Kirjoittaja Aihe: Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S  (Luettu 2166 kertaa)

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 670
  • Malfoysexual
Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S
« : 20.09.2021 20:57:00 »
Ficin nimi: Elämän hetkiä
Kirjoittaja: niiina
Ficin ikäraja: S
Paritus: Draco/Hermione
Beta: Tikkis
Tyylilaji: fluff, hieman angst, hetket
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, minä vain leikin niillä.
Juoni: Se oli ensimmäinen kerta.
A/N: Viimein jotain uutta ja pientä. Edetään tällä helpolla linjalla ja koetaan hetkiä.



Elämän hetkiä



Hermione tuijotti ajatuksissaan Tylypahkan koulun ikkunalautoja, jotka olivat täynnä pölyä. Hän inhosi siinä istuessaan sitä, kuinka pöly tarttui kaapuun, eikä sitä muistanut aina edes pyyhkiä. Se oli noloa ja yleensä aina se, joka asian huomasi, oli Draco Malfoy. Totta kai.

”Hän vain katsoo takamustasi. Siksi hän huomaa sen”, Luna sanoi utuisesti. Hermione loi terävän katseen ystäväänsä ja huokaisi kuuluvasti.
”Aivan varmasti!”

Vaalea poika istui ystäviensä kanssa kauempana ja nauroi katketakseen. Niinä hetkinä hän tuntui niin elävältä. Kun nauru pulppusi jostain syvältä, se oli niin aitoa. Hermione ei voinut kuin antaa itselleen luvan sulkea silmänsä antaen naurun täyttää mielensopukkansa.

Hermione tunsi Lunan hymyilevän vierellään. Häntä turhautti, kun Luna tiesi aina kaiken.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Hermione Granger tiesi ihastuneensa Draco Malfoyhin.



Ruokasali oli täynnä nälkäisiä oppilaita. Jokainen puhui kiireisesti asioitaan tovereilleen, eikä Hermione jaksanut keskittyä kehenkään. Hän pyöritteli ruokaa lautasellaan miettien tanssiaisia.

Vikror Krum oli pyytänyt häntä daamikseen. Se tuntui uskomattomalta, että niin kuuluisa huispaaja halusi tanssiaisiin hänen kanssaan. Hermione ei voinut silti ymmärtää, miksei hän ollut enempää innoissaan. Eikö tämä ole jokaisen naisen unelma?

Hänen katseensa valui väkisin luihuisten pöytään. Oikeastaan tiettyyn mieheen, joka tuntui myös keskittyvän enemmän ruokaansa kuin ystäviinsä. Draco tuntui mietteliäältä ja hänen silmiensä alle oli alkanut muodostua tummat aluset väsymyksestä.

Hermione tunsi huolen kasvavan sisällään. Kun miehen katse nousi ylös ja kohtasi Hermionen silmät, ei Hermione tahtonut laskea katsettaan alas kuten miljoonia kertoja aikaisemmin.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Draco Malfoy katsoi Hermione Grangeria ilman ivaa.



Kuhnusarvion juhlat parhaille oppilaille olivat juuri päättyneet. Hermione oli pukeutunut kauniiseen mekkoon ja yrittänyt koko illan päästä karkuun Cormacia, joka oli vakuuttunut, että he kaksi kuuluisivat yhteen. Hermione ei voinut kuin irvistää ajatukselle. Hän hiipi tähtitorniin ja huokaisi helpotuksesta, kun mies ei ollut seurannut häntä.

Hermione nojasi kylmää ikkunalautaa vasten sulkien silmänsä. Hän antoi kylmän tuulen heilutella hänen kiharaisia hiuksiaan. Viileä ilma tuntui selventävän ajatuksia, jotka menivät aina sekaisin.

”Se tuntuu hyvältä.”

Hermione säikähti läheltä kuuluvaa ääntä ja käänsi hädissään katseensa sivulle nähden Draco Malfoyn seisovan toisen ikkunan luona vähän matkan päässä.

”Mikä?” Hermione ihmetteli.
”Tuuli, selkeyttää ajatuksia”, Draco jatkoi tuijottaen tähtitaivaalle.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Draco Malfoy puhui Hermione Grangerille.



Sota hyökyi Hermionen ympärillä ja hän saattoi tuntea sen painostavan ilman sisuskaluissaan. Taiat lentelivät hänen ohitseen ja välillä koko tilanne tuntui kuin hidastetulta kohtaukselta. Verta vuotavat ihmiset, kuolleet ystävät, kärsivät katseet. Kuinka tämän keskellä voisi ikinä olla rohkea? Kuinka kukaan voisi ikinä hyväksyä tätä?

