Ficin nimi: Niin saakelin söötti
Kirjoittaja: Naksu
Fandom: Helluva Boss
Ikäraja: S
Mukana: Blitzø/Stolas, taustalla Stolas/Stella
Genre: Post-smut ja slice of life
Summary: Blitzø itse pötkötteli meritähtiasennossa katosvuoteen kattoa tapittaen, Stolas taas kumman etäällä, omalla puolellaan sänkyä ja selkänsä häntä kohti.
A/N: Uuden fandomin korkkaus, hiphei! Meinasin kyllä kirjoittaa sen kohdalle vanhasta tottumuksesta Hazbin Hotelin, mutta eipä tämä liian kauaksi mene. 😄 HB on jäänyt itselläni vielä vähän kesken katsomisen osalta, mutta Stolasin ja Blitzøn keskinäinen dynamiikka on kyllä kiehtova ja tullut kivasti esiin heti alkupuolella. En ole ihan varma siitä, mitä mieltä olen tästä shipistä, mutta kyllä se silti kirjoitusinspistä herätti, etenkin kun tuota Stolasin tapaa nukkua näytettiin itse sarjassakin lyhyesti. 😁 Osallistuu Otsikoinnin iloja II:een (kirosanaotsikko).
***
Silloisella tapaamiskerralla Blitzøn huomiota oli kiinnittänyt erityisesti tapa, jolla Stolas oli heidän himokkaiden parittelusessioidensa uuvuttamana oikaissut yöpuulle. Blitzø itse pötkötteli meritähtiasennossa katosvuoteen kattoa tapittaen, Stolas taas kumman etäällä, omalla puolellaan sänkyä ja selkänsä häntä kohti. Lisäksi Stolas nukkui täysin ääneti, mikä oli erikoinen kontrasti verrattuna siihen, miten tämä yleensä piti ääntä ja hälyttävän tökeröinkin sanankääntein kinusi häneltä jotain kuumaa ja kovaa pyrstöhöyheniään pölisyttämään. Ylipäätään jotain oli kenossa, jos Stolas oli liian hiljainen, sama se oliko tämä hereillä vai unessa.
Blitzø poimi suupielestään pikkuruisen pyllyuntuvan ja mietti otsa rypyssä, oliko tehnyt jotain väärin sillä kerralla. Hän kertasi heidän touhujaan ja niiden jälkeistä kanssakäymistä toistuvasti kuin rikkinäinen vinyyli ja tuli lopulta siihen tulokseen, että kaikki oli hoidettu täysin yleisten sääntöjen mukaan. Olihan Stolas nyyhkinyt ja vaikertanut osittain kivustakin Blitzøn naidessa menemään, mutta arvon prinssi oli takuuvarmasti tiennyt heidän turvasanansa, eikä ollut nähnyt tarpeelliseksi sanoa sitä. He molemmat kyllä tiesivät, miten tervehenkinen BDSM toimi.
Sitä paitsi jälkihoidon aikana Stolas oli virnistellyt koko komean naamansa leveydeltä ja pesiytynyt hänen viereensä niin tiukasti, ettei ollut varmaa, mitkä raajat kuuluivat lopulta kenellekin. Tämä tuskin olisi tehnyt sellaista, jos jokin olisi näivettänyt mieltä.
Vai?
Ei kylläkään sillä, että hän olisi tuntenut Stolasin syvempää mielenmaisemaa tarpeeksi ladellakseen vankkoja väittämiä. Blitzølla kun ei ollut juuri koskaan aikaa – välttämättä hinkuakaan – jäädä lepäämään laakereilleen annettuaan Stolasille sen, minkä hänen osuutensa heidän sopimuksestaan velvoitti. Hän oli tavannut sessioiden päätteeksi ottaa omansa ja kipittää muualle, siinä se ja sillä hyvä, eikä se ollut Stolasia koskaan kiusannut.
Eihän?
Blitzø huomasi kuin vahingossa hivuttautuneensa lähemmäs Stolasia ja ärsyttävän epävarmasti sipaisi tämän käsivartta.
“Ööh, hoi?” hän supatti. “Suutuitko kuitenkin jostain tai jotain...?”
Toinen kevyt silitys havahdutti Stolasin, muttei mitenkään hienovaraisesti.
“Stella, mitä nyt?” Stolas suorastaan kavahti pystyyn, ja tämän punaiset silmät hehkuivat vauhkoina hämärässä.
“Hui, älä helvetti säikytä!” Blitzø köhähti ja kiskaisi kätensä kauemmas kuin Stolas olisi syttynyt tuleen. “Minä tässä vain, öhh –”
“Hm? Ah, Blitzy... Taisin torkahtaa...” Stolas pyyhki unisia silmäkulmiaan ja näytti rentoutuvan hämmentävänkin nopeasti löydettyään vierestään hänet vaimonsa sijaan.
“Juu, sori kun herätin”, Blitzø murahti. “Ajattelin vielä sanoa jotain, ennen kuin menen, mutta no...”
“Ooh, oletkin yhä täällä”, Stolas hihkaisi, eikä Blitzø osannut sanoa, oliko hänen prinssi Ruususensa edelleenkään edes puoliksi hereillä.
“Eei, kun kävin tässä toimistolla, kioskilla ja sirkuksessa ja tulin sitten takaisin”, hän velmuili ja huomasi vastaavansa Stolasin hymyyn, kun tämä oikaisi kyljelleen kasvonsa nyt häntä kohti.
“Mmm, kovin mukavaa... Että ihan minun vuokseni...” Stolas mumisi ja sulki pitkien ripsien kehystämät silmänsä.
“Jep, juuri sinun”, Blitzø nauraa hörähti ja huomasi paijailevansa Stolasin hiuksia aikansa kuluksi. “Nukupa nyt, niin sinusta on päivänvalossa jotain iloa. Kauniit unet.”
“Kuin myös, Blitzy...”
Blitzø silitteli Stolasia ajatuksiinsa uppoutuneena ja kuunteli tämän syvenevää hengitystä, joka kuulosti aiempaa huomattavasti vapautuneemmalta. Stellan kanssa päti kai vallan erilainen tunnelma, jos hän jotain kaksikon liitosta saattoi arvella. Stolas oikaisi mukavampaan asentoon puolittain kyljelleen ja puolittain vatsalleen, kietoi kätensä tyynynsä ympärille ja alkoi päästellä hiljaisia, huhuilevia ääniä jokaisen uloshengityksensä myötä. Blitzø taukosi hellimästä tämän hiuksia ja pienen hetken vain toljotti näkyä edessään. Se oli hyvin erilainen kuin tovi sitten, ja ennen kaikkea muutos oli positiivinen. Ehkä myös hänen ansiotaan, jos hän itseään kehaisi.
“Hmh... Näkyillään, pösilö”, Blitzø hymähti sen verran vaimeasti, ettei Stolas havahtunut, ja hypähti alas sängyltä. Ennen parvekkeelle hiippailemistaan hän kuitenkin pysähtyi hetkeksi, kääntyi ympäri ja kiipesi takaisin petiin suikatakseen suukon Stolasin poskipäälle jostain merkillisestä syystä.
“Piru, miten sinä osaatkin joskus olla niin saakelin söötti”, Blitzø pusersi hampaidensa välistä ja raastoi itsensä kauemmas voidakseen viimein häipyä muualle ja palata asiallisten hommien pariin. Hän oli onneksi sen verran fiksu, että tajusi niiden merkitsevän enemmän kuin nukkuvan Stolasin pällisteleminen.
Se ei tosin tarkoittanut, etteikö hänellä olisi ollut aikaa napata valokuvakasaa ja usean minuutin videopätkää itselleen muistoksi.