Marvel: Kuinka saada työrauha (K-11, Steve/Tony, 3,5-raapale)

[Vendela]

Nimi: Kuinka saada työrauha
Fandom: Marvel
Paritus: Steve/Tony
Ikäraja: K-11
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Romanttinen söpöily
Pituus: 350 sanaa
Vastuuvapaus: Malvel omistaa, minä lainaan

Tiivistelmä: Avengersit ovat karanteenissa ja Steve tylsistyy kuollakseen. Tony tahtoisi vain työskennellä rauhassa.


Vapaa sana: Valitin Angelinalle että kirjoittamisen motivaatio karkasi jonnekin, joten hän riensi apuun ja ehdotti tämmöistä pikku palaa. Yritin, että jos hän olisi kuitenkin kirjoittanut tämän mutta vastaus oli ”Mä käännän sen WinterIroniksi kuitenkin”, joten haastoin Angien kirjoittamaan WinterIronin jos itse kirjoitan Stonyn Joten tässä ollaan! Angelinan tekstin löydät täältä, S
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.


Osallistuu haasteisiin: Vuosi raapalehtien ja FFF1000 sanalla 582. Funktio

Kuinka saada työrauha

Tony oli juuri saanut viimeisen merkin funktioonsa, kun työpajan ovi rämähti voimalla auki. Hänen ei tarvinnut edes nostaa katsettaan, sillä vain yhdellä ihmisellä oli tuollainen tapa marssia sisään hänen pajalleen.

”Tämä on sietämätöntä”, Steve puuskahti ja heittäytyi sohvalle, suoraan Tonyn laskelmien päälle.
”Varo – ”, Tony aloitti, mutta turhaan.
”Tämä on naurettavaa”, Steve tuhahti valuen alemmas niin että papereita tipahti lattialle.
”Kolmen päivän työ – ”, Tony mumisi sulkien silmänsä.
”Miksi minä en saa mennä ulos?” Steve huokaisi. ”Eihän siellä edes ole ketään kun kaikki pysyttelevät sisällä. Minä en voi sairastua, joten en ymmärrä miksi en voi käydä lenkillä?”

”Koska”, Tony suoristi selkänsä ja ryhtyi keräämään papereitaan, ”sinä voit tartuttaa meidät muut. Voit kantaa virusta tietämättäsi ja tartuttaa sen meihin.”
”Niin mutta –”, Steve jatkoi marinaansa.
”Mene kuntosalille”, Tony ehdotti.
”Olin siellä jo koko aamupäivän.”
”Ota matsi Barnesin kanssa.”
”Tehty!”
”No, juokse juoksumatolla.”
”Se ei ole sama asia! Minä tarvitsen ilmaa”, Steve nurisi.

Hetken Tony punnitsi vaihtoehtojaan. Toisaalta olisi ollut houkuttelevaa vain jäädä puurtamaan uuden keksinnön pariin, sillä hän tunsi olevansa lähellä läpimurtoa. Mutta toisaalta vaakakupissa painoi turhautunut miesystävä, joten niinpä Tony teki päätöksensä.

”Kuule”, Tony aloitti ja laski paperit käsistään pöydänkulmalle. ”Mitä jos keksisimme jotain, millä saisimme ajatuksesi muualle?”
”Niin kuin mitä?” Steven ilme oli edelleen hapan.
”Noo –”, Tony kääntyi keimailevasti ja iski Stevelle silmää. ”Minulla on yksi ajatus mielessäni.”
”Niinkö?” Steve kohensi kuin huomaamatta ryhtiään.
”Emme ole esimerkiksi koskaan testanneet sitä sohvaa”, Tony sanoi ja asteli vihjailevasti kohden Steveä, joka tuijotti nyt takaisin intensiivisellä katseella.

