Lauseraati iskee.
Ensinnäkin: onpas erinomainen otsikko, kappas, kuinkas olet sellaisen löytänytkään.
(hehehehe.)
Sitten itse asiaan.
He istuvat yhdessä ruokasalin aamun kirkkaassa valossa. Se on talvisen terävää mutta ei pahantahtoista, Valve miettii: sellaista, joka tuo esiin Alisan hiusten hehkuvan punerruksen, nenänpään vielä himmeät pisamat. Hän oli suudellut niistä jokaista viime yönä.
Kelaa nyt hei, kuka kirjoittaa tämmösen kuvauksen ja ajattelee, että meikän sydän kestää? 😭❤️ Aaaaaa, himmeät pisamat ja Valve suutelemassa niistä jokaista, niin soft! Mikä mielikuva! Ja sitten kun siihen yhdistetään vielä tuo kirkas valo nyt ja sen tuoma tarkkuus yön pehmeyttä vasten ja lopun oivallus, niin tulee jo senkin takia tähän kappaleeseen painokkuutta, ja no, en kyllä edes osaa selittää asiaa hyvin mutta ei se mitään.
Alisan taikuuden valo on talvenvaloa vasten paljon pehmeämpää, muttei yhtään vähemmän kirkas. Se koskettaa hänen omaa hämäräänsä keveästi.
Mikä yllättävä vastinpari, valo ja hämärä.
(Eli siis luonnollisesti best, tykkään todella paljon siitä, että heidän taikuuksiaan kuvataan juuri näiden kontrastien kautta. Etenkin, kun se sopivat hahmoille niin hyvin ja kiteyttävät heidän persoonastaan niin paljon, tai ainakin syventävät niitä! Olen varmaan sanonut tästä ennenkin, ja sanon vielä monta kertaa, mutta ei se mitään, koska – 160k sanaa tahi ei – tää toimii joka kerta. ❤️)
Valve kuorii huolella persikan ennen kuin vastaa. ”Kuinka niin?”
Tykkään siitä, että Valve ottaa tässä hetken aikaa ennen tuota kysymystään, koska varmaan tuo Alisan väite kaikkea mennyttä vasten peilattuna hämmentää häntäkin. Plus Valve kuorimassa vakavana persikkaansa on taas huikea mielikuva, oivoi.
Alisa haukkaa sämpyläänsä ennen kuin voi ehtii sulaa hänen sormilleen.
Sämpylät ja sula voi on best. ♥ Oispa mullakin.
Hän ajattelee lukuisia unettomia öitä ennen Seremoniaa ja sen jälkeen, syyllisyyden painoa. Se oli asettunut hänen rintakehänsä päälle kuin jokin pimeän eläin, pusertanut kynsillään kipeästi kylkiluita, pahimpina hetkinä jopa hänen taikuuttaan. Hänen ajatuksensa olivat olleet loputon musta virta. Ei ollut olemassa loitsua, jolla saada se lakkaamaan.
Ääääääää en kestä, niin kamalaa! 😭 Voi Valve-parka, etenkin tuo syyllisyys Seremoniasta on varmasti ollut ihan hirveää. Ja sitten kun miettii sitä, miten pitkän matkan he ovat tänne päästäkseen kulkeneet, ja sitä, miten Alisa on alkuun ollut iso osa hänen ahdistustaan ja nyt sitten turvapaikka siltä, niin !!! En kestä. Rip oikeasti, eihän tällaista voi ihminen lukea ilman että sydän särkyy. 😭😭😭 Mutta samaan aikaan toki ❤️❤️❤️ (Onkohan tässä kommentissa vielä ollut tarpeeksi sydämiä, hmm? Paha sanoa, ei varmaan, joten laitetaan tähän väliin nyt vaikka pari lisää: ❤️❤️❤️ Ja sitten myös toki että 😭😭😭.) Ja mainittakoon myös, että
kynsillä kylkiluita pusertava pimeän eläin on luonnollisesti todella ahdistava ja vaikuttava kielikuva, joka vain lisää tämän osuuden painoa ja kipua.
Hän varmisti nukkuvansa juuri sen verran, ettei unettomuus vaikuttanut hänen ja Eddan sidokseen.
Oivoi Valve, joka huolehtii enemmän Eddasta kuin itsestään. 😭😭😭
Hän ajattelee rauhaa, jota hän tuntee Alisan levätessä hänen sylissään, heidän taikuutensa yhteen kietoutunutta punosta. Silloin musta virta on poissa, sen tilalla jotakin vaimeaa ja lempeää. Uni löytää hänet aina helposti.
Joo no siis ❤️❤️❤️, ei voi muuta sanoa.
”Niin”, Valve sanoo ja ojentaa puolet persikasta Alisalle. ”Taidan nukkua nykyisin varsin hyvin.”
😭😭😭❤️❤️❤️ Lisäpisteitä siitä, että Valve vaan mutkattomasti ojentaa tuon hedelmänpuolikkaan, eikä heidän tarvitse keskustella asiasta. Best.
Muutenkin tässä oli koko tekstin läpi ihanan lempeä ja pehmeä tunnelma, ja sellainen mutkattoman arkinen. Jos Valve rakastaa mutkattomuutta hänen ja Alisan välillä, niin duh, niin rakastan minäkin! Etenkin päätekstin cliffhanger-kohdan vastapainoksi tämä raapale oli erityisen lempeää luettavaa ja huojensi minun sydäntä, ja toki tänään oli lohdullista lukea se uudelleen, koska Syyt. Joten kiitos vielä kerran, että kirjoitit tämän – se ilahdutti ihan valtavasti. ♥
P. S. Alan oppia sentään näihin sinun teksteihin pääsemään yli minun "ei voi näyttää tekstin herättämiä tunteita suoraan tai olen nolo" -ongelmasta hei.
Mutta sen seurauksena kommentit onkin sitten tällaista höpölöpöä, kiitos ja anteeksi.
Loppuun vielä surkea meemi, mutten kykene feelsseiltäni tän parempaan nyt, rip.
P. P. S. EKA!
P. P. P. S. Tää taitaa muuten olla
pisin mun kirjoittama kommentti sun teksteihin
koskaan, heh.
Mutta siitäpäs saat, kun kirjoitat raapaleen, jossa 85% lauseista on lainattava, jotta tulee Asianmukainen Kommentti.
P. P. P. P. S. Oot paras. ♥