BBC!Merlin: Tavernan tappelupukarit, K-11

[Violetu]

Vastuunvapaus: Merlin kuuluu tekijöilleen ja muille tahoille, joihin itse en kuulu, enkä tästä tekeleestä mitenkään hyödy.

Otsikko: Tavernan tappelupukarit
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Merlin
Ikäraja: K-11
Genret: Draama, ehkä pieni huumori. (Ficlet, joten pituus ei päätä huimaa).
Hahmot: Merlin & Lancelot (mainintaa myös muista)
Summary: Merlin ei koskaan käynyt tavernassa.

A/N: Tämä on ritaripakkani kolmas ficlet, enkä voi sanoin kuvata, miten paljon Lancelotia rakastan.

***


Tavernan tappelupukarit


Merlin ei koskaan käynyt tavernassa, vaikka Arthur jatkuvasti syyttikin häntä siitä. Lancelotkaan ei käynyt tavernassa, mikä teki käsillä olevasta illasta sangen harvinaisen.

"Hän ei koskaan sano kiitos, se... se kiittämätön... möhköpää", Merlin mongersi.
Lancelot katsoi Merliniä pää kallellaan ja liu'utti vaivihkaa toisen kolpakkoa pöydällä kauemmaksi.

"Ryhdy lakkoon?" Lancelot sanoi otettuaan pitkän kulauksen Merlinin kolpakosta.
Merlin katsoi ystäväänsä kuin järkensä menettänyttä.

"Arthur pistäisi minut jalkapuuhun ja saisitte kaikki varmaan viskoa mätiä hedelmiä päälleni", Merlin nojautui lähemmäs Lancelotia.
"Tiedätkö, miten mahdotonta on saada härskiintynyttä tomaattia pois tukasta?"

Lancelot puri huultaan ja kulautti kolpakon tyhjäksi.

"Älä naura minulle!" Merlin huitoi kiihdyksissään käsillään ja onnistui kaatamaan toisella puolellaan istuvan lihavan miehen kolpakon.
Tämän takia Merlin ei koskaan käynyt tavernassa.

Lancelot huokasi ja lepuutti otsaansa hetken pöytää vasten. Kaatuneen kolpakon omistaja oli noussut seisomaan ja pullisteli uhkaavasti hauiksiaan.
 Tämän takia Lancelot ei koskaan käynyt tavernassa. Ainakaan Merlinin kanssa.

"Luulin, että Gwaine on se, jonka kanssa joutuu vaikeuksiin", Lancelot ähkäisi pakottautuessaan nousemaan jaloilleen. Merlinin katse oli kuitenkin hänen eteensä mystisesti ilmestyneen uuden kolpakon syvyyksissä.

"Arthur ei varmaan edes osaa sanoa kiitos", Merlin jatkoi  valitusmonologiaan sillä aikaa, kun Lancelot laittoi pullistelijan ojennukseen.

"Lancelot, kuunteletko sinä edes? Merlin havahtui hetken päästä, kun huomasi toverinsa myötätuntoisen ynähtelyn loppuneen.

"Pieni hetki vain", Lancelot väänsi miehen työläästi niskalenkkiin ja tönäisi tästä sitten kyynärpäällään ilmat pihalle. Lihava mies lysähti lattialle ja luikki sitten selvästi nolostuneena pois.

"En osannut aavistaa, että sinäkin olet niitä ritareita, joille on täysi mahdottomuus olla tappelematta tavernassa", Merlin kohotti kulmiaan.
Lancelot pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja virnisti.

"En minäkään."

[Aimtist]

Hyvä fandom ja tutuksi tullut kirjoittaja, joten eihän tämän ohittaminen ollut edes vaihtoehto!

Mukavaa pientä Merlin-huumoria (: Sopi oikein hyvin näin koulun jälkeen luettavaksi. Kaikki myötätunto kyllä Lancelotille, joka näyttää joutuneen "lapsenvahdiksi" (ja ehkä pieni osa Merlinille, koska onhan Arthurissa kuitenkin jonkin verran kestämistä ). Mutta kyllä taitaa seura tehdä kaltaisekseen, kun ilmeni sekä Lancelotissa että Merlinissä Gwainen piirteitä, ongelmia ja tappelua Tai sitten se on vain maassa maan tavalla. Tavernahan on melkein kuin Gwainen valtakunta

Kivaa kieltä myös käytit ja otsikkokin on oikein kuvaava (: Kiitokset lukuilosta!

- Aimtist

[Black rose]

Oli ihan pakko pysähtyä lukaisemaan tämä jo ihan fandomin takia. Merlin kera Lancelotin sekä mainio otsikko tosin lisäsivät lukuintoa 

Tykkäsin kovasti tyylistäsi kirjoittaa ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Dialogi eteni myös mukavan jouhevasti ja luonnollisesti. Hahmot olit myös saanut muistuttamaan alkuperäisiä. Ihan melkein jo tuli ikävä heitä. (ja etenkin Lancelotia <3 )

Kirjoitusvirheitä ei hypähtänyt silmiini (en niitä tosin kyllä etsinytkään).

Anyway... Merlinin valitus Arthurin käytöksestä ja mädistä tomaateista nosti hymyn huulille. Kiitos siis tästä huumoripalasesta!

[flawless]

Bongasin listauksestasi Merliniä jota en ollutkaan vielä lukenut, voi mikä onnenpotku! Tätä herkkua on Finissä aivan liian vähän ♥ Oli kivaa lukea paitsi tätä fandomia, niin vaihteeksi myös parituksetonta ficciä tästä fandomista, kovin usein kun tulee luettua lähinnä Merthuria... Ja vaikka sekin toki maistuu, niin paritukseton ficci oli kivaa vaihtelua.

Muutenkin tämä oli kovin kiva, tulin tämän humoristisesta kirjoitustavasta ja tilannehuumorista kovin hyvälle tuulelle. Tämä oli todellinen illan piristys siis! Muistan että oon kehunut samaa aiemminkin, mutta toistan itseäni että sä osaat kyllä tosi hyvin kirjoittaa tällaista huumorilla maustettua tekstiä! Naureskelin mm. härskiintyneen tomaatin tukasta poistolle, ajatukselle Merlinistä lakossa sekä sille, että Merlinin eteen ilmestyi uusi kolpakko "mystisesti" Virnistelin myös sille, että Merlin valitti siitä ettei Arthur koskaan kiitä, mutta eipä hänkään meinannut huomata Lancelotin ponnistelua tai kiittänyt itsekään! Hauska ja kovin sitcom-tyylinen pätkä kokonaisuudessaan, tämä olisi ihan hyvin voinut olla suoraan jostain jaksosta!

"Älä naura minulle!" Merlin huitoi kiihdyksissään käsillään ja onnistui kaatamaan toisella puolellaan istuvan lihavan miehen kolpakon.
Tämän takia Merlin ei koskaan käynyt tavernassa.

Lancelot huokasi ja lepuutti otsaansa hetken pöytää vasten. Kaatuneen kolpakon omistaja oli noussut seisomaan ja pullisteli uhkaavasti hauiksiaan.
 Tämän takia Lancelot ei koskaan käynyt tavernassa. Ainakaan Merlinin kanssa.

Hehehee Tämä oli lempparikohtani, toisto toimi tässä hyvin tehokeinona ja hauskuutuksena.

Kiitos tästä, tämä oli kovin mukavaa viihdykettä iltaani ja sai aikaiseksi naurahduksen jos toisenkin ja jätti jälkeensä hyvän mielen ja hymyn!

[Meldis]

Tulinpa tämänkin tarkastamaan, kun jäi hymyilyttämään niin tuo Kaikki alkoi kapakkatappelusta. Tykkäsin tosi paljon tämän arkisesta tunnelmasta ja Merlinin ja Lancelotin mutkattomasta ystävyydestä, siitä lukisin mieluusti lisää. Olen samaa mieltä, Lancelot on rakkaus. ^^ Harmittaa, kun hän tuppaa olemaan ficeissä usein rekvisiittana (ja myönnän itsekin siihen syyllisetyneeni), mutta tässä oli ihana, vähän lapsenlikkamainen Lancelot, joka on kuitenkin lojaali ystävä Merlinille. Pistää ölisijätkin aisoihin, vaikka Merlin kuinka olisi syypää heidän ölinäänsä. Hmm, mitenhän hyvin Merliniltä onnistuu taiat kännissä? Tähän pitää pureutua ja oikeastaan odotin jotain sellaista jopa, mutta tosi herttaista, miten helposti Lancelot sai tappelun lopetettua lyhyeen. Merlin on ottanut liikaa oppia Arthurilta selkeästi, kun ei osaa kiittää ystäviään avusta. Mutta Merlinin loputon paasaus Arthurista oli toisaalta mahtavaa ja varmasti jotain, mitä tekisi tavernassa (mitä minä haluan kuvitella, että aina silloin tällöin sarjassakin tekisi off-screen!).

Kiitokset tästä ilahduttavasta pätkästä, oli miellyttävä lukukokemus näin illan päätteeksi. ^^