Sitten Tony istui hajareisin Steven syliin ja kietoi kätensä tämän kaulan ympärille. Kuin automaattisesti Steven kädet laskeutuivat hänen lanteilleen ja vetivät lähemmäs. Tony värähti mielihyvästä kun Steven sormet puristivat häntä ja tämän suusta kuului matala murahdus. Tony painautui lähemmäs suutelemaan Steveä.

Raukea suudelma muuttui pian kiihkeäksi ja äkkiä Tony huomasi makaavansa selällään sohvalla. Hänen jalkojensa väliin oli painautunut monta kymmentä kiloa tiukkaa lihasta ja jokin kova tökki Tonya vaativasti.



Jälkeenpäin Steve makasi onnellinen hymy huulillaan sohvalla ja Tony pyyhki äskeisen kiihkon jälkiä iholtaan.

”Sepäs oli”, Steve huokaisi tyytyväisenä.
”Mmmmh”, Tony nyökkäsi ja ryhtyi tutkimaan jälleen papereitaan.

Ehkä hän saisi nyt keskittyä hetken uuteen projektiinsa.

[Angelina]

:: DD Tää oli kyllä ihan kuningasidea, pitää ottaa toistekin tämmösiä projekteja! Tosi hauska nähdä, millasen turhautuneen Steven kirjoitit mun Buckyyn verraten ja onhan ne aika erilaisia. Molemmilla tosin onneksi Tony, joka ratkaisee pulmat :3

”Tämä on sietämätöntä”, Steve puuskahti ja heittäytyi sohvalle, suoraan Tonyn laskelmien päälle.
”Varo – ”, Tony aloitti, mutta turhaan.
”Tämä on naurettavaa”, Steve tuhahti valuen alemmas niin että papereita tipahti lattialle.
”Kolmen päivän työ – ”, Tony mumisi sulkien silmänsä.

Hitto mä nauroin Kolmen päivän työ... Hei Steeb, vähän varovaisemmin jooko, vaikka kuinka ottaa päähän!

Tonylla tietysti on ratkaisu tilanteeseen kuin tilanteeseen ja pakko sanoa, että tykkäsin tästä suunnitelmasta kovasti Tuolle lopulle sitten nauroin taas:

”Sepäs oli”, Steve huokaisi tyytyväisenä.
”Mmmmh”, Tony nyökkäsi ja ryhtyi tutkimaan jälleen papereitaan.

Turhautunut supersotilas on tyydytetty, joten back to work! Tää oli ihana ja hauska, plus näin oli tosi kiva kirjottaa, otetaan uusiksi ♥

[Vendela]

:: DD Tää oli kyllä ihan kuningasidea, pitää ottaa toistekin tämmösiä projekteja!

Sitä tää oli Joten otetaan ehdottomasti uusiksi!
Kiva oli tosiaan nähdä miten erilaiset näistä tuli vaikka molemmissa pyörikin tuo Tony mukana Mutta toisaalta kun Steve ja Bucky ovat keskenään niin erilaiset, ja tietty me myös kirjoittajina, niin pitihän näissä ollakin eroja. Toki Tony yhdistävänä tekijänä ja ongelmien ratkojana on ♥ Steve ei tosiaan kovin paljon ymmärrä Tonyn töitä, mutta turhautuu jos ei saa liikuntaa Tähän tuli nyt vähän tämmöinen karikatyyrinen Steve, mutta toisaalta sekin on joskus ihan kivaa kirjoittaa. Ehkäpä Tony saa nyt hetken omaa rauhaa kun Steve on tyydytetty. Ihanaa kun tykkäsit ja huippua kun kommentoit! Kiitos ♥

[Alice Katarina]

Kommenttikampanjaterkkuja! Valkkasin tämän tekstin, koska näin omaehtoisessa karanteenissa kaipaan kovasti luettavaksi karanteenitekstejä. Jos tässä tilanteessa jotain positiivista on, niin se on nämä toinen toistaan kekseliäämmät karanteenificit!

