Ficin nimi: Nönnötilällynlää
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Fluffilällyilyä
A/N: En tiedä, mistä tämä otti tullakseen, mutta leppoisan lölleröä se ainakin on. xD Osallistuu Fandomaakkosiin ja Linnelle kiitos otsikointiavusta!
***
Kojiro havahtui hereille, kun Kaoru hänen vieressään könysi istumaan sulavasti kuin aneeminen etana. Väsymys näytti painavan tätä maihin alasimen tavoin.
"Huomenta..." hän mutisi ja töytäisi Kaorua selkään. Tämä roikotti päätään unen ja valveen rajamailla ja murahti takaisin jotain epäselvää.
"Hrrmh."
"Saitko nukuttua?"
"Mmhrhm", Kaoru vastasi, kääntyi häntä kohti ja laski päänsä hänen rinnalleen. Kojiro tiesi, mitä se tarkoitti ja olikin tuota pikaa leikissä mukana.
"No voii, mitä mitä mitä?" hän leperteli kuin kissanpennulle ja antoi Kaorun mönkiä kiinni hänen kylkeensä. "Väsyttääkö vielä aivan?"
"Hrmmh..."
"Voi toista. Pysypä siinä niin pussailen sinut hereille", Kojiro lässytteli Kaorun hiussuortuviin. "Pitäisitkö siitä?"
"Mrrrrp."
"Mm-mm, minä olenkin aika taitava pusuttelija, vai mitä?"
"Hrm."
Lepertelyn ja murahtelujen merkeissä käyty keskustelu otti jatkuakseen jonkin aikaa. Kojiro käytti hyvän tovin herätelläkseen Kaorua uuteen päivään ja paijasi tämän hiuksia ja niskaa kuin tämä olisi ollut maailman suloisin lemmikkikissa. Tapa, jolla Kaoru pyöritteli nilkkaansa muistuttikin Kojiroa siitä, miten hänen mummonsa kissa aina leipoi tassuillaan, kun sitä silitti tarpeeksi hartaudella.
"Pai pai paitaressu", Kojiro velmuili suukoteltuaan Kaorua otsalle ja kehotti tätä hellin töytäisyin hiljalleen nousemaan. Häntä epäilytti, että hellittelyt olivat saaneet tämän vain väsyneemmäksi. "Oletko vielä keskuudessamme?"
"Mmh."
"Hienosti se osaa vastata", Kojiro puheli ja kohottautui istualleen Kaoru kiinni kyljessään. Tämä päästi protestoivan murinan, mutta suostui sentään istumaan sen sijaan, että olisi kaatunut takaisin pitkäkseen.
"Menenpä tästä laittamaan kahvia tulille", Kojiro tokaisi ja suki Kaorun hiuksia tämän kasvoilta. "Otatko sinäkin?"
"Hmm." Kaoru oli niin samperin suloinen puoliheränneenä ja yönhöttöisenä. Rajalliset kommunikointitaidot täydensivät nekin kokonaisuutta.
"Toki minä sinullekin kahvit keitän, totta vie keitän, nih", Kojiro mokelsi ja suukotti Kaorua päälaelle.
"No niin..." tämä murahti ensimmäisen tunnistettavan sanaparin ja työnsi häntä laiskasti etäämmäs alkaen kaikesta päätellen saada leikistä jo kyllikseen. "Menepä jo siitä, lällyilygorilla..."
"Tui tui ja nönnötilällynlää itsellesikin, mussukka", Kojiro virkkoi ja hymyssä suin hilpaisi keittiöön.
