulillaan. Toisaalta tuosta Jounan hymystä ja muutoinkin molempien asenteesta tulee sellainen olo, että molemmat ovat hyvin sinut sen kanssa, mitä tuleva tuokaan tullessaan. Tai jos eivät sinut, niin ainakin hyväksyneet sen, että he eivät voi vaikuttaa omalle tilanteelleen määräänsä enempää.
Tämä oli todella hienosti kirjoitettu, mieleenpainuva ja ajatuksia herättelevä teksti, iso kiitos tästä!