Olen paljon enemmän femme- kuin slash-ficcien kuluttuja, mutta muutamia poikkeuksia on ja Stony on yksi niistä. Se on ehdottomasti parhaita Marvelin ei-canonparituksista ja tykkäsin parin toimivuudesta tässäkin ficissä. Tony oli ihana keksiessään Stevelle tekemistä. Ehkä nyt saatiin energiaa purettua sen verran, että mies jaksaa taas hetken aikaa. Kirjoitat hauskasti ja elävästi – saatoin nähdä tapahtumat silmissäni ja naurahtelin useaan kertaan. Tekstin nimi oli myös hyvin osuva, keinonsa jokaisella.

”Tämä on sietämätöntä”, Steve puuskahti ja heittäytyi sohvalle, suoraan Tonyn laskelmien päälle.
”Varo – ”, Tony aloitti, mutta turhaan.
”Tämä on naurettavaa”, Steve tuhahti valuen alemmas niin että papereita tipahti lattialle.
”Kolmen päivän työ – ”, Tony mumisi sulkien silmänsä.

Tämä oli ehdottomasti lempikohtani. Voi Tony-rassua, jonka työ meni hukkaan. Ehkä hän seuraavalla kerralla tajuaa säilyttää papereita jossain muualla kuin sohvalla.

Kiitos tästä piristyksestä! Toivottavasti saadaan lisää karanteeficcejä luettavaksi. 

AK

[Sylikisu]

Aamu alkaa pirteästi stonylla. Sopii Tonylle, että työrauha hankitaan seksillä. Sillä saa jopa sisään suljetun äreän supersotilaan vähäksi aikaa tyytyväiseksi. Helppo mieltää, että Stevelle ei ihan sovi sisällä kököttely. Se tekee miehestä levottoman, kun ei pysty purkamaan energiaa. Tonylle sisällä kököttely sopii paremmin, kun se voi uppoutua keksintöihinsä. Tony otti aika rauhallisesti sen, että Steve häiritsi töitä.

Kiitos tästä.

[Auri]

Minun on pitänyt kommentoida tätä jo ikuisuus ja viimeiset kaksi viikkoa minun on oikeasti pitänyt kommentoida, mutta ei siitä ole tullut mitään. Mutta nyt viimein on pakko ryhdistäytyä! Luin tämän tosiaan jo vähän sen jälkeen, kun julkaisit, koska omg karanteeni-Stonya! Nyt olen lukenut tämän varmasti ainakin kymmenen kertaa, koska tämä on vaan niin loistava. Romanttinen söpöily on kyllä tälle täydellisesti sopiva tyylilaji. (Ja ehkä ovela harhautus sopisi myös haha)

K-11-tason tekstiksi tämä on hurjan kuuma, huhhuh, tai ehkä vaan osaat kirjoittaa tavalla, joka saa mielikuvituksen juoksemaan ja sydämen pamppailemaan. Kirjoitat Steven ja Tonyn ihan täydellisesti, kaikki repliikit ja manerismit on vaan jotenkin hemmetin spot on. Rakastan heti tämän alkua! Jo ensimmäinen kappale saa minut hykertelemään.

En osaa ehkä sanoa lempikohtaa, koska tykkään tästä kokonaisuudessaan valtavasti. Nämä saattaa kuitenkin nousta päällimmäisiksi.

”Emme ole esimerkiksi koskaan testanneet sitä sohvaa”, Tony sanoi ja asteli vihjailevasti kohden Steveä, joka tuijotti nyt takaisin intensiivisellä katseella

”Sepäs oli”, Steve huokaisi tyytyväisenä.
”Mmmmh”, Tony nyökkäsi ja ryhtyi tutkimaan jälleen papereitaan.

<3<3 ja “pyyhkiä kiihkon jälkiä iholtaan” on jotenkin tosi... nätti?

Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta, olet ihana!!

[Rosmariini]

Hei ja onnea kommenttiarpajaisten voitosta! ♥

Katselin vähän, että mitäs sinulta lukisi, ja jotenkin Discordin Stony-keskusteluista inspiroituneena päädyin valitsemaan tämän. Lisäksi kaikki karanteenificit on best , joten ei voi muuta kuin osua nappiin.

Tykkäsin tavastasi kirjoittaa Steveä ja Tonya tosi paljon! Stevelle tuollainen toimettomuus ja paikallaan oleminen on varmasti kova paikka, kun hän on niin henkeen ja vereen sotilas ja tottunut olemaan hyödyksi, kun taas Tonylle on ihan ominaista viettää vaikka kokonainen viikko sisätiloissa johonkin projektiin uppoutuneena ilman, että tajuaa ajan kulkua. :"D Hahmot olivat mielestäni tosi IC, ja siitä iso plussa. Ja kuten Auri jo tuossa alemmassa kommentissaan sanoi, tämä oli kyllä ikärajaan nähden tosi kuuma! Tonyn keimailu ja vihjailu olivat tosi tonymaisia, ja uhhh, tuo syliin istuminen ja pussailu oli hot! Kyllä nyt ajettiin uusi sohva sisään oikein kunnolla, ja mielikuvitus alkoi totisesti laukkaamaan, että missäs kaikkialla he ovat jo asunnossa sitä tehneet. Loppu oli myös kiva, koska se vaikutti purkavan molemmilta pieniä paineita - Steve pääsi purkamaan energiaansa, kun taas Tony ehkä selvittämään vähän ajatuksiaan ja sai uutta voimaa keskittymiseen - Steve siis siirsi pienen osan energiastaan Tonylle, ja sekös heihin sopii.

Pidin siis kovasti, kiitos tästä!! ♥

[Vendela]

Kiitos, kiitos, kiitos teille kaikille ihanille kommenteista ♥ ja anteeksi kun täällä vasta nyt teille vastaamassa! Jokaisen kommentin olen tuoreeltaan lukenut ja ilahtunut aivan valtavasti

Alice Katarina, ihan hävettää, että olet kirjoittanut kommenttisi jo kaksi kuukautta sitten, enkä ole vastannut mitään. Anteeksi! Mutta karanteenissa, omaehtoisessakin, on toki luettava ainakin yksi karanteenificci ja kivaa kun luit tämän Stonyn Todella mukavaa kuulla, että pidit tästä ja tämä onnistui jopa naurattamaan, sillä tätä oli mukava kirjoittaa. Tuo nostamasi kohta oli yksi omiakin suosikkeja, sillä näin jotenkin silmieni edessä Tonyn työpajan sellaisena sekaisena, papereita pursuavana paikkana, joten siksi niitä on myös sohvalla. Lämmin kiitos kommentistasi!

Sylikisu, kivaa että tykkäsit tästä Tony ei kovin pahasti tosiaan häiriintynyt tuosta Steven keskeytyksestä, taisi olla hieman omakin lehmä Tonylla ojassa asian suhteen Ja onhan se aina mukavampi työskennellä, kun enimmät paineet on purettu! Kiitos kun kommentoit!

Auri, siis ääää, en kestä! Oot muru kun olet lukenut tämän noin monesti (tai sitten huijaat ), mutta ei sen väliä, tuo on ehkä parasta mitä kukaan voi koskaan sanoa ♥ Ja että tämä oli kuuma, huh sentään! Kiitos ihan hurjana noista ihanista sanoistasi. Nämä kaksi ovat kyllä sellaiset pallerot, että ansaitsevat niin toisensa kun ison kasan suukkoja, haleja ja tietenkin seksiä Kiitos kun kommentoit!

Rosmariini, kivaa kun otit tämän luettavaksi tuon kommenttiarpajaisten (ja Discon) innoittamana Ihanaa kuulla, että hahmot olivat onnistuneet ja toimivat kumpikin luonnollisesti omina itseinään. Tämä fandom on itselleni hieman vieraampi, joten siksi näistä kirjoittaminen on myös hieman haastavampaa. Hienoa kuitenkin kuulla, että onnistuin Tässä kävi juurikin niin kuin sanoit, että Steve antoi Tonylle energiaa ja Tony puolestaan teki Steven tyytyväiseksi Varsinainen win-win siis! Veikkaan etteivät nämä aivan koko tornia ole sisäänajaneet, mutta ehkä tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun herrat puuhastelivat tuolla Tonyn pajalla Ihanaa kun kommentoit, kiitos!

[Fiorella]

LOL, se ei tainnutkaan olla pelkkää ilmaa, mitä Steve oli vailla. 

”Miksi minä en saa mennä ulos?” Steve huokaisi. ”Eihän siellä edes ole ketään kun kaikki pysyttelevät sisällä. Minä en voi sairastua, joten en ymmärrä miksi en voi käydä lenkillä?”

Steve on tyypillinen jenkki. Pettämätöntä logiikkaa, eihän hän voi edes sairastua itse!

Toinen vaihtoehto olisi ollut pysyä yksinään karanteenissa pari viikkoa sen lenkkinsä jälkeen. Ehkä mies kuitenkin purkaa energiansa mieluummin toisella tapaa.

[Felia]

Ahaha, tämä oli hauska!

Voihan Steve... Joo, kyllä se varmasti enemmän tai vähemmän kaikkia pännii, jos joutuu viettämään aikaa vaan sisällä. Tai no, Tonya ei tainnut liiemmin haitata, kun saa keskittyä projekteihinsa. Tosin tässä tapauksessa hän ei saanut keskittyä työntekoon. Mutta onneksi hän keksi itselleen ja Stevelle mielenkiintoista tekemistä. Kerran sohva oli jäänyt testaamatta, niin tottakai se piti testata! Ja noista reaktioista päätellen, sohva oli vallan mainio pieneen painimiseen. Ja ehkä molemmille tuo pieni pelehtimistauko teki hyvää - Steve sai purkaa energiaansa ja Tony nollata ajatuksiaan projektiensa suhteen.

Ai että, tämä oli mahtava! Huumoria löytyi mukavasti, ja Tonyn reaktio, kun Steve istui suoraan hänen papereidensa päälle - haha, ihan paras! Juuri sellaista siltä pystyi odottamaankin. En oikein tiedä, mitä muuta sanoa; pidin erittäin kovasti! Tuhannet kiitokset ♥

[Vendela]

Fio, hihii, kivaa kun kommentoit tätä Stevellä on tosiaan moninaiset tarpeet ja onneksi Tony pystyy edes osassa auttamaan! Steve varmaan käsitti nyt, että on muitakin tapoja viettää aikaansa karanteenissa kuin perinteinen treenaaminen Kiitos paljon kommentista!

Felia, jee, kiva että tykkäsit! Tonylla ei taida olla mitään hätää karanteenissa, hänellä riittää puuhaa ja aivopähkinöitä, mutta Steven laita on tosiaan huonommin Onneksi löytyy kuitenkin tällaisia molemia yhdistäviä intressejä joiden avulla purkaa paineita ja tappaa aikaa. Ihanaa kun kommentoit, kiitos!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! En ole tainnut aiemmin sinulta juurikaan Marvelia lukea, joten tuntui sopivalta tehdä tutkimusmatka tällä kertaa siihen suuntaan, ja tämän Stonyn valitsin kutkuttavan nimen perusteella - onhan siinä varsin herkullinen lähtökohta, jos toinen haluaisi keskittyä työntekoon, mutta toisella taas on akuutti tekemisenpuute. Alkutiedoista olikin sitten hauska huomata, että tämä tarina on lähtöisin Angien ehdotuksesta - olen tuon Angien tekstin joskus lukenut ja siitä kovasti tykännyt, mutta jotenkin minulta on mennyt ohi tämä sinun Stony-versiosi, joten ehdottomasti halusin tämän nyt lukea!

Voi karanteeni ja sen aiheuttamat rajoitukset sentään! Stevelle sopii tietynlainen meneväisyys ja liikkuvaisuus, joten hänen turhautumistaan on helppo ymmärtää, kun edes lenkille ei pääse näkymättömän vihollisen väijyessä. Raittiin ilman kaipuu on tosi samaistuttava asia, ja muutenkin tekemisen tarve, varsinkin jos kaikki ilmiselvät ajanviettotavat on jo hyödynnetty kuntosalista juoksumattoon. Steven suorasukaisuus on hauskaa luettavaa: hän ei kummempia kaihtele, vaan paukkaa varoittamatta sisään työpajalle ja rojahtaa Tonyn papereiden päälle. Tällainen mutkattomuus ilmentää minusta ihanasti sitä, miten läheisiä miehet toisilleen ovat: Steve uskaltaa vähän koetella Tonyn hermoja, ja Tony taas tietää, millä keinolla parhaiten pääsee taas takaisin työnteon ääreen. Sydäntäni lämmittää kovasti myös se, miten Tony tietää katsomattakin, kuka ovesta oikein tupsahtaa - niinhän se on, että askelluksesta ja eleistä ja olemuksestakin tunnistaa, jos kyseessä on itselle läheinen ihminen!

”Tämä on sietämätöntä”, Steve puuskahti ja heittäytyi sohvalle, suoraan Tonyn laskelmien päälle.
”Varo – ”, Tony aloitti, mutta turhaan.
”Tämä on naurettavaa”, Steve tuhahti valuen alemmas niin että papereita tipahti lattialle.
”Kolmen päivän työ – ”, Tony mumisi sulkien silmänsä.

Tämän pätkän on pari aiempaakin kommentoijaa jo lainannut, mutta minunkin on pakko, koska tämä on niin hykerryttävä ja hymyilyttävä. Tonyn hiljainen kärsimys on niin helposti kuviteltavissa paitsi tämän sanoista, myös eleistä. Etenkin tuo kolmen päivän työ naurattaa minua kaikessa dramaattisuudessaan!

Uuden keksinnön parissa työskenteleminen on epäilemättä houkuttelevaa, mutta täytyy kyllä todeta, että Tonyn keksintö Steven tyydyttämiseksi ja tämän turhautumisen karkottamiseksi on sekin aika briljantti! Tony on monessakin mielessä kekseliäs mies. Kaksikon välisestä kiihkosta ja sen jälkeisestä raukeudesta on ihanaa lukea, ja ehkäpä Stevekin on lopputuloksena sen verran väsytetty, että hän jaksaisi taas hetken viettää kurinalaista karanteenielämää ilman ulkomaailman viihdykkeitä. Ja ainahan voi ottaa uusinnan, jos siltä tuntuu.

Kiitos tästä hauskasta ja kiihkoisasta tarinasta, viihdyin tämän parissa! -Walle

[Vendela]

Kivaa, että valitsit tämän tekstin luettavaksi vaikka et ole aikaisemmin mitään Marveliani lukenut Walle En tosin tiedä oletko jäänyt kovin suuresta paitsi Mutta ihanaa oli lukea tätä kommenttiasi, se sai hyvälle mielelle!
Karanteeni voi tosiaa olla aika turhauttava, etenkin jos on supersotilas Mutta onneksi supersotilaalla on nerokas miesystävä joka ratkoo pulman kuin pulman hetkessä Tuo nostamasi lainaus on muuten itsestänikin varsin hauska, siinä kuvastuu hyvin näiden kahden tapa ajatella ja käsitellä asoita. Luulen muuten, että ajatuksesti uusinnasta tulee vielä käyttöön näille kahdelle tämän karanteenin aikana Kiitos ihanasta kommentista ♥