Title: Kun kevät koittaa
Author: Larjus
Chapters: Lyhykäinen oneshot
Fandom: My Little Pony: Friendship is Magic
Characters: Rainbow Dash, Tank
Genre: Lempeä draama
Rating: S
Disclaimer: Hasbro omistaa My Little Ponyt, minä kirjoittelin tämän tarinan ihan vain omaksi ilokseni ilman mitään ulkoista palkkiota.
Summary: Kun kevät koittaa, on Tankinkin viimein aika herätä horroksestaan.
A/N: Kaikenmoisista fandomeista on tullut kirjoiteltua, mutta ponit olikin vielä korkkaamatta
Tykkään kyllä henk. koht. enemmän niistä vanhemmista poneista (varsinkin G3 on mun rakkaus), mutta G4:ssa on kivoja hahmoja siinäkin, ja varsinkin Rainbow Dash ja Tank yhdessä on musta vain jotain niin hellyttävää.
Sain idean tähän ficiin, kun kuuntelin pitkästä aikaa FiM:stä Rainbow Dashin laulun
I’ll Fly ja jäin sen myötä muistelemaan kyseistä jaksoa. Jätin idean hautumaan päähäni rauhassa, ja sitten kirjoittelin lopulta ficin yhden illan aikana. Mihinkään kovin ihmeelliseen en pyrkinyt, kunhan vain halusin vähän fiilistellä hahmoja ja heidän välistä suhdettaan (ja koska musta olis kiva nähdä jakso, jossa Rainbow näkee Tankin taas talven jälkeen).
Mulla ei ollut aavistustakaan, miten
Winter Wrap Up on suomennettu sarjassa, kun olen katsonut FiM:iä vain englanniksi (ja kuunnellut satunnaisia lauluja muilla kielillä), mutta Googlen mukaan ainakin se samanniminen jakso on suomeksi Talven päättäjäiset, joten sillä mennään ja loput soveltaen. Mähän kun en oo katsomassa niitä jaksoja suomeksi vain jokusen termin takia
Kun kevät koittaaTalvi oli juuri saatu siivottua pois alkavan kevään tieltä, ja jokainen Ponyvillen poni oli valmis osallistumaan kaupunginaukiolla uuden vuodenajan alun kunniaksi pidettäviin juhliin. Vain Rainbow Dashilla oli muuta mielessään. Ei sillä, etteikö juhliminen olisi häntä kiinnostanut – päinvastoin – hänellä vain oli ensin jotain tärkeämpää tekemistä. Joten kun Twilight Sparkle viimein ilmoitti listojaan selaten, että kaikki Talven päättäjäisten työtehtävät oli saatu tehtyä, Rainbow Dash riisui sinisen työliivinsä ja kiiruhti paikalta ennen kuin kukaan ehti edes sanoa hänelle hyvästejä.
Rainbow Dash oli nopea lentäjä, ja nyt hän hyödynsi kykyjään sataprosenttisesti, sillä hän halusi päästä määränpäähänsä mahdollisimman pian. Vaikka Twilight Sparkle olikin sanonut, että kaikki työ kevään eteen oli jo tehty, se ei pitänyt täysin paikkaansa. Kilpikonna Tank horrosti yhä, sillä Rainbow Dash oli vannottanut jokaisen ponin (huolimatta siitä, missä tiimissä kukin oli) lupaamaan hänelle, ettei kukaan herättäisi sitä vielä. Hän halusi itse tehdä sen, vaikka Talven päättäjäisissä se ei hänen työtehtäviinsä kuulunutkaan. Oli ollut Rainbow Dashille kova paikka hyvästellä kilpikonna viime vuonna talven ajaksi, joten nyt kun kevät viimein koitti taas, jälleennäkemisen kärsimätön riemu jo kupli hänen sisällään.
Tammi, jonka juurien suojaan Tank oli ennen talven tuloa kömpinyt horrostamaan, häämötti jo Rainbow Dashin edessä. Hän laskeutui maahan, laukkasi viimeiset askeleensa puun eteen ja pysähtyi sitten katselemaan sen paksua runkoa sydän innokkaasti hakaten.
Eläimet heräteltiin talviuniltaan yleensä kellojen avulla, mutta sellaista Rainbow Dashilla ei ollut mukanaan. Sen puuttuminen ei kuitenkaan haitannut, sillä hän tiesi saavansa rakkaan Tankinsa hereille ilmankin. Hän koputti kaviollaan tammen runkoa ja kumartui lähemmäs sen alla olevan onkalon suuta.
”Tank!” hän huusi. ”Tank! Minä täällä, Rainbow Dash! Talvi on päättynyt, nyt on kevät! Sinun on aika herätä!”
Ei hänen herättelytekniikkaansa taatusti ollut yhtä lempeä kuin aina eläintiimiläisillä, mutta väliäkö sillä. Hän jatkoi huhuilua ja puunrungon koputtelua niin kärsivällisesti kuin suinkin taisi.
Kunpa vain Tankilla olisi talven ja horrostamisen jäljiltä kaikki hyvin… Rainbow Dash kyllä tiesi, että kilpikonnat olivat hitaita, ja Tank varsinkin oli sieltä verkkaisimmasta päästä, mutta nyt hänestä tuntui kuin aika hänen ympärillään olisi pysähtynyt.
”Tank! Tank!?”
Lopulta maaonkalosta kuului heinien ja kuivien lehtien kahinaa, ja hetken odottelun jälkeen vihreä kilpikonnanpää työntyi esiin mullan seasta. Tank katseli ympäristöä silmiään siristellen, selvästi vielä unisena, mutta kun se havaitsi Rainbow Dashin edessään, sen katse kirkastui välittömästi. Se kömpi esiin kuitenkin tyypillisellä hitaudellaan, mutta Rainbow Dash huomasi lemmikkinsä verkkaisissa liikkeissä selvää intoa. Hymy porautui syvälle hänen kasvoihinsa.
”Huomenta Tank, ja hyvää kevättä!” hän sanoi lempeästi, nosti kilpikonnan ylös kasvojensa tasolle ja painoi turpansa sen karheaa päätä vasten. Tank vastasi hänelle räpyttämällä silmiään hieman tavallista nopeammin ja nuolaisemalla hänen poskeaan kaksi kertaa. Rainbow Dash nauroi.
”Hei, tuo kutittaa!” hän kikatti. Tank nuolaisi häntä uudestaan. ”Minäkin olen iloinen, että näen sinut taas. Minun oli ikäväkin sinua. Nukuitko hyvin, kuomaseni?”
Rainbow Dash laski Tankin maahan. Se jäi seisomaan paikalleen ja katseli jälleen ympärilleen kuin ei tietäisi, missä oli. Rainbow Dashin poskia särki jo jatkuva hymyily, mutta hän ei voinut – eikä halunnut – lopettaa. Tank oli niin suloinen.
”Taisi olla hyvät unet. Mitäs sanot, jos palaisimme Ponyvilleen?” hän ehdotti. ”Kaupunginaukiolla järjestetään juhlat kevään alun kunniaksi. Tiedän, ettet ole mikään vauhdikkaimman menon ystävä, mutta niistä varmasti pitäisit. Näkisit taas pitkästä aikaa kaikki ystävämme, ja ruoka on erinomaista, kuten aina. Sinun on taatusti kova nälkä talven jäljiltä.”
Tank oli ilmeisen mielessään ehdotuksesta. Se näytti viimein paikallistaneen itsensä ja käänsi katseensa Ponyvillen suuntaan. Ensimmäiset askeleet, jotka se astui kaupunkia kohti, olivat tuttuun tapaan hitaita. Rainbow Dashin ei tarvitsisi juurikaan liikkua pysyäkseen sen perässä, mikäli he etenisivät matkansa kävellen.
”Tulin suoraan Talven päättäjäisistä, joten minulla ei ole propelliasi mukana”, hän sanoi. ”Mutta voin kantaa sinua, niin voimme lentää takaisin kaupunkiin hetkessä!”
Tank pysähtyi paikalleen ja katsoi Rainbow Dashia tummilla, kirkkailla silmillään. Se ei sanonut mitään – eihän se koskaan sanonut, ei ainakaan mitään, minkä poni voisi ymmärtää – mutta Rainbow Dash ymmärsi silti, mitä se tarkoitti. Hän olisi mielellään lennättänyt lemmikkinsäkin takaisin Ponyvilleen, jotta he ehtisivät juhlia mahdollisimman kauan, mutta Tank ja sen toiveet olivat hänelle juhlia tärkeämmät. Jos Tank halusi kävellä itse, niin he kävelisivät, matkan kestosta viis.
”Ehkä rauhallinen tahti on sittenkin parempi. Lentäminen näin pian heräämisen jälkeen saattaisi saada pääsi sekaisin”, Rainbow Dash totesi hellästi katsellessaan Tankia, joka jatkoi hidasta kulkuaan, ja yritti sovittaa kavionsa sen tahtiin. Vauhtia rakastavalle ponille se ei ollut helppoa, mutta hän teki parhaansa. Olisi oikeastaan sittenkin mukavaa kävellä kaikessa rauhassa yhdessä rakkaan lemmikkinsä kanssa.
Eihän heillä ollut mihinkään kiire.