Yleensä Hermione tunsi voivansa toimia, mutta jokin oli vienyt häneltä kyvyn liikkua. Jokainen ajatus tuntui painavalta, eikä millekään tuntunut löytyvän hyvää selitystä.

Kun hänen katseensa kohdistui viimein uuteen taikaan, se saapui suoraan kohti Hermionea. Nainen nosti pikaisesti sauvansa ylös, kunnes tunsi itsensä tönäistävän sivuun ja jonkun toisen loihtineen vastustajan maahan.

Mies piti kiinni hänen kaapunsa selkämyksestä, ettei Hermione olisi kaatunut maahan ja vilkaisi häntä nopealla katseella. Hermione tunnisti nuo harmaat silmät välittömästi, eikä hän voinut olla katsomatta Dracon eksyneeseen olemukseen.

”Keskity, Granger.”

Se oli ensimmäinen kerta, kun Draco Malfoy pelasti Hermione Grangerin hengen.



Voitonjuhlat olivat kauniit. Harrya, Ronia ja Hermionea juhlittiin kuin sankareita, vaikka Hermione oli ollut sitä mieltä, että jokainen, joka taisteli, oli sankari.

Ilman heitä kaikkia he eivät olisi ikinä voittaneet. Monet uhrasivat henkensä paremman huomisen puolesta, eikä Hermione voinut kuin antaa kyyneleiden valua. Kyynel jokaisen menetetyn hengen puolesta.

Kun oli hänen vuoronsa astua lavalle pitämään muiden odottamaa puhetta, Hermione kertoi, kuinka kaiken tämän onnen takana oli suuri tuska kaikkien niiden puolesta, ketkä eivät olleet enää paikalla näkemässä, mitä he olivat saavuttaneet.

”Minä en seisoisi tässä tänään teidän edessänne, ellei Draco Malfoy olisi pelastanut minua. Sota on yllättänyt minut monella tavalla. Halusin vain sanoa kiitos, koska minulla ei ole ollut mahdollisuutta tehdä sitä aikaisemmin.”

Hermione saattoi nähdä, kuinka väkijoukon seasta erottui se tuttu vaalea mies, joka katsoi Hermionea hieman hämmentyneenä, mutta nosti samppanjalasinsa ilmaan hymyillen ja muodostaen suullaan hiljaa sanat ”ole hyvä.”

Se oli ensimmäinen kerta, kun Draco Malfoy hymyili Hermione Grangerille.



niiina
Dramione

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 760
  • d a d d y
Vs: Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S
« Vastaus #1 : 21.09.2021 15:24:01 »
No aawwww tämä oli niiiin suloinen. ♥ Pidin tämän rakenteesta, oli kivaa kuinka tämä rakentui tuollaisten pienien hetkien varaan ja niiden kautta kertoi tarinaa. Jokaisen osuuden lopetus oli kivan painokas, kun niissä toistui tuo sama sapluuna aina pienellä muutoksella. Se alleviivasi sitä, kuinka merkittäviä nämä pienet hetket olivat.

Jokainen pätkä oli kiva, niissä kaikissa oli oma kohokohtansa! Ekassa pätkässä hymähdin Lunan peppujutuille, se oli ihanan tarkkaavainen ja toisaalta taas juuri sopivan "sopimaton" asia noin vain sanoa, ihana Luna. Tokassa pätkässä pidin erityisesti siitä että siinä keskityttiin niinkin arkiseen asiaan kuin vain katseen kohtaamiseen ilman ivaa, mutta sen merkitys oli kuitenkin tosi suuri. Se hetki tuntui jotenkin tosi aidolta. Sama fiilis oli myös seuraavassa osassa, ja pidin lopetuksessa siitä että siinä oli tuo puhui oikein korostettu kursiivilla, se tosi hienosti sanattomasti henki sitä mitä sillä tarkoitetaan sanoa. Pidin tuosta osasta muutenkin ehkä eniten, se oli jotenkin sopivaa ja herkkää kuinka tuo hetki yhdisti näitä, kun molemmat olivat tulleet pakoon maailmaa ja jakoivat sen hetken toistensa kanssa niin aidosti.

Lainaus
Mies piti kiinni hänen kaapunsa selkämyksestä, ettei Hermione olisi kaatunut maahan ja vilkaisi häntä nopealla katseella. Hermione tunnisti nuo harmaat silmät välittömästi, eikä hän voinut olla katsomatta Dracon eksyneeseen olemukseen.

”Keskity, Granger.”
Oh. Pidin tästä hurjasti, tässä oli tosi hyvää kerrontaa ja tämä hetki oli jotenkin tosi jännittynyt ja latautunut. Keskity, Granger oli ihan huippu repla, en edes tiedä miksi se iski muhun niin kovasti mutta iskipä kuitenkin! Tykkäsin siitä että näiden katseet kohtasivat ja Hermione kiinnitti huomiota Dracon eksyneeseen olemukseen (hyvin sanottu btw) ja mies sitten käski keskittymään taisteluun mieluummin, ah. Tää vaan oli niin hyvä.

Lainaus
Hermione saattoi nähdä, kuinka väkijoukon seasta erottui se tuttu vaalea mies, joka katsoi Hermionea hieman hämmentyneenä, mutta nosti samppanjalasinsa ilmaan hymyillen ja muodostaen suullaan hiljaa sanat ”ole hyvä.”

Se oli ensimmäinen kerta, kun Draco Malfoy hymyili Hermione Grangerille.
Oh my GOOOOOOOOD my poor heart can't take this ♥♥ Mua jaksaa aina yllättää miten sä osaat kirjoittaa Dracon niin kuumaksi tyyliin yhdellä lauseella, mutta tuo ele oli kyllä jotain niin hottista, mä niin näin tuon. Ja pidin siitä mitä näin. ;D Eläväisesti kirjoitettu, plus toi lopetus oli täydellisen fluffyinen ja ah, niin hyvä lopetus. Kiitos tästä, viihdyin taas kerran ♥


bannu © Ingrid

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vs: Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S
« Vastaus #2 : 23.09.2021 10:48:32 »
Oi että, miten suloista!

Tykkään hirmusesti teksteistä, joka koostuu pienistä hetkistä, jotka vie tarinaa eteenpäin hienovaraisesti. Tässä oli vielä kivasti tuota synkempää puolta, koska sota. Se tavallaan tuntui siellä taustalla painostavan, mutta silti tässä oli sellaista ihanaa, suloista toiveikkuutta, kun katsoi, miten Dracon ja Hermionen välit kehittyivät. Pienestä se kaikki lähtee liikkeelle. :)

Ja ahah, tottahan se Luna tietää, mistä on kyse. ;) Kyllä se kiinnostus ihan molemminpuolista taitaa olla, vaikka Dracon ajatuksiin tässä ei sen tarkemmin pureuduttu. Ja kertoohan se, että tämä pelasti Hermionen, jo jotain. ;)

*ihastunut huokaus* Nää palaset muodostivat aivan valloittavan kokonaisuuden. Herkkyys välittyi tästä hyvin. :) Tätä oli ilo lukea ja tottahan tämä pisti hymyilyttämään! :D

Oikein suuret kiitokset tästä ihanuudesta! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 774
Vs: Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S
« Vastaus #3 : 29.09.2021 10:10:34 »
Olipa tämä ilahduttava ja hymyilyttävä kokoelma hetkiä! Tykkäsin kovasti siitä, että tämä sijoittui vielä kirjojen aikaan ja rakensit tätä fanonia canonin rinnalle, se toimi nimittäin hyvin ja hetket sulautuivat vaivattomasti osaksi tuttua kokonaisuutta :) Minulle välittyi myös vahvasti tässä se, miten pienin muutoksin Draco muuttaa käyttäytymistään Hermionea kohtaan, jos/kun aiemmin hän on ivannut ja haukkunut tai puhunut Hermionesta (ja Ronista ja Harrysta) tämän selän takana. Etenkin tuo Se oli ensimmäinen kerta, kun Draco Malfoy puhui Hermione Grangerille. jäi vahvasti mieleen, että tuossa on selkeä ero puhumisen ja ivaamisen välillä.

Tässä on myös ihanan muisteleva tunnelma, kuin Hermione palaisi aikuisena muistelemaan menneisyyttään ja miettisi, mitkä hetket olivat niitä, jotka lähtivät rakentamaan hänen ja Dracon välistä suhdetta. Jokainen hetkistä oli omalla tavallaan tärkeä ja niissä oli lukuisia yksityiskohtia, jotka jäivät mieleen. Etenkin tuo alun naurun kuuleminen ja siitä nauttiminen oli erityisen hymyilyttävä :) Mutta oikeastaan nuo kaikki olivat! Tähtitorni-keskustelu, Hermionen hengen pelastaminen ja tuo neljänteen vuoteen sijoittuva kohtaus olivat kaikki ihania!

Pidin tästä kovasti, sopivan fluffyinen ja lempeä one-shot tähän aamuun :) Kiitos!

between the sea
and the dream of the sea

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 470
Vs: Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S
« Vastaus #4 : 11.10.2021 14:40:56 »
Voi että :D Voisin kopioida kaikki nuo aikaisemmat kommentit tähän, sillä ihan samoja fiiliksiä itsellänikin tästä!

Tuo toimi tosi kivasti, että jokainen oli oma pieni palansa ja silti niistä muodostui tuollainen kokonaisuus :) Lisäksi se, että kaikissa oli tuo toisto "se oli ensimmäinen kerta" oli tosi toimiva. Joskus tuollaisen kikkailun kanssa pitää olla varovainen, mutta tähän se istui kuin nenä päähän :D

Se, ettei tässä oikeastaan tapahtunut mitään näiden hahmojen välillä oli myös yllättävän toimivaa. Tämä oli tämminen pre-tarina, missä selkeästi pohjustettiin sitä, mitä näiden välille muodostuu tulevaisuudessa. Ehkä jopa heti tuon viimeisen osan jälkeen :D Ja itse tykkään kyllä tällaisistakin tarinoista tosi paljon, kun näissä saa itse sitten päättää ja fiilistellä tulevat tapahtumat.

Mutta siis, toivottavasti tuli selväksi, että tykkäsin :D Onnistunut ja tasapainoinen kokonaisuus!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 670
  • Malfoysexual
Vs: Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S
« Vastaus #5 : 16.10.2021 20:19:45 »
Oon tosi hämmentynyt kun näinkin moni oli eksynyt tämän pariin. Olette upeita!

flawless, kiitos aivan ihanasta kommentista. ♥♥ Mulla ei ole edes sanoja. Olen vain tosi onnellinen, että löysit tämän pariin ja pidit. Olit ihana lukea sun ajatuksia tekstistä ja siitä, että olit pitänyt tästä, Iso kiiiiitos sulle. ♥♥

Felia, ihana kun eksyit paikalle. ♥ Aivan ihana kommentti ja hymy on taattu. Kiitos! ♥

hiddenben, oi miten ihana kommentti, kiitos sinulle. ♥♥ Olen kyllä yhtä hymyä kun palasin näiden kommenttejen pariin. Musta oli ihanaa, että tähän oli eksytty ilman haasteita tai mitään, oon tosi onnellinen ja hämmentynyt. Kiitos. ♥

Vendela, ihana, kiitos kauniista kommentista. ♥ Muakin vähän jännitti käyttää samaa alkua viimeisessä lauseessa, mutta jotenkin sain niin vahvan inspiraation kirjoittaa jotain juuri näin ja onneksi olette kaikki pitäneet, eli kaipa se riski kannatti. ♥♥ Kirjoitan niin paljon tästä parista jonkunlaisessa suhteessa, joten oli tosi virkistävää pysyä hyvinkin pienissä asioissa, mitä olen päässäni ajatellut, mitkä olisi voineet aiheuttaa heidän myöhäisemmän suhteensa, joten mukava ettei se häirinnyt kun tässä ei itse parisuhdetta kuvailtu! Ihana kun pidit, kiiiiitos. ♥♥

niiina
Dramione

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 752
Vs: Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S
« Vastaus #6 : 22.01.2022 15:01:11 »
Tulin Kommenttiarpajaisten kautta tekemään paluun Tylypahkaan ♥

Mäkin tykkäsin hirveesti siitä, miten tässä kuvattiin canonista tuttuja hetkiä shipin näkökulmasta - se on aina musta hienoa että orastava, mahdollisesti tuleva romanssi saadaan ujutettua uskottavasti canonmaailmaan :3 Toisto toimi myös hyvin, se nitoi kivasti nää pätkät toisiinsa ja korosti sitä, miten Hermione ja Draco molemmat menevät eteenpäin.

Lainaus
”Keskity, Granger.”

Se oli ensimmäinen kerta, kun Draco Malfoy pelasti Hermione Grangerin hengen.

Komppaan flawia siinä, etten ees tiedä miksi just tää kohta iski, mutta iskipä kuitenkin! :D Toi pätkä oli ehdottomasti mun lemppari juurikin sen latautuneisuuden vuoksi!

Ylipäätään tää oli musta hienosti toteutettu ja mielenkiintoinen pre-relationship, joka loi hyvää pohjaa sille, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti voisi olla :3 Kiitos ♥


© Inkku ♥

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 090
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S
« Vastaus #7 : 22.01.2022 16:47:50 »
Canontapahtuvia laajentavat ja sinne sekaan soljuvat ficit on kivoja :3 Tässä oli kivasti havaittavissa selvää "edistymistä", vaikka askeleet ovat pieniä (okei no hengen pelastaminen ei ole pientä) ja kohtaukset sinällään aika irtonaisia/itsenäisiä. Selvä jatkumo kylläkin, ja myös yhteinen teema noiden ensimmäisten kanssa.

Lainaus
”Hän vain katsoo takamustasi. Siksi hän huomaa sen”, Luna sanoi utuisesti.
😂😂
Tykkäsin myös siitä maininnasta, että Luna aina tietää kaiken. Vaikka hän tuntuukin elelevän omissa maailmoissaan pää pilvissä, hän on yllättävän tarkkanäköinen. Ja muutenkin kiva lukea tällainen pienikin palanen Hermionen ja Lunan ystävyydestä, kun canonissa Hermionen suhtautuminen Lunaan oli välillä vähän jähmeetä.

Lainaus
Hänen katseensa valui väkisin luihuisten pöytään. Oikeastaan tiettyyn mieheen, joka tuntui myös keskittyvän enemmän ruokaansa kuin ystäviinsä.
Tässä huomaa hyvin ittensä ja ficin päähenkilön ikäeron, kun Hermione näkee miehen ja minä näkisin vain teinipojan :D

Tää oli oikein sievä kokonaisuus, josta voi avoimen lopun takia kukin itse kuvitella jatkoksi just sitä mitä haluaakin :3 ♥ Kiitos tästä!
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Elämän hetkiä | Draco/Hermione | S
« Vastaus #8 : 23.01.2022 20:39:10 »
Onnea kommenttiarpajaisista!  :D

Tämä oli monella tapaa ihana. Tykkäsin tekstin rakenteesta, tässä toisto toimi kauniisti ja teki joka hetkestä merkityksellisen, kun se mainittiin erikseen. Lyhyeen tarinaan mahtui paljon tunnetta, mutta myös ihana pikku kevennys. ;)

Lainaus
”Hän vain katsoo takamustasi. Siksi hän huomaa sen”, Luna sanoi utuisesti. Hermione loi terävän katseen ystäväänsä ja huokaisi kuuluvasti.
”Aivan varmasti!”
Kyllä Luna tietää! ;D

Lainaus
Se oli ensimmäinen kerta, kun Draco Malfoy puhui Hermione Grangerille.
Se, miten Draco tosiaan ensi kertaa puhui Hermionelle, ei vain sanonut jotain (ilkeää), teki tästä osasta ehkä merkityksellisimmän näistä. Sillä siinä konkretisoitui ensi kertaa se, että Draco piti kuin pitikin Hermionea ihmisenä, vertaisenaan.

Lainaus
Kyynel jokaisen menetetyn hengen puolesta.
Voi. Toisin sanoen, paljon kyyneliä.  :'(

Lainaus
Kun oli hänen vuoronsa astua lavalle pitämään muiden odottamaa puhetta, Hermione kertoi, kuinka kaiken tämän onnen takana oli suuri tuska kaikkien niiden puolesta, ketkä eivät olleet enää paikalla näkemässä, mitä he olivat saavuttaneet.

”Minä en seisoisi tässä tänään teidän edessänne, ellei Draco Malfoy olisi pelastanut minua. Sota on yllättänyt minut monella tavalla. Halusin vain sanoa kiitos, koska minulla ei ole ollut mahdollisuutta tehdä sitä aikaisemmin.”

Hermione saattoi nähdä, kuinka väkijoukon seasta erottui se tuttu vaalea mies, joka katsoi Hermionea hieman hämmentyneenä, mutta nosti samppanjalasinsa ilmaan hymyillen ja muodostaen suullaan hiljaa sanat ”ole hyvä.”

Se oli ensimmäinen kerta, kun Draco Malfoy hymyili Hermione Grangerille.
Viimeinen kappale tekisi mieli lainata melkeinpä kokonaan. Se summasi kaiken yhteen ja nosti yhteisyyden tärkeyden esiin, mutta samalla myös sen, miten erityinen Dracon osuus oli ollut kokonaisuuden keskellä. Minusta oli myös ihana se kohta, jossa Hermionen mielestä jokainen osallistunut oli yhtä lailla sankari.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~