Ficin nimi: Viiltävää
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: k-11
Paritus: Geralt/Jaskier
Genre: Slice of life
Summary: "Kuulepas, minulla on pitkä ja uuvuttava päivä takana, joten en aio katsella tuollaista perseilyä."
A/N: Kokeilin haastaa itseäni kirjoittamaan niin paljon kuin vartissa ehtii ja sainkin sillä tavalla kolmasosan tästä jo paperille. 😀 Pitäisi kai olla miettimättä liikoja sitä ensimmäistä versiota ja rymäyttää vain tekstiä esiin. Osallistuu Teelusikan tunneskaalaan rohkeudella.
***
Jaskier nojasi kyynärpäätään tavernan tiskiin ja kurkotteli nähdäkseen, menisikö juomanlaskijalla vielä pitkään tämän myydessä oluita ja viinejä tiskin toisessa päässä kärkkyvälle seurueelle.
"Pitikin sattua näin huono hetki saapastella tilaamaan", hän voihkaisi Geraltille, jolla tietenkin olisi ollut kärsivällisyyttä odottaa vaikka seuraavaan aamuun. Toista oli hänen tapauksessaan. Jaskierin kurkkua kuivasi pahan kerran, eikä hän olisi välittänyt odottaa edes sen verran, että viini löytäisi tiensä pullosta pikariin.
"Sivuun siitä, bardi."
Möreä ääni kuului jostain takavasemmalta, ja ennen kuin Jaskier kunnolla tajusikaan, karkeapiirteinen, raavas mies töytäisi häntä sivummalle ja jäi odottelemaan omaa tilausvuoroaan hänen eteensä. Jaskier oli viittä vaille sanaton, mutta löysi kuin löysinkin verbaaliset kykynsä.
"Suo anteeksi, mutta mitähän vittua kuvittelet etuilevasi?"
Korsto ei edes suvainnut vastata, vilkaisi vain muhkean olkansa yli osoittaen kuulleensa kysymyksen ja huuteli sitten juomanlaskijan suuntaan.
"Hoi, minä puhun sinulle!" Jaskier ärjäisi ja tietämättä itsekään, mistä löysi rohkeutta asettua moista röyhkeyttä vastaan, omaksui niin koppavan olemuksen kuin suinkin kykeni. "Kuulepas, minulla on pitkä ja uuvuttava päivä takana, joten en aio katsella tuollaista perseilyä. Olisiko kannattanut jäädä kotiin, kun normaalit käytöstavat ovat noin hukassa? Ei olisi tarvinnut vaivautua nolaamaan itseään julkisesti –"
"Jaskier", Geralt pisti väliin, mutta Jaskier viittasi tätä olemaan vaiti. Häntä ei nyt kiinnostanut olla järkevä.
"– saati tarjota äitimuorille yhtä lisäsyytä hävetä jälkikasvuaan!"
"Sinä senkin –" Korsto käännähti vimmastuneena ja tarttui häntä kovakouraisesti takinrinnuksesta. Jaskier älähti säikähdyksestä, ja Geralt syöksähti tyrkkäämään miehen hänen kimpustaan, mutta ennen kuin noituri ehti toimia, korsto jo karjaisi kivusta ja laski irti Jaskierista.
"Mitä vittua...!" köriläs sopersi tuijottaessaan vuoronperään verisen viillon koristamaa käsivarttaan ja Jaskieria, joka oikoi kauluksiaan tuohtunut ilme kasvoillaan.
"Kannattaa näyttää sitä parantajalle", bardi totesi asialliseen sävyyn hengitystään tasaillen. "Jos hyvin käy, myrkky ei ala vaikuttaa vielä hetkeen."
Korsto harppasi sadatellen paikalta, ja Jaskier sai jälleen tilaisuuden keskittyä jonottamiseen. Vastaavia välikohtauksia sattui tavernoissa harva se ilta, joten äskeinen ei ollut kiinnittänyt liiaksi väen huomiota. Eipä Jaskier huomiota ollutkaan vailla. Kuitenkin sen sijaan, että hänet olisi jätetty rauhaan, Geralt tarttui häntä hartiasta ja käänsi itseään kohti oletettavasti voidakseen kysyä, mitä vittua äskeinen oli ollut.
"Oletko kunnossa?" Geralt kysyi sen sijaan.
"Ai, ööh... Olenhan minä."
"Mitä vittua tuo äskeinen oli?" Geralt esitti seuraavan kysymyksensä – sen, jota Jaskier oli kuvitellut ensimmäiseksi – ja katsahti hänen hihaansa. "En ollutkaan tietoinen, että kannat mukanasi piilotettua myrkkyterää."
"Tavallista veistä", Jaskier korjasi auliisti. "Saatoin lisäillä mukaan vähän omiani varmistaakseni, että se kaheli todella häipyy."
"Sinä provosoit häntä ihan kunnolla. Onko ihmekään, että olit saada turpaasi?"
Jaskier puuskahti. "Geralt, se tyyppi siinä perseili ja kaiken lisäksi kävi päälleni! Minä hyökkäsin sanoilla, hän teoilla, ja siinä on vissi ero. Se viilto oli ihan ansaittu varoitus."
"Hmm", Geralt myönsi kulmansa kurtussa. "Tapaatko useinkin varoitella teräasein?"
"Jos meno menee fyysiseksi", Jaskier totesi kuivasti. "Kaikilla meillä ei ole noiturin kykyjä tai yhtä kahta miekkaa turvana, jos uhkaa tapahtua ikäviä. Saisihan sitä luutullakin itseään puolustettua, muttei maksaisi vaivaa turmella jotain niin kaunista. Veitsi auttaa edes vähän, jos terävä älli ei satu puremaan."
"Terävä älli ja suorastaan viiltävä ulosanti", Geralt hymähti kuivasti. "Melkoiset pallit kyllä vaatii, että uskaltaa tuosta vain puuttua epäoikeudenmukaisuuteen sellaisen tyypin ollessa kyseessä."
"No, niille palleille oli yksinkertainen selitys: minä halusin tilata juomani. Hänellä kävi huono tuuri, kun sattui rasittavan päiväni tielle, mutta minkäs teet", Jaskier tuhahti olkiaan kohauttaen.
"Sanoisin myös, että järjestämäsi välikohtaus oli aika... sykähdyttävä."
Jaskierin katse käväisi Geraltin vyötärönseudulla ja pomppasi takaisin tämän kultasilmiin. "Kiihottiko se sinua?"
"Mahdollisesti", Geralt virkkoi hiljaa hänen korvansa juuressa. Jaskier oli jo nojautumassa lähemmäs, kun uusi ääni kutsui häntä.
"Ja mitäs bardille saisi olla?" uupunut mutta hyväntuulinen juomanlaskija kysäisi.
"Ah, vihdoin!"
Jaskier suorastaan hurrasi saadessaan pikarillisen miellyttävän makeaa punaviiniä. Geralt hymyili hänen riemulleen, ja noiturin kanssa vaihdetun katseen perusteella he voisivat syventyä puhumaan lisää kaiken maailman terävistä puheenaiheista tuota pikaa.
