Pidä itsesi miehenä (K11, angst)

[jéd]

Nimi: Pidä itsesi miehenä
Kirjoittaja: jéd
Genre: angst
Ikäraja: K11, en oo tästä ihan varma


Pidä itsesi miehenä


Istut patjalla kannettava sylissäsi kuulokkeet korvissa. Nappien läpi kuuluu selvästi sävelet ja mieslaulajan ääni. Tyhjä katse harhailee tyhjän asunnon seiniä pitkin takaisin syliin. Ilmeesi värähtää, suupielet vääntyy alaspäin. Se on irvokas näky, mutta saat ilmeesi hallintaan. Hetkeksi, sillä taistelet seuraavat minuutit kasvosi tylyksi. Vaikka olet yksin, mutta sinulle se on myös tunteiden kanssa tappelua. Niin kauan kuin hallitset ulkokuoren, sisinkin pysyy sisällä.

Katseesi harhailee keittiöön, ehkä sieltä löytyisi terä. Et tiedä mitä kaikkea kämppikseksi on vienyt mukanaan. Piilottelun taakka saa sinut kuitenkin pysymään aloillasi. Haluat kulkea edelleen t-paidassa ja käydä uimassa.

Ei sinun pitäisi edes mietti sitä, sen ei pitäisi olla ongelmasi. Sinulla pitäisi olla kaikki hyvin, loppuihan psykopaatillakin käynti muutaman kerran jälkeen. Sinulla pitäisi olla kaikki hyvin. 

Sitten kasvosi ovat vain irvokasta irvistystä, täriset ja eläimellinen ääni karkaa suustasi. Selkäsi irtoaa seinästä ja taipuu luonnottomalle kaarelle kuin vääntelehtisit tuskasta. Niin sinä teetkin, kyyneleet valuvat vuolaana pitkin poskia. Annat tuskan viedä, pääsi tyhjenee ajatuksista. Et saa kunnolla henkeä itkun välistä, huohotat. 

Hetken päästä kyyneleet loppuvat, vartalosi lysähtää takaisin seinää vasten. Kaikesta näkee että olet luovuttanut, ilmeesi on väsynyt. Tiedät ettet ole yksin, mutta olet kuitenkin. Olet yrittänyt kaikkesi, mutta se ei riitä. Oletko liian hyvä piilottelemaan sitä kaikkea vai eivätkö ihmiset välitä? Et tiedä, et tunne itseäsi.

Sinä yritit, eikö muidenkin vuoro olisi välillä? Sillä sinä sanoit siitä, viime viikollakin. Suljet silmäsi ja annat väsymyksen voittaa.


A/N: Nimi kaapattu Teflon Brothersilta, viittaa heidän biisiinsä Pidä itsesi miehenä (ft. Olavi Uusivirta).

[Wisteria]

Eksyin sattumalta lukemaan tämän tekstisi ja yllätyin kovasti, kun kukaan ei ole sitä vielä kommentoinut. Siispä yritän raapustella jotain.

Tarinasi oli osittain ainakin minulle hieman vaikeaselkoinen ja siksi aluksi sitä lukiessaan joutui oikeasti miettimään ja järjestelemään ajatuksia päässään. Ehkä juuri siksi se oli mielenkiintoinen ja omaperäinen teksti. Pidin myös siitä, että tarinassa oli tavallaan aukkoja ja se jätti joitain asioita lukijan oman pään ja mielikuvituksen varaan, herättäen samalla monia kysymyksiä. Kuka ja millainen päähenkilö on? Miten hän on joutunut tuollaiseen tilanteeseen? Onko hänellä kenties psyykkisiä ongelmia? Millaisessa suhteessa tarinan kertoja on päähenkilöön?

Tekstissä kuvastuvat myös mielestäni hyvin päähenkilön tunteet: epävarmuutta, ahdistusta, tuskaa. Kuvaat aidosti päähenkilön kamppailua tunteidensa ja oman itsensä kanssa. Ja jotenkin juuri se saa minut haluamaan tietää tästä salaperäisestä henkilöhahmostasi lisää.

Tarinasi pohjalla oleva kappale on muuten minulle aivan tuntematon, mutta kuuntelin sen tässä ajankuluksi ja pakko todeta, että se sopi tekstiin aivan mainiosti ja huomasi kyllä, että olit siitä inspiroitunut.

- Wisteria

[jéd]

Kiitos kommentistasi Wisteria. Olin kokonaan unohtanut tän tekstin, joten vastauskin tulee vähän myöhään. 

Teksti on lähinnäkin omien tunteideni purkamista, joten se saattaa todella olla liiankin epäselvä ja aukkoja jättävä. Tekstiä ei oikeastaan ole fiksattu ollenkaan vaan se on vain tajunnanvirtaa ja pienellä hiomisella voisi ehkä olla parempi mutta toisaalta pidän siitä juuri tuossa muodossaan.

Tällaiset tekstit ovat ehkä kuitenkin niitä helpoimpia ja mukavimpia kirjoittaa!

[Waulish]

Huhhuh, nyt kyllä osui ja upposi. Törmäsin tähän tekstiin keskustelualuetta stalkkaamalla, ja nimi veti minua välittömästi puoleensa, koska "pidä itsesi miehenä" on aivan liian yleinen ja toisinaan aivan liian tuhoisa hokema. Aivan kuin miehuuteen ja miehisyyteen kuuluisi jotenkin olennaisena osana se, ettei anna tunteille valtaa ja onnistuu vähintäänkin säilyttämään tyynen ulkokuoren aina ja kaikkialla. Vaikkei itse tekstissä kenenkään sukupuolta mainitakaan, tulkitsin päähenkilön otsikon inspiroimana automaattisesti miespuoliseksi, ja siitä näkökulmasta tämä teksti osoittautui tarpeellisen virkistäväksi ja kantaaottavaksikin: ihmiset kokevat tuskaa ja kipua sukupuolesta riippumatta, ja osalla on koviakin paineita kätkeä se kaikki sisälleen.

Sydäntä raastaa tämän tekstin kipuilu ja vaiheilu: se, miten on niin kertakaikkisen paha olla, että se muistuu mieleen aina vain uudestaan, vaikka sitä yrittäisi järkeillä pois. Tässäkin tilanteessa kaikki on kai näennäisen hyvin, ulkoiset puitteet kunnossa, mutta sisäinen tuska ei kuitenkaan anna rauhaa. Kaikkein surullisinta on se, miten päähenkilö kokee tarvetta hillitä tunteensa jopa yksin ollessaan, kasvojen ilmeestä lähtien. En voi olla miettimättä, onko se yhteiskunnan opettama tapa ja jopa velvollisuus - piilottaa ahdistus ja masennus, koska niistähän miehet eivät mukamas kärsi. Voi että. Tämä käy suoraan sydämeen:

Se on irvokas näky, mutta saat ilmeesi hallintaan. Hetkeksi, sillä taistelet seuraavat minuutit kasvosi tylyksi. Vaikka olet yksin, mutta sinulle se on myös tunteiden kanssa tappelua. Niin kauan kuin hallitset ulkokuoren, sisinkin pysyy sisällä.

Tässä on myös tosi tunnistettavaa ja samaistuttavaa se, että kunhan ulkokuori on kasassa ja vailla säröjä, pysyy sisinkin sisällä. Se tuntuu olevan tosi yleinen ajattelu- ja toimintatapa, vaikka todellisuudessa tunteiden näyttäminen ja avoin kommunikaatio voisi olla hedelmällisempää.

Pidän kovasti siitä ratkaisusta, että kertoja on sinä-muotoinen. Siitä tulee tietynlainen universaaliuden fiilis; sellainen, että tällaisten ongelmien kanssa saattaa kamppailla monikin ihminen, mutta joku kuitenkin näkee ja ymmärtää. Toisaalta on mielenkiintoista leikitellä myös sillä ajatuksella, että kertoja olisikin se, joka käskee päähenkilöä pitämään itsensä miehenä!

Onpa vaikuttava teksti, kiitos! -